Browsing Category

Äitiys

21.6.2017

Raskausviikko 35

Kaikki ovat toitottaneet minulle heti alkuraskaudesta lähtien, että nauti nyt tästä ajasta, kun se tulee menemään niin nopeasti. Voin nyt yhtyä tähän kuoroon. Miten ihmeessä 35 viikkoa on voinut mennä niin silmänräpäyksessä?! Koko raskausaika on ollut ihan huikeaa hyvine ja huonoine hetkineen.

Olen moneen kertaan miettinyt, että onneksi meillä on tämä 9 kuukautta aikaa ennen vauvan syntymää. Tämä aika on kasvattanut itsessään ihan hurjasti ja valmistanut tuleviin muutoksiin. Koko ajan on enemmän ja enemmän sellainen olo, että on valmis pienokaisen tuloon. Odotan niin kovin, että saan vauvan syliin ja voin rakastaa pikkuisen ihan pakahduksiin. Uskomatonta miten syvän yhteyden kokee saaneensa vauvaan jo nyt vaikkei pikkuista ole vielä nähnytkään. Emme missään vaiheessa edes käyneet 4D ultrassa, joten rakenneultra on viimeisin kuva, jossa tuo pikku mötikkä on vilahtanut. Nyt alkaa olla malttamaton olo saada nyytti omaan syliin halattavaksi ja pussailtavaksi.

Laitoimme viikonloppuna pystyyn arvaukset perheen ja ystävien kanssa vauvan syntymäpäivästä ja ajasta. Arvailuja on nyt tullut 12.7 lähtien 29.7 asti. Niin jännittävää milloin tämä minimies päättää tulla :)

Maanantaina oli vuorossa neuvolalääkärin toinen käynti raskauden aikana. Siinä käytiin läpi yleisesti vointia ja tarkistettiin miten päin vauva on. Pikkuinen on ollut jo tovin pää alaspäin ja on myös laskeutunut todella alas. Sen kyllä huomaa kävellessä.

Liikkeet tuntuu edelleen ympäri vatsaa, mutta ylhäällä kaikkein vahvimmin. Viimeisten parin viikon aikana potkut ovat muuttuneet enemmän isoiksi muljahteluiksi. Tila alkaa vatsassa olla vähissä ja yksiö käydä pieneksi vauvalle. Tämä aiheuttaa välillä muikeita tuntemuksia, kun koko vatsa saa sellaista kyytiä, että huh hei. Kädet tyypillä huitoo tuolla jossain alhaalla pään lähellä ja nuo käden liikkeet saa välillä mielenkiintoisia efektejä tällä mamalla aikaiseksi. Erityisesti, jos mätkiminen pääsee yllättämään, kun olen kävelemässä johonkin. Siinä on pakko pysähtyä ja haukata hetki happea ennen kuin pääsen taas jatkamaan ankkakävelyä.

Tunteiden osalta mennään edelleen samaa rataa, eli erittäin herkästi. :D Itku saattaa tulla varoittamatta ja mitä oudoimmissa tilanteissa. Mahtaakohan enää koskaan tulla aikaa, kun en ole näin tunnelatautuneessa tilassa jatkuvasti…?? :D

Bussissa ja autossa istuminen on ollut raskauden puolivälistä asti epämukavaa, mutta nyt loppuraskaudesta vieläkin tuskallisempaa. Ylipäänsä pitkään samassa asennossa istuminen alkaa tuntua pahalta ja välillä tuntuu, että häntäluu on ihan tulessa. Jalkoja on pakko heilutella paljon ja asentoa vaihtaa usein. Bussissa ja autossa tuo asennon vaihtaminen on sen verran hankalaa, että muutaman tunnin matkan jälkeen olo on kuin hakatulla.

Painoa on kertynyt ja sen kyllä huomaa olossa. Sen suurempaa stressiä en ole kiloista ottanut, mutta kyllä myönnän odottavani sitä, että saan oman kropan ja sen tavallisen “kevyen” ja energisen olon takaisin. Raskauden jälkeen sitä osaa varmasti olla ihan eri tavalla armollinen omaa kehoa kohtaan ja arvostaa sitä entistäkin enemmän. Jännä nähdä miten rapakunnosta saa aloittaa treenit synnytyksestä palautumisen jälkeen.

