21.6.2017

Raskausviikko 35

Kaikki ovat toitottaneet minulle heti alkuraskaudesta lähtien, että nauti nyt tästä ajasta, kun se tulee menemään niin nopeasti. Voin nyt yhtyä tähän kuoroon. Miten ihmeessä 35 viikkoa on voinut mennä niin silmänräpäyksessä?! Koko raskausaika on ollut ihan huikeaa hyvine ja huonoine hetkineen.

Olen moneen kertaan miettinyt, että onneksi meillä on tämä 9 kuukautta aikaa ennen vauvan syntymää. Tämä aika on kasvattanut itsessään ihan hurjasti ja valmistanut tuleviin muutoksiin. Koko ajan on enemmän ja enemmän sellainen olo, että on valmis pienokaisen tuloon. Odotan niin kovin, että saan vauvan syliin ja voin rakastaa pikkuisen ihan pakahduksiin. Uskomatonta miten syvän yhteyden kokee saaneensa vauvaan jo nyt vaikkei pikkuista ole vielä nähnytkään. Emme missään vaiheessa edes käyneet 4D ultrassa, joten rakenneultra on viimeisin kuva, jossa tuo pikku mötikkä on vilahtanut. Nyt alkaa olla malttamaton olo saada nyytti omaan syliin halattavaksi ja pussailtavaksi.

Laitoimme viikonloppuna pystyyn arvaukset perheen ja ystävien kanssa vauvan syntymäpäivästä ja ajasta. Arvailuja on nyt tullut 12.7 lähtien 29.7 asti. Niin jännittävää milloin tämä minimies päättää tulla :)

Maanantaina oli vuorossa neuvolalääkärin toinen käynti raskauden aikana. Siinä käytiin läpi yleisesti vointia ja tarkistettiin miten päin vauva on. Pikkuinen on ollut jo tovin pää alaspäin ja on myös laskeutunut todella alas. Sen kyllä huomaa kävellessä.

Liikkeet tuntuu edelleen ympäri vatsaa, mutta ylhäällä kaikkein vahvimmin. Viimeisten parin viikon aikana potkut ovat muuttuneet enemmän isoiksi muljahteluiksi. Tila alkaa vatsassa olla vähissä ja yksiö käydä pieneksi vauvalle. Tämä aiheuttaa välillä muikeita tuntemuksia, kun koko vatsa saa sellaista kyytiä, että huh hei. Kädet tyypillä huