22.6.2021

Synnytyskertomus

Minun ja Lionelin synnytyskertomus. ♥

Sunnuntai 30 heinäkuuta vuonna 2017 oli aurinkoinen, mutta Helsingissä tuttuun tapaan oli mukava pieni tuulen vire. Olin viimeisimmilläni raskaana ja laskettuaika oli mennyt jo ajat sitten.

Otin jokaviikkoisia raskauskuvia päivällä, kun huomasin, että vatsaa alkoi välillä ihan pienesti kipristellä. Tuossa kohdin en edes vielä ymmärtänyt, että kyseessä on nyt ihan oikeat supistukset. En ollut koko raskauden aikana kärsinyt lainkaan supistuksista, joten en tiennyt mitä synnytyksessä tuleman pitää.

Lähdimme puolen päivän jälkeen nauttimaan Eetun kanssa lounassalaatit Hietsun kauppahallin kulmille venesataman eteen. Lounasta syödessä huomasin, että nyt alkaa vatsan kipristelyt olla säännöllisiä ja päättelin supistusten vihdoin alkaneen. Olin samaan aikaan äärimmäisen innoissani, mutta myös jännittynyt. Nyt se sitten tapahtuu ihan oikeasti, meille syntyy pian vauva!

Otimme vielä Kauppahallin Robertsista mulle mukaan jäätelön ja nautiskelin sitä terassilla, vaikka välillä pitikin hengitellä supistusten läpi.

Kotiin kävellessäkin sain muutamaan kertaan pysähtyä, vaikka matka oli lyhyt.

Kotona päätin, että kuuntelen vain kehoa ja annan sen tehdä tehtävänsä. Pyörittelin lantiota jumppapallon päällä ja käytin hengitystä ja ääntä supistusten kohdalla. Lämmin suihku teki myös hetken aikaa hyvää, mutta olisin tarvinnut jonkun erillisen jakkaran ja jaloilla pehmusteita, joihin nojailla. Iltaa kohden aloin olla jo väsynyt ja kaipasin lepoa ja unta.

Makoilimme Eetun kanssa sängyllä supistusten välissä ja Eetu silitteli minua erityisesti käsivarsista. Sen huomasin olevan todella isona apuna supistusten kohdalla. Hyvin hellä sormilla käsivarsia edestakaisin sivelevä pieni kosketus. Olin etukäteen ajatellut, että kaipaan jatkuvaa puolison vierellä oloa ja esimerkiksi hierontaa alaselälle, mutta huomasin, että monesti paras oli olla, kun sain vain keskittyä oman kehoni kanssa ja kuitenkin tiesin, että Eetu on ihan lähellä.

Yöllä supistukset vähitellen voimistui. Tässä kohtaa pärjäsin vielä todella hyvin kipujen kanssa, mutta oli tosi vaikea miettiä, että kannattaako jo lähteä sairaalaan. Asuimme lähellä Naistenklinikkaa, mutta taksimatka sairaalaan mietitytti silti. Soitimme sairaalaan ja sieltä sanottiin, että on ihan ok tulla, joten nappasimme sairaalakassin ja lähdimme ulos odottamaan taksia. Muistan edelleen elävästi miten nojailin meidän taloa vasten supistusten läpi hengittäen, kun odotimme taksin tuloa.

Saatiin iso tilataksi, johon otettiin mukaan pyyhe siltä varalta, että lapsivedet olisivat menneet autossa.

Matka sairaalaan tuntui paljon pidemmälle mitä se oikeasti oli. Jännitin koko matkan miten kestän supistukset autossa, vaikka ihan hyvinhän ne siinäkin meni. Auton töyssyilut toki tuntui aavistuksen ikäviltä..

Perille päästyä muistan miten vastaanotossa oli nuiva tunnelma ja tuli heti sellainen fiilis, että saanko lähteä samantien takaisin kotiin..:D

Ilmoittautuessamme minulle tuli kova supistus ja tuntui, kuin kaikki olisi vaan tuijottanut ja odottanut, että minun pitää heti nyt ilmoittaa ja kertoa jotain ja itse vain halusin vaipua omaan kuplaani.