Periaatteessa siis kaikki on mitä parhaimmin ilman näitä kaikkia hyvin tavanomaisia raskausoireita ja remppoja. :D Olen todella kiitollinen siitä, että raskaus on sujunut mutkattomasti ja olen päässyt tosi vähillä kolotuksilla. Kaikki vaivat ovat olleet siedettäviä ja suhteellisen helppoja. Väsymys välillä on tuntunut ylitsepääsemättömältä, mutta toisaalta olen koko ajan pyrkinyt ottamaan ilon irti siitä, että ensimmäisen raskauden kohdalla on mahdollista ottaa rauhallisemmin ja nukkua myös niitä päikkäreitä ilman, että tulee olla vahtimassa ja juoksemassa toisten perässä.

Mitenkäs siellä muut odottavat äidit jakselee??  Tai onko joku teistä jo saanut hiljattain oman pienokaisen maailmaan?<3 <3 :)

Viikko: 35

Painonnousu: n. + 16kg

Muuta: Selän kolotus, lievää närästystä, turvotusta iltaisin jaloissa, (posketon) väsymys, välillä kivuliaat vauvan liikkeet, öisin krampit pohkeissa mikäli unohdan laittaa magnesium suihketta, lievää pahaa oloa aamupäivisin, nopea hengästyminen, pitkään istuminen alkaa olla tukalaa.


Aikaisemmat päivitykset raskausviikoista löytyy alta:

Raskausviikko 30 + raskausdiabetes diagnoosi

Raskausviikko 26

Raskausviikko 24

Raskausviikko 20 

Raskausviikko 18

Raskausviikko 16

17.6.2017

Kesäinen asu & raskauskuulumisia

Pregnancy outfit, week 35 @monasdailystyle

Kohta tulee jo kaksi viikkoa täyteen Helsingissä asumista ja täytyy sanoa, että olen aivan rakastunut. Helsinki on ihana kaupunki ja rakastan meidän kotikulmia. Tavallaan ollaan ihan keskustassa lähellä kaikkea, mutta kuitenkin sen verran syrjässä, että kotikaduilla on todella rauhallista. Olen viimeisen kahden viikon aikana käynyt eri tilaisuuksissa varmasti enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Vitsit miten ihanaa on ollut nähdä yhteistyökumppaneita, kolleegoita ja ystäviä pitkästä aikaa! ♥

Eilen aloitin aamun herkullisella aamiaisella Healthinki kahvilassa ihastuttavan Johannan kanssa. Olen Johannan blogia ja instagramia seurannut jo ties kuinka pitkään, mutta nyt vasta Helsinkiin muuttaessamme näimme ensimmäistä kertaa kasvotusten. Johanna on juuri niin sympaattinen ja aurinkoinen mitä blogista saa kuvan. Aamiaisen jälkeen nappasimme Johannan kanssa asukuvat, vaikka tämän odottavan maman nassu alkaa kyllä olla kaikkea muuta kuin pirteä. :D

Tänään tulee tosiaan 35 raskausviikkoa täyteen eli enää viisi viikkoa laskettuun aikaan! Hurjaa miten nopeasti koko kevät ja alkukesä on mennyt. Oma jaksaminen on paljon päivästä riippuvaista. Yleensä aamupäivisin riittää vielä energiaa, mutta iltaisin alan olla jo aivan koomassa. Jalat tuppaavat keräämään nestettä ja nilkat ovat välillä melkoiset tunkit. Onneksi tuo nesteen kertyminen on kuitenkin ollut vielä toistaiseksi aika maltillista ja pahinta pääosin vain iltaisin. Saa nähdä miten on turvotuksen laita viiden viikon päästä…

Ensi viikolla on neuvolalääkäri ja ajatukset ovat nyt pitkälti synnytyksessä. Tosin olen kovasti odottanut synnytystä jo alusta asti. Olen lukenut ja selaillut paljon kirjoja ja kysellyt muiden kokemuksia. Blogin kautta pääsin myös tutustumaan ihanaan hypnosynnytyksen verkkokurssiin. Myös Youtubesta on tullut katsottua paljon videoita muiden synnytyskokemuksista. Tällä hetkellä kuuntelen BookBeatin Mindful Hypnobirthing äänikirjaa. Iso suositus kirjalle, jos synnytys on ajankohtaista. Mikäli BookBeat on vielä uusi tuttavuus, kurkkaa aikaisempi Rakkaudesta äänikirjoihin– yhteistyöpostaukseni täältä. :)

