Browsing Category

Onnellisuus ja kiitollisuus

14.11.2018

Mikä ajaa meidät uupumaan?

 

Mikä ajaa meistä niin monet uupumuksen ja loppuunpalamisen kouriin?

Tuntuu, että loppuunpalaminen on hektisessä työmaailmassa melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Sain todella koskettavia viestejä IG puolella liittyen uupumukseen ja jäin taas pyörittelemään ajatuksia mielessäni enemmän.

En ole koskaan itse ollut sanan varsinaisessa merkityksessä loppuunpalanut tai burnoutissa. Sen sijaan olen kokenut monia hetkiä, kun on tuntunut siltä, etten kertakaikkiaan enää jaksa ja voisin luovuttaa kaiken tekemisen kanssa. Ne ovat kuitenkin olleet vain lyhyitä hetkiä. Nopeasti oloni on taas ollut parempi ja energisempi.

Olen luonteeltani syntymästä asti ollut mukavuudenhaluinen ja letkeän rento.

Osaan olla tehokas lyhyessä ajassa, mutta osaan myös lepäämisen jalon taidon. Uskon, että erityisherkkyyteni antaa tasapainoa siihen, että joudun pakosta vuorottelemaan tehokkuuden ja laiskuuden välillä. Väsyn sen verran helposti, että isomman rupeaman jälkeen minulle on melkein elintärkeää osata ottaa hetki rauhallisemmin. Koen, että minun on fyysisesti lähes mahdotonta tehdä liikaa kerralla.

Olen myös loppujen lopuksi todella vähään tyytyväinen.

Vaikka olen äärettömän kunnianhimoinen ja suurimmat haaveet ovat jopa utopistisia, olen silti super kiitollinen tässä hetkessä ja tyytyväinen siihen mitä minulla on. Kunnianhimo ja tavoitteellisuus ei siis syö minulta lupaa nauttia siitä mitä nyt on. Uskallan antaa itselleni siimaa ja tiedostan, ettei mikään unelma toteudu hetkessä. Töitä on tehtävä, mutta se ei tarkoita, etteikö koskaan voisi ja pitäisi myös levätä. Uskon vahvasti, että unelmien toteutuminen ei yksinään tee onnelliseksi vaan onnellisuus saa unelmat toteutumaan. Myös tekeminen tekee minut onnelliseksi. Pelkästään laiskottelemalla ja mitään aikaansaamatta olisin todella onneton.

Olen vuosien aikana joutunut työstämään paljon omaa henkistä jaksamista, vaikka perusta on aina ollut kunnossa. Olen käynyt läpi monia erilaisia tunteita ja pohtinut menneiden tapahtumien merkitystä omiin toimintatapoihin. Menneet asiat väistämättä määrittää jotain mitä tunnemme nyt, vaikkei se todellisuudessa niin olekaan. Hyvin pienilläkin sanoilla ja teoilla voi olla kauaskantoinen vaikutus ihmisen elämässä. Olen näitä asioita käynyt elämässäni läpi paljon.

Olen käynyt useammassa erilaisessa terapiassa ja eniten olen kokenut saavani apua terapiassa käynnistä silloin, kun sille ei oikeastaan olisi niin paljon ollut edes tarvetta. Täydellisessä maailmassa jokaisella olisi koko elämänsä ajan oma täydellinen terapeutti. Toki terapeuttina voi toimia vaikka oma äiti, kumppani, ystävä tai kampaajakin. Toivon koko sydämestäni, että meillä jokaisella olisi joku tärkeä henkilö, jolle voi puhua. Niistä vaikeistakin asioista ja pelkäämättä mitä kuulija asiasta ajattelee. Usein vaikeatkin asiat helpottuu, kun niistä voi puhua avoimesti.

Olen myös monta kertaa kysynyt itseältäni vaikean tai raskaan elämäntilanteen kohdalla: Mitä minä pelkään?

Se luo uutta perspektiiviä, kun joutuu oikeasti miettimään ja kyseenalaistamaan omia toimintatapoja. Miksi toimin miten toimin ja voiko se johtua jostain mitä sisimmissäni pelkään? Onko pelko todellista ja mitä sille voin tehdä?