Pääsimme hetken päästä tutkimushuoneeseen, jossa kätilö vaikutti jopa yllättyneeltä, kun olin auennut 4cm. Tässä kohtaa siis sain heti luvan siirtyä synnytyssaliin. Olin toivonut ammetta ja suureksi ilokseni sainkin ammehuoneen. Päästyäni synnytyssaliin aloin rentoutua ja tunnelmasta tuli huomamattavasti mukavampi. Kätilö oli aivan ihana ja kuunteli ja oli lukenut synnytystoivelistani. Sain olla synnytyshuoneessa rauhassa ja omissa oloissani Eetun kanssa.

Supistukset kovenivat yön aikana välillä erittäin paljon, mutta ammeessa olo helpotti oloani ihan merkittävästi. Pystyin siellä liikkumaan ja liikuttamaan itseäni sopivasti ja nojailemaan kaiteisiin. Lämmin vesi tuntui ihanalle. Huone oli pimeä ja todella tunnelmallinen. Eetu oli ammeen vieressä ja piti käsistä kiinni. Jossain kohtaa Eetu myös sai nukuttua tunnin tai kaksi ja minä olin omassa synnytyskuplassani. Käytin paljon matalaa humina ääntä, joka auttoi paljon.

Aikaisin aamulla tehtiin sisätutkimus, jota pidin todella ikävänä. Se tuntui keskeyttävän koko synnytyskuplani. Palelin ihan hirvittävän paljon, kun jouduin nousemaan ammeesta. Olisi pitänyt olla paljon enemmän vaatteita mukana lämmittämässä. Vessassa käyminen alkoi myös olla todella haastavaa, kun tuntui että rentoutuminen oli vaikeaa.

Sisätutkimusta tehdessä todettiin, että olen 8cm auki ja tässä kohtaa tuli mieletön fiilis, jes kohta on vauva täällä ja tämähän on mennyt ihan älyttömän hyvin. Minä pystyn tähän!

Juuri ennen vuoron vaihtoa ihana kätilö kävi vielä antamassa viimeisiä vinkkejään ammeessa synnyttämiseen (pääsin ammeeseen vielä takaisin) ja toivotti paljon tsemppiä. Voi kun tämä kätilö olisi ollut vasta tässä seuraavassa vuorossa.

Kun kätilön vuoro vaihtui, muuttui tunnelma täysin päälaelleen. Kiire, ahdistus, murhe ja huoli saapui synnytyssaliin. Koin, että enää se en olekaan minä, joka synnyttää vaan sairaala.

Tässä kohtaa alettiin vaatia, että kalvot puhkaistaan, jotta saadaan synnytystä nopeutettua.

Minulle on elävästi jäänyt mieleen se, kun aamupäivällä lääkärin vaihtuessa uusi lääkäri kävi ovella huutamassa, että mikä täällä oikein kestää, että nyt ne kalvot puhki! :( Muistan miten kamalalta tuo hetki tuntui. Teki mieli huutaa, että painukaa kaikki vittuun, mulla ei ole mikään kiire, antakaa mun synnyttää ihan rauhassa. Mutta en saanut sanottua juuri mitään.

Vasten omia toiveitani kalvot sitten seuraavaksi puhkaistiin. Koin tässä kohdin kipua, vaikka kätilö kovin vakuutteli, että toimenpide on täysin kivuton. Kalvojen puhkaisun jälkeen tuntui, että minä en enää synnyttänyt vaan nyt vastuussa oli muut ympärillä olevat. Kuuntelin vain käskyjä. Kipu alkoi yltyä ja väsymys oli niin suurta, että olisin vain halunnut irtisanoutua koko hommasta. Sain tässä kohdin ilokaasua, joka auttoi hieman kovimpien kipuaaltojen yli.