Oma vointi on nyt ollut yllättävän hyvä. Väsymys on kyllä tullut takaisin toisen kolmanneksen energisemmän kauden jälkeen, mutta olen antanut itselleni luvan levätä silloin, kun siltä tuntuu. Äitiyslomaa en tule pitämään, mutta yrittäjänä on helppo itse päättää työajoista. Se helpottaa hurjasti, että voin tehdä töitä silloin, kun energiaa on enemmän ja levätä puolestaan silloin, kun kroppa ja mieli sitä kaipaa. Toki heti vauvan syntymän jälkeen tulen tekemään selvästi vähemmän töitä ensimmäisten viikkojen ajan, mutta toivon, että saan työrytmistä mahdollisimman pian kiinni synnytyksen jälkeen. Uuden rytmin opetteluun menee varmasti hetki ja toisaalta on turha suunnitella mitään liian tarkasti, koska kaikki riippuu paljon siitä, millainen tyyppi sieltä on tulossa. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin ja silti samalla nauttia myös vauva-ajasta, joka tulee menemään varmasti ihan hurjan nopeasti.

Raskausdiabetes diagnoosi ei ole vaikuttanut juuri lainkaan sokeriarvojen mittausta lukuunottamatta raskauteeni. Alkuun stressasin ja raskausdiabetes pelotti, mutta äkkiä tuo stressi katosi ja olen vaan todella tyytyväinen, että diagnoosi tuli esille. En ole muuttanut ruokavaliossa juuri mitään ja arvot ovat pysyneet koko ajan hyvinä. Diagnoosi kuitenkin oli hyvä herätys sille, että jatkossakin on syytä pitää huolta terveellisistä elämäntavoista. Liikunta tosin on omalla kohdallani jäänyt aivan liian vähäiseksi raskauden aikana ja toivon todella, että saan mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen liikunnanilon taas takaisin.

Koko raskauden ajan olen ollut todella herkkä ja tämä herkkyys tuntuu vain voimistuvan loppua kohden. Itku on usein herkässä ja pienet asiat saattaa välillä tuntua ihan valtaville. Koskettavat tarinat tai uutiset ovat nyt aivan liikaa tällä hetkellä. Olenkin pyrkinyt aktiivisesti välttämään liikaa tietoisuutta pahoista asioista ihan vain suojellakseni omaa henkistä jaksamista. Sitä alkaa tässä vaiheessa niin äärettömän helposti murehtimaan kaikkea ja keksii helposti asioita, jotka voivat mennä vikaan. Mielestäni on kuitenkin parempi keskittyä siihen, että kaikki tulee menemään hyvin ja pyrkii kaikin keinoin nauttimaan hetkestä ja keskittyy onnellisiin asioihin. Turha murehtiminen ei auta tässä vaiheessa juuri mitään.

Käytännön asiat ovat meillä olleet koko kevään ja kesän niin rempallaan ja puolitiessä, että olen varmaan jo alkanut tottua tiettyyn epävarmuuteen. Ehdin murehtia tulevia muutoksia niin paljon, että tässä vaiheessa monet puolitiessä olevat asiat alkavat tuntua jo ihan mitättömän pieniltä. Asenne on nyt enemmän se, että kaikkein tärkeintä on meidän perheen yhdessäolo. Kaikki muu kyllä järjestyy, eikä kaiken tarvitse aina olla valmista heti.

Tulevassa vauva-arjessa itseäni on mietityttänyt oma jaksamiseni ja se, että miten opin vauvaa hoitamaan. Eetu on aloittanut juuri uuden työn Suomessa, joten hänellä ei todennäköisesti ole vielä mahdollisuutta jäädä kovin pitkäksi aikaa kotiin. Olen kuitenkin hurjan kiitollinen siitä, että tulen saamaan valtavan tuen omalta äidiltäni, joka on varannut kesälomansa koko elokuuksi. Olen itse ollut hyvin vähän pienten vauvojen kanssa, joten väkisin sitä tulee miettineeksi osaanko tehdä kaiken oikein ja vauvan parhaaksi. Onneksi on kuitenkin paljon tukiverkostoa ympärillä nyt täällä Suomessa. Krakovassa olisin ollut vauvan kanssa todella yksin ja se olikin suurin syy siihen, miksi halusin tulla takaisin Suomeen. Mikäli kyseessä olisi toinen lapsi, voisi ajatukset olla erilaiset, mutta nyt tulevan esikoisen kanssa kaikki on niin uutta, ihmeellistä ja jännittävää.

Synnytykseen Eetu on tulossa mukaan ja onneksi hän on nyt samassa maassa, ettei tarvitse murehtia ehtiikö hän mukaan synnärille!:D Omalla kohdallani olisi aivan järkyttävän pelottava ja ahdistava ajatus, jos en saisi Eetua mukaan synnytykseen. Meillä on Eetun kanssa erilainen tapa suhtautua esimerkiksi lohduttamiseen ja kosketukseen (jotka varmasti isossa roolissa synnytyksessä tukihenkilöllä), mutta hän on aina se ihminen, johon voin luottaa 110% kaikissa tilanteissa. Uskon, että pelkästään sen tärkeimmän ihmisen läsnäolo synnytyksessä on ihan korvaamatonta. Synnytys on mielestäni niin ainutlaatuinen tapahtuma meidän ja tulevan pienen elämässä, että olisin todella surullinen, jos Eetu ei pääsisi mukaan kokemaan sitä. Uskon myös synnytyksen kokemuksena lujittavan meidän suhdetta entisestään, jos se nyt on ylipäänsä mahdollista. <3

Varauduin keväällä mielessäni myös siihen, ettei Eetu pääse mukaan. Koko ajan meillä oli kuitenkin ensisijaisesti päätös siitä, että hän on ehdottomasti mukana. Mikäli syystä tai toisesta olisi käynyt (tai tulisi käymään) niin, ettei Eetu pääsisi synnytykseen mukaan, olisi äitini tullut tukihenkilöksi ja suunnittelin vielä senkin, että jos äitini ei pääsisi tulisi tukihenkilöksi rakas ystäväni, joka on enemmän kuin sisko minulle. Ystäväni matkustaa työkseen, mutta on juuri heinäkuussa lomalla ja jotenkin jo pelkästään tuo tieto rauhoittaa omaa mieltäni, kun tiedän hänenkin olevan vain automatkan päässä versus se, että hän olisi toisella puolella maapalloa mikä normaalisti on hyvin todennäköistä.

Ihan käsittämättömän paljon on mahtunut tunteita, ajatuksia, murhetta, pelkoa, iloa, rakkautta, jännitystä, odotusta ja kaikkea mahdollista raskauteen. Ja mitä vielä onkaan edessä, kun pienokainen tulee tähän maailmaan! Kyllä saa olla kiitollinen kaikesta tästä ja tulevasta. Nyt samaan aikaan on malttamaton olo, että päästään tapaamaan meidän pieni mies, mutta samaan aikaan tuntuu jopa hieman haikealta, että kohta tämä huikea kokemus odotusajasta on takana. Ihan viimeisiä hetkiä, kun tämän niin rakkaan pienen sydän sykkii turvassa sisälläni ennen kuin hän on valmis suureen maailmaan. Viimeisiä hetkiä, kun saan herätä siihen, että pieni venyttelee vatsalihaksieni kustannuksella. Voiko oikeasti olla kiitollisempaa tapaa herätä, kuin pienen ihmisen liikkeet aivan oman sydämen lähellä? Nautin ja otan tästä kaiken irti ennen kuin saan kokea varmasti yhden elämäni upeimmista hetkistä.

Ihanaa, aurinkoista ja rakkauden täyteistä viikonloppua kaikille. ♥

Pregnancy outfit, week 35 @monasdailystyle

Pregnancy outfit, week 35 @monasdailystyle

Pregnancy outfit, week 35 @monasdailystyle

Pictures, Johanna Turpeinen / edited by me

(commercial links/kaupallisia linkkejä*) 
Shoes, Adidas* here
Dress, Stradivarius similar *here -30% & mama dress *here
Jacket, 77thFLEA* here

Nyt on muuten kesän alet alkaneet ja ovat täydessä vauhdissa! Parhaat viedään päältä, joten kannattaa olla nopea:) Teen vielä erillisiä postauksia alen tarjonnasta. Jos teillä on jotain tiettyjä toiveita inspiraatio-postauksien suhteen niin laittakaahan kommenttia tulemaan! :)

Kurkkaa alen parhaat valikoimat näistä suosikeistani:

(mainoslinkkejä*)
ZALANDON ALE TÄÄLLÄ*
BOOZT.COM ALE TÄÄLLÄ*
ELLOS ALE TÄÄLLÄ*
ELLOKSEN OMASTA VALIKOIMASTA 25% ALE TÄÄLLÄ*
BUBBLEROOM ALE TÄÄLLÄ*