Voihan kurkunpääntulehdus. 😮💨 Herättiin sunnuntai ja maanantai välisenä yönä siihen, kun Lionelilla oli hengenahdistusta ja käheää kuivaa yskää. Ei muuten mikään kaikkein mukavin tapa herätä kesken unien.
Samalla, kun pieni on peloissaan ja itse olen aivan kauhusta jäykkänä on kuitenkin pysyttävä itse rauhallisena ja rauhoitettava lasta ja samalla miettiä seuraavia peliliikkeitä. Otetaanko autonavaimet ja lähdetään suoraan sairaalaan, ehdinkö pukea vaatteet vai pitäiskö vaan soittaa ambulanssi heti kotiin.
Siinä me laskettiin ulkona yhdessä Lionelin kanssa hengityksiä neljään terassilla minä pelkkä teeppari ja alushousut jalassa… Onneksi hengitys tasaantui nopeasti kylmässä ja päivystyksen hoitaja rauhoitteli koko perhettä puhelimen toisessa päässä.
Osasin kyllä toimia yöllä nopeasti ja viedä Lionelin heti ulos, kun hoksasin mikä tilanne oli, mutta sen sijaan henkilötunnusta en saanut päästä, kuin sinnepäin sanottua… Onneksi Eetu oli puhelimen päässä päivystykseen, mulla ei olisi tullut neljään laskemisen lisäksi mitään muuta järkevää sanottavaa.
Kyllä tunsi taas olevansa elossa, kun tilanne rauhoittui ja päästiin nukkumaan.
IG Storyissa saamieni viestien perusteella nämä kurkunpääntulehduksen aiheuttamat hetkelliset kohtaukset on tuttuja. Joskus tarvii lähteä ihan sairaalaan, mutta onneksi nämä on yleensä ohi suht nopeasti.
Kesällä pää sitten pakkaseen, niinkuin yksi viestien laittaja kertoi!
Seuraavana päivänä soitin vielä meidän omalle homeopaatille ja sain ohjeet jatkoon.
Myös Jonna @homeopathjonnalaukkanen jakoi hyvät täsmävinkit minulle yksityisviestien puolella, jotka haluan jakaa myös tässä sulle, mikäli homeopatia kiinnostaa:
“Aconitum c200 on hyvä tuohon paniikkiin, että henki ei kulje. Sitten kurkunpääntulehdukseen Spongia jos yskä on kuiva, Hepar Sulphur jos se on limainen. Usein se jännästi vaihtuu kuivasta limaiseen tai toisin päin ja noita aineita joutuu vuorottelemaan.”
Meillä on kotona kattava homeopaattinen kotiapteekki ja vastaisuuden varalla muistaa tuon korkeamman potenssin Aconitumin yöllä sekä itselle, että lapselle.
Lapsen sairastuminen on kyllä aina oma kontrollista irtipäästämisen projektinsa. Jokakerta vetää nöyräksi ja pistää prioriteetit suitsait järjestykseen. Onneksi ollaan jo paranemaan päin ja päästiin sitten kuitenkin aika vähällä.