Kalvojen puhkaisun jälkeen kaikkein epätodellisin tilanne oli se, kun kätilö teki pian (taas) uudelleen sisätutkimuksen ja totesi, että puhkaisu olikin aiheuttanut sen, että olin avoinna vain 6 cm. Teki tässäkin kohdin mieli huutaa, että laittakaa ne kalvot takaisin ja lähden nyt kotiin synnyttämään yksinäni. :D En ollut ikinä kuullutkaan, että voi todella käydä niin, että kohdun suu ei olekaan enää auki yhtä paljon, kuin ennen kalvojen puhkaisua.

Minut myös piti muutamaan kertaan katetroida, koska vaikka yritin käydä pissalla ei virtsarakosta tullut pissaa vaikka sitä siellä olikin paljon.

Seuraavaksi laitettiin epiduraali, joka vei kaikki supistuskivut. Epiduraalin laittaminen ei tuntunut miltään ja pystyin pysymään aivan paikoillani, vaikka sitä jännitin ensin.

Olin tässä kohdin ollut täysin valmis nukkumaan. Ympärillä oli kuitenkin jatkuvasti ihmisiä ja levosta ei ollut tietoakaan. Oma olo oli todella ahdistunut ja loukattu. Tuntui siltä, kuin minua ei olisi kuunneltu tässä kohdin enää lainkaan. Oksitosiini tippaa laitettiin tulemaan, jotta supistuksista saataisiin kovempia. Aina supistusten kohdalla vauvan sykekin hieman laski.

Alettiin vähitellen puhua sektiosta. Aloin pelkäämään ihan hirveästi. Koin, että minun yli oli ajettu niin henkisesti kuin fyysisesti. Vain kiireellä oli väliä. Silti ihmettelin miksei minun vain voitu antaa olla rauhassa, kun kaikki oli hyvin. Jos kerran osastolla oli kiire, miksi kaikkien piti jatkuvasti olla minun kimpussani, kun olisin toivonut saada olla vain rauhassa.

Epiduraalia sain kolmesti lisää ja jossain kohtaa lääkäri kävi myös tekemässä ultran ja totesi, että vauvan pää on avotarjonnassa (en yhtään ihmettele, jos oli huonossa asennossa, kun en päässyt liikkumaan juuri lainkaan eikä siihen edes kannustettu). Pidin hetken aikaa sellaista pähkinäpalloa jalkojen välissä, jonka toivottiin auttavan lapsen asennon parantumiseen.

Ennen kuin ehdittiin kuitenkaan edes tarkistaa oliko pää siirtynyt parempaan asentoon tuli kirurgi keskustelemaan huoneeseen ja totesi, että hän suosittelee kiireellistä sektiota, koska synnytyksessä on kestänyt niin kauan, eikä edistystä tapahdu.

Siitä vain muutamien minuuttien päästä minua sitten jo kärrättiinkin leikkaussaliin. Samaan aikaan muistan tunteneeni valtavaa helpotusta ja aivan hirvittävää pelkoa. Kohta tämä olisi ohi ja saataisiin meidän pieni vauva syliin. Toisaalta pelkäsin selviänkö itse tästä tilanteesta. Olin niin väsynyt ja aivan todella sekaisin lääkkeistä. Välillä mietin, että pysynkö tajuissani enää minuuttiakaan vai kuolenko nyt tähän. Hoitajat ympärilläni kertoivat jatkuvasti mitä lääkkeitä sain ja mitä sivuvaikutuksia niistä tulee ja, että niihinkin saa sitten lääkettä. Voin fyysisesti niin huonosti, että tahdoin vain luovuttaa ja siirtyä ulkopuolelle omasta kehosta. Koin, ettei minulla ollut enää mitään otetta minuun itseeni. Kuin olisin katsonut kaikkea tapahtunutta ulkopuolelta.