Kokosin tähän muutamia tulleita vastauksia siitä, kun kysyin mikä on ajanut uupumukseen.

” Monen vuoden työnteko itseään rakastamatta. Lopulta kaikki päättyi siihen, että kova työ ei riittänytkään. ”

” Tein 60h työviikkoa. Ajoin 5000km kuussa. Olin yksinäinen. ”

” Tein niin pitkään joustamatonta, aikataulutettua vuorotyötä toisten hyvinvoinnin eteen ja unohdin itseni. ”

” Täydellisyyden tavoittelu ja suorittaminen sekä multitasking. 2 lasta ja kiire töissä. Kombo valmis. ”

” Meillä oli perheessä ennen tapana kilpailla kuka teki pisintä päivää ja eniten töitä. ”

” Opiskelin tohtorihattu silmissä, tein töitä 100%, yritin olla täydellinen kaikin tavoin, enkä osannut sanoa ei. ”

“Lukion abivuonna piti suorittaa ja pärjätä oli pitänyt alakoulusta asti. Abivuonna tuli stoppi. Yliopistossa uudestaan. ”

” Olen suorittaja, tavoittelija ja perfektionisti. Ne ovat muka hyviä huonoja piirteitä ihmisessä. ”

” Opiskelu, kokoaikatyö + vaativat harrastukset ripauksella perfektionismia. ”

” Ahdehdin liikaa töitä koulun ohella. ”

” Liikaa kaikkea kerralla (kandityö, sivuaine, 2 työtä, hankala parisuhde, kova liikunta). Suorittajaluonne. ”

Monissa viesteissä toistui sama teemaa siitä, että me ajetaan itse itsemme usein lähelle uupumista. Odotukset ovat ulkoisesti kovia, mutta sitäkin kovempia odotukset ovat meidän omassa mielessä.

Mitä ajatuksia uupumus ja loppuunpalaminen herättää sinussa?

Entä jos olet kokenut uupumisen, mikä on ollut tiesi takaisin hyvään oloon ja jaksamiseen?  Otan myös mielelläni vastaan palautetta siitä, kiinnostaako teitä lukea tällaisia pohdiskelevia postauksia hyvinvoinnin huonommista puolista?

MAINOSLINKKEJÄ* Shoes, Vagabond / Pants, By Malene Birger / Shirt, Ellos* / Jacket, KappAhl* / Scarf, Zara

Pictures, Maria Karttunen / edited by me

4.10.2018

Erityisherkkyys vahvistui raskauden aikana

Erityisherkkänä kokee kaikki tunteet voimakkaina ja aistit reagoivat vahvasti esimerkiksi kirkkaisiin valoihin, kovaan ääneen, vahvoihin tuoksuihin tai kovaan kiireeseen. Voimakkaat tunteet voi joskus tuntua erityisen raskaille. Itse olen saanut muutaman kerran elämässä paniikkikohtauksen juuri erityisherkkyydestäni johtuen. Ne säikäyttää, mutta myös opettaa löytämään omat rajat.

Sain paniikkikohtauksen uutena vuotena 2017, kun olin raskaana ensimmäisellä kolmanneksella. Niin moni aisteja voimakkaasti ärsyttävä asia yhdistyi samaan hetkeen, enkä kertakaikkiaan pystynyt hallitsemaan omaa mieltä.

Asuimme tuolloin vielä Krakovassa ja ilta oli yksi vuoden kylmimpiä kovalla viimalla varustettuna ja alkuraskauden väsymykseni oli suorastaan päätöntä. Halusin kuitenkin miellyttää Eetua sekä meillä vieraana olevaa veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä ja lähteä kaupungille katsomaan ilotulituksia. Istuimme ennen puoltayötä jokusen hetken baarissa juoden moctaileja, samalla kun baarin ovesta veti koko ajan kylmää viimaa. Pidin sisälläkin paksua takkia ja silti palelin. Silmäluomet alkoi painaa niin, että teki pahaa.

