Viikko sitten julkaisemani kuva Instagramissa minusta ja Eetusta mökillä pussailemassa sai huomattavan määrän enemmän tykkäyksiä mitä keskimäärin Instagramissa kuvani. En usko, että meidän pusukuva oli kuvana sen ihmeellisempi mitä yleensä kuvat muuten, mutta kuvatekstin sanoman uskon koskettaneen montaa. Nimittäin parisuhde ja erityisesti parisuhteen vuoristorata vauva-arjessa. Uskon, että suurinosa tuoreista vanhemmista kokee vaikeita aikoja vauva-arjessa. Samaan aikaan eletään elämän onnellisinta aikaa, mutta silti myös rankkaa.
Lapsen myötä elämä ja parisuhde muuttuu valtavasti. Vaikka omat elämäntavat pysyisi samoina vauvan tulon myötä kokee parisuhde isoja muutoksia.
Lapsen myötä elämä ja parisuhde muuttuu valtavasti. Vaikka omat elämäntavat pysyisi samoina vauvan tulon myötä kokee parisuhde isoja muutoksia. Pelkästään fyysiset asiat naisen raskaudessa, synnytyksessä ja siitä toipumisessa tuo omat haasteensa parisuhteeseen. Niihin haluan palata joskus vielä erikseen, mutta nyt halusin tulla jakamaan muutaman ajatuksen siitä miten selvitä pahimmista riidan hetkistä.
Me emme ole Eetun kanssa kohta kymmenen vuoden parisuhteen aikana riidelleet kunnolla juuri lainkaan. Sen sijaan olemme väitelleet ja vängänneet senkin edestä. Ensimmäinen kolme kuukautta taisi olla meidän parisuhteen ainut aika, kun ei juuri väitelty vaan elettiin alkurakkauden pumpulissa. Sen jälkeen ostimme ensimmäisen oman asunnon, jota aloimme remontoida ja noh – kaikki joskus asuntoa itse remontoineet tietää varmaan mitä se on… :D
Suurimmaksi osaksi parisuhteen erimielisyydet aiheutuvat odotuksista ja siitä, kun odotukset eivät kohtaa.
Nyt vauva-arjessa vastaan on tullut aivan uudenlaisia haasteita. Olemme molemmat olleet aina todella itsenäisiä ihmisiä. Olemme sosiaalisia ja ulospäin suuntautua, mutta pinnan alta olemme molemmat paljon yksinäisyyttä ja omaa-aikaa tarvitsevia erakkoja. :D Tämä “positiivinen” yksinäisyyden tunne ja oma-aika on vauva-arjen myötä jäänyt niin minimiin, että sen huomaa molempien käytöksessä. Erityisesti minun, koska en ole vielä 11 kuukaudenkaan aikana oppinut ottamaan ja vaatimaan riittävästi sitä omaa aikaa.
Meidän ei ole tarvinnut sopia erikseen, että vauvavuoden aikana ei sitten erota. Se on ollut molemmille itsestään selvää ja kaikki asiat selvitetään puhumalla. Välillä tuntuu, että keskustelut toistaa itseään, eikä ratkaisuissa päässä koskaan eteenpäin. Aina kierretään ympyrää ja palataan takaisin alkupisteeseen. Silti molemmat tiedostaa sen, että oli miten hankalalta tuntuvia tilanteita, niiden eteen tehdään töitä ja ollaan tiiminä. Aina tiiminä olo ei todellakaan ole helppoa, kun toinen on hetken ajan maailman pahin vihollinen ja heti toisessa hetkessä taas tärkeintä koko maailmassa. Syytän suurimmaksi osaksi hormooneita, jotka ovat saaneet ainakin tämän äidin persoonallisuuden muuttumaan. Entinen rento minä onkin yhtäkkiä ylihuolehtiva leijonaemo, joka ei aina ajattele kovin järkevästi.
Edelleenkin kohdataan, jollei nyt päivittäin, niin vähintään viikottain asioita, jotka aiheuttavat erimielisyyttä tai sanapuraa. Suurimmaksi osaksi parisuhteen erimielisyydet aiheutuvat odotuksista ja siitä, kun odotukset eivät kohtaa. Varsinkin vauva-arjessa. Oli odotukset millaisia tahansa pitäisi muistaa, että koskaan ei voi muuttaa sitä mitä toinen tekee tai tuntee, mutta aina voi muuttaa sitä miten itse asiat näkee ja kokee.
Aamulla vastaani tuli Tony Robbinsin blogi parisuhteen riidoista ja siitä miten yhdellä pienellä asialla voi muuttaa tilanteen heti. Tämä kolahti minuun kovaa. Arvostus! Kiitollisuuden sanansaattajana tämähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoa kuin heinän teko;) Listaan joka päivä asiat, joista saan olla kiitollinen. Sen lisäksi pitäisi muistaa käyttää samaa aina erityisesti silloin, kun asiat eivät mene niinkuin niiden toivoisi. Kaikki odotukset omaa puolisoa kohtaa pitäisi muuttaa arvostukseksi ja kiitollisuudeksi. Kyllähän meistä jokainen haluaa parisuhteen, jossa arvostetaan toista, mutta miten helposti se unohtuu niinä hetkinä, kun syntyy erimielisyyksiä. Silloinkin pitäisi muistaa hengittää syvään ja kääntää omat odotukset arvostukseksi. Muistaa olla kiitollinen siitä mitä on. On eri asia, jos elää parisuhteessa, jossa isot elämän arvot eivät lainkaan kohtaa. Silloin on itsestään selvää, että ero on järkevää jokaisen kannalta. Mutta kun puhutaan siitä, kumpi on vaihtanut vaipan ja kumpi viikannut pyyhkeet väärin niin voi katsoa itseään peiliin.
Meidän parisuhteen liima on aina ollut se, että olemme puhuneet aivan kaikesta. Olemme olleet niin avoimia toisillemme, ettei mitään jää arvailun varaan. Olemme myös aina arvostaneet toisiamme enemmän, kuin mitään muuta. Mutta silti sitä voi harjoitella entistä enemmän. Varsinkin nyt vauva-arjessa, kun kaikki ei todellakaan mene niinkuin itse aina haluaisi. En voi luoda kohtuuttomia odotuksia ja syyllistää muita jos odotukset eivät toteudu. Meillä jokaisella on omat kipukohtamme. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Toisia emme voi muuttaa, mutta voimme aina pyrkiä muuttamaan sitä miten itse koemme asiat.
Muistetaan siis arvostaa toisiamme myös silloin, kun se ei ole kaikkein helpointa. Muistetaan rakastaa ja muistetaan puhua.
Ihanaa rakkauden täyteistä heinäkuuta kaikille. Tämä kuukausi on meille yksi vuoden tärkeimmistä. Omien synttärieni jälkeen saamme juhlia heti perään kihlautumista ja loppukuusta vielä meidän rakkaan pienen pojan syntymäpäivää. ♥
Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja sekunnista mitä saan viettää oman perheeni kanssa. Me kasvamme kokoajan yhdessä. Luomme ympärillemme ymmärtävää, anteeksi antavaa, kannustavaa ja ennen kaikkea rakastavaa omaa ydintämme. Emme odota keneltäkään täydellisyyttä, mutta pyrimme yhdessä löytämään oikeat toimintatavat. Olemme jokainen yksilöitä, mutta yksilöistä kokoamme yhden yhteisen ytimen, –meidät. Perhe on kaikki kaikessa nyt ja aina.
Ps. Kuvat ovat vuodelta 2013, kun oltiin juuri menty kihloihin…. :’) Voisin tehdä 5v kihlapäivän kunniaksi kunnon muistelopostauksen. Kannatusta? :)