Lionel syntyi 31.7.2017 kello 17.16 täyden kympin maailman rakkaimpana ja täydellisimpinä poikana. Hetki, kun kuulin Lionelin itkun ensimmäistä kertaa pysyy ikuisesti sydämessäni. En saanut kokea ensimmäisiä hetkiä itse Lionelin kanssa ja siitä olin alkuun äärimmäisen surullinen. Kävin yksin läpi tapahtunutta monta kertaa suuren surun ja kyyneleiden kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut mahdollisimman pian ihan valtavasti henkistä tukea ja apua synnytyksen käsittelyyn, mutta sulkeuduin erittäin haavoitettuna omaan kuoreeni.

Onneksi osasin myöhemmin hakea apua ja olen päässyt asian kanssa sinuiksi. Yksin en kuitenkaan tästä prosessista olisi päässyt eteenpäin. Olen ikuisesti kiitollinen heille, jotka ovat auttaneet minua synnytystrauman läpikäymisessä.

Edelleenkin on monta asiaa, jota olisin tehnyt toisin synnytyksessä ja olisin toivonut monen asian menneen eri tavoin. Tapahtuneeseen en voi kuitenkaan vaikuttaa, mutta onneksi omaan ajatusmaailmaani voin. Koin synnytyksessä trauman, jota oli alkuun erittäin vaikea käsitellä. Ylös nousseet tuntemukset olivat todella voimakkaita, enkä osannut ottaa niitä vastaan. Häpesin montaa asiaa ja ajattelin, etten voi puhua asioista, kun lopputuloksena oli kuitenkin terve täydellinen lapsi.

Synnytyksen jälkeen alkoi toipumiseni ja matka äidiksi kasvamiseen.

Lue sektiosta ja siitä toipumisesta tarkemmin seuraavasta postauksesta:

Sektio ja siitä toipuminen 

17.6.2021

Anyfin palvelu ja ajatuksia kaikki mulle heti nyt mentaliteetista

Anyfin palvelu ja kaikki mulle heti nyt mentaliteetti

Minulle erittäin tärkeää Anyfin toiminnassa on se, että se ei koskaan tarjoa uutta lainaa vaan ainoastaan pyrkii madaltamaan kulutusluottojen jo olemassa olevia korkoja.

 

Kaupallinen yhteistyö, Anyfin

Minä olin juuri se nuori aikuinen, joka ensimmäiset “kunnon” palkat saatuaan halusi kaikki heti nyt. Palkka ei kuitenkaan riittänyt kaikkiin mielitekoihin, mutta oli sen verran suuri, että sain luottokortilla hankittua haluamiani tavaroita, matkoja ja elämyksiä. Silloin ajattelin, että mieluummin elän nyt täysillä ja nautin kaikesta, koska eihän huomisesta voi tietää. Hoidin kyllä raha-asiani päällisinpuolin erinomaisesti. Maksoin osamaksut ja laskut aina ajoissa ja olin itsekin perintätoimistossa töissä asiakaspalvelussa. Tiesin siis mitä tarkoittaa, kun ryssii oman taloutensa kunnolla. Siihen en tietenkään halunnut mennä ja luulin pitäväni taloudesta hyvää huolta, kun kuitenkin maksoin kaiken aina ajallaan.

Paljon oli vielä tällä nuorella aikuisella opittavaa säästämisestä ja sijoittamisesta sekä siitä, että ihan kaikkea ei tarvitse saada nyt heti. Tiesin, kyllä että kulutusluotoilla maksaessani ostamieni hyödykkeiden hinta on korkeampi, mutta en sisäistänyt asiaa ihan niin hyvin, kuin nyt toivoisin, että olisin sisäistänyt. Korkoa korolle ilmiö oli vielä itselleni melko vieras, vaikka siitä joskus olin ohimennen kuullut. Ajattelin vain, että ihanaa, kun saan kivoja juttuja nyt ja voin pilkkoa maksut pieniin osiin.

Anyfin palvelu ja kaikki mulle heti nyt mentaliteetti

Näin jälkeen päin on helppo todeta, että olisin nykyisillä tiedoillani tehnyt toisin. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut odottaa ja hankkia tuotteet vasta, kun olin saanut säästettyä tarvittavan määrän rahaa. Oikeastaan olisin jättänyt suurimman osan hankinnoista kokonaan tekemättä. Kalliit “party” silmälasit olivat käytössä vain muutamia kertoja, ostamani merkkivaatteet saattoivat jäädä kokonaan käyttämättä. Matkat sen sijaan oli niitä, joista todella nautin ja toivon, että olisin jo ihan nuorena oppinut laittamaan aina tuloista rahaa syrjään erillistä matkakassaa varten.

Kaikki hetken mielijohteesta hankitut tuotteet saivat siis mukavat lisäkulut, kun hankin niitä kalleilla luottokorteilla.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Anyfin kanssa. Anyfin on ruotsalainen fintech-yritys, jolta löytyy jälleenrahoituspalvelu jonka avulla voi madaltaa jo olemassa olevien kulutusluottojen korkokustannuksia.

Anyfin palvelu ja kaikki mulle heti nyt mentaliteetti

Olen tehnyt Anyfin kanssa jo muutamaan otteeseen yhteistyötä Intagramin puolella ja tiedän monen muunkin kolleegan tehneen heidän kanssaa kaupallisia yhteistöitä. Olen myös huomannut, että nämä yhteistyöt ovat jossakin mediassa saaneet negatiivisen sävyn viestinnässä, mutta itse näen, että yrityksen palveluissa on selvästi jotain minkä vuoksi monet vaikuttajatkin suostuvat sitä mainostamaan.

Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta Anyfin maksaa aivan normaalin hinnastoni mukaiset palkkiot itselleni, eli en tee näillä yhteistöillä mitään ennätyssuuria voittoja. En myöskään koskaan ole suostunut mihinkään muuhun kulutusluottoihin liittyviin yhteistyöhön, joista itseasiassa on lupailtu huomattavasti suurempia palkkioita. Mutta miksi sitten minä olen halunnut lähteä tekemään Anyfin kanssa yhteistyötä?

Siksi, että koen Anyfin olevan helppo ja matalan kynnyksen apu monelle, jotka haluavat ottaa oman talouden hallintaan ja madaltaa jo näiden olemassa olevien luottojen kustannuksia. Se on samalla reilu toimija, joka ei vain hinnalla millä hyvänsä haali jo pahasti velkaantuneita asiakkaita. Erittäin suuresti velkaantuneille on eri tapa lähteä selvittämään omaa taloutta kuntoon.

Haluan jakaa tietoa siitä, että säästäminen todellakin kannattaa ja kulutusluottojen käyttö on syytä jättää kokonaan pois nyt heti. Minulle erittäin tärkeää Anyfin toiminnassa on, että se ei koskaan tarjoa uutta lainaa vaan ainoastaan pyrkii madaltamaan kulutusluottojen jo olemassa olevia korkoja.

Anyfin on myös yritys siinä missä muutkin ja tavoittelee voittoa, eli hyväntekeväisyysyritys se ei ole. Anyfinkin tekee tuottonsa muiden finanssialan toimijoiden tapaan jälleenrahoittamiensa luottojen koroilla. Mutta Anyfin on silti pystynyt auttamaan hyvin monia pienentämään laskujen korkoja ja näin ollen maksamaan kulutusluotot nopeammalla aikataululla pois. Anyfiniltä saa tarjouksen vain jos korkoja voidaan madaltaa eli heitä käyttämällä luotosta ei päädy maksamaan nykyistä enempää.

Toki näen itsekin, että Anyfissa, niinkuin kaikissa palveluissa on parannusehdotuksia, mutta pääosin miellän, että Anyfistä voi olla hyvin monelle suuri hyöty ja erityisesti toivon, että Anyfin käyttö muistuttaa laittamaan talousasiat kuntoon mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Se, että vaikuttajat ylipäänsä puhuvat ääneen kulutusluottojen hankaluudesta on tosi tärkeää. Minusta on tärkeää muistuttaa säästämisen tärkeydestä ja siitä, että kaikkea ei todellakaan kannata hankkia nyt heti. Ja jos näin on käynyt niin asioihin kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti. Talousasioissa moni häpeää omaa tilannettaan, mutta on ihan älyttömän tärkeää pyytää apua ja oppia miten saa pidettyä talouden tasapainossa ja mielellään opetella säästämään ja sijoittamaan mahdollisimman nuorena.

Itse olisin ollut nuorena aikuisena täydellinen Anyfin asiakas. Nyt olen oppinut kantapään kautta ja erittäin kalliiden silmälasien ja laukkujen myötä, että kulutusluottoihin ei kannata alunperinkään koskea. Olisin kuitenkin todennäköisesti säästänyt Anyfin avulla useamman satasen kaikista ostoistani yhteensä.

Voiko Anyfin palveluun luottaa?

Anyfin on luotettava toimija ja tarkistaa aina hakijan luottotiedot. Kuka vaan ei voi kuitenkaan saada lainalle matalampaa korkoa. Anyfin tekee riskiarvion ja laskee voiko tehdä uuden lainatarjouksen. Anyfin ei myöskään koskaan anna tarjousta, jos luoton korkokustannuksia ei voida madaltaa. Eli Anyfin ei myönnä jälleenrahoitusta luotoille, jotka tulisivat nykyistä kalliimmaksi. Myös luoton takaisinmaksuaika säilyy samana.

Onko Anyfin lainahakemuksen teko helppoa?

Jälleenrahoituksen hakeminen omalle kulutusluotolle onnistuu helposti joko Anyfinin sovelluksen tai verkkosivun kautta ja on todella helppoa. Se vie vain muutaman minuutin aikaa. Voit tehdä lainahakemuksen, eikä se sido mihinkään.

Kenelle Anyfin sopii ja kenelle ei voida jälleenrahoitusta myöntää?

Anyfin käyttäjän tulee olla täysi-ikäinen ja luottotietojen pitää olla kunnossa.
Hakijalla tulee olla myös tuloja, jotta lainatarjous tulee hyväksytyksi.

Mitä tapahtuu jos saadun tarjouksen hyväksyy?

Anyfin maksaa sen hetkisen velkasaldon nykyiselle luotonantajallesi. Mikään muu ei muutu, luoton siirtäminen meille ei vaikuta esimerkiksi luottokorttisi luottorajaan, kerättyihin pisteisiin tai mahdollisuuteesi käyttää samaa palvelua uudelleen. Kun luottosi on siirretty, alat maksamaan lainaa Anyfinille, mutta matalammalla korolla.

Alekoodi:

Koodilla MONA20 saa ensimmäisestä hyväksytystä laskusta 20€ alennusta, jos on Anyfinin uusi asiakas.

 

HUOM!
Jos 1300 € arvoinen laina siirretään Anyfinille, tulee säästöksi 158€ seuraavan esimerkin mukaan: Jos alkuperäinen nimelliskorko 18.88% laskee 9.48%:in ja 2 € kuukausikulu laskee 1 € suuruiseksi, on uusi kuukausimaksu 24 kuukauden laina-ajalle 61 €, jolloin todellinen vuosikorko on 12.17 %. Lainan kokonaissumma on tällöin 1462 €. Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Anyfin ei koskaan anna tarjousta jos he eivät voi madaltaa luoton todellista vuosikorkoa. Anyfin ei myöskään pidennä lainan takaisinmaksuaikaa.

 


Lue myös:

Säästämisestä

Miten aloittaa säästäminen? 

8 x Miten aloittaa säästäminen

Sijoittamisen aloittaminen, näin pääset alkuun