Erityisherkkyys vahvistui raskauden aikana

Vähän ennen puolta yötä lähdimme Krakovan suurelle aukiolle katsomaan uuden vuoden showta. Paikka oli niin täynnä ihmisiä, ettemme päässeet kunnolla liikkumaan eteenpäin. Suurinosa ympärillä olevista ihmisistä oli todella humalassa ja viina haisi sieraimissa. Seuraavana vuorossa oli spektaakkelimainen ilotulitus. Räiskettä kesti hetken, kun päätimme, että on aika lähteä kävelemään kotia kohti. Vain muutaman metrin jälkeen tajusimme, että ei kertakaikkiaan ole mitään mahdollisuutta päästä eteenpäin. Ihmisiä oli ihan valtavasti ja tungoksesta eteenpäin pääsy oli mahdotonta. Tilanteen tajuttuani lähdin melkein väkisin juoksemana ihmisten läpi. Väsymys, viinan ja tupakan haju, rakettien pauke, kylmyys ja valtava ihmisten paljous ympärillä teki olostani sellaisen, kuin räjähtäisin omasta kehosta ja mielestäni.

Juoksin hetken matkaa, mutten päässyt pitkälle. Pysähdyin ja aloin itkeä ja haukkoa henkeä, enkä enää saanut pidettyä itseäni lainkaan kontrollissa. Takanani tullut pikkuveljeni nappasi minut kainaloonsa ja piti todella kovaa kiinni. Kosketus ja tärkeän ihmisen läheisyys onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita voi tehdä erityisherkälle läheiselle. Pikkuveli talutti loppumatkan kulman taakse, josta aukeni vähän väljempi tie ja oma oloni alkoi vähitellen helpottaa. Mielessä pyöri koko ajan tuhansia asioita ja kaikki ympärillä oleva tuntui siltä, kuin minut olisi revitty miljoonaan palaseen. Säikähdin loppumatkasta jokaikistä rakettia, hyvä etten pissannut housuuni.

Kotona kääräiydyin niin tiivisti sänkyyn ja peiton alle, kuin vain ikinä pystyin ja silitin pientä kumpua vatsan päällä. Nautin siitä, että oli hiljaista ja pimeää . Tällaisissa hetkissä koen joskus olevani yksin. Erityisherkän vahvat reaktiot voivat monesta vaikuttaa liioitelluilta. Ehkä sitä itsekin pitää erikoisina, miksi pitää reagoida niin vahvasti moneen tavalliseen asiaan. Siksi en ehkä ole täällä blogissakaan koskaan sen enempää asiasta puhunut. Olen myös oppinut vuosien aikana hyvin laittamaan tietyt asiat mielessäni syrjään ja käsittelemään ne yksin. Olen vakuuttanut itselleni, että olen hyvä ja arvokas juuri näin, vaikka välillä saatankin olla jonkun mielestä outo. Minun ei tarvitse selitellä kenellekään, jos väsyn helposti tai jos tarvitsen paljon omaa. Minun ei myöskään tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, jos pitkän matkustuspäivän jälkeen en jaksakaan heti lähteä tutkimaan uusia paikkoja vaan tarvitsen hetken latautumista. Kun uskallan antaa itselleni riittävästi lepoa, olen paljon parempaa seuraa muille myöhemmin. Pystyn antamaan itsestäni todella paljon muille, kunhan muistan ensin ladata omat akkuni täyteen.

Erityisherkkyys vahvistui raskauden aikana

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun aistit saivat mielen valtaansa, joten en pelästynyt liikaa. Ilta oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että omia tunteita ja omaa jaksamista todella kannattaa kuunnella. Erityisherkkänä ei kannata vähätellä omaa väsymystä ja jaksamista. Raskaana huomasin erityisherkkyyden vahvistuneen ja äidiksi tulon myötä entisestään.  Kun omasta jaksamisesta pitää hyvää huolta saa kuitenkin valjastettua erityisherkän upeat ja kallisarvoiset hyvät puolet. Niitä on onneksi paljon ja kun oppii elämään oman erityisherkkyyden kanssa oppii myös rakastamaan sitä puolta itsessään. Erityisherkkyys tuo äitiyden myötä paljon sanoinkuvaamattoman onnen ja ilon tunteita.

Lue myös:

♥ ÄITIYS JA ERITYISHERKKYYS

https://www.instagram.com/monavisuri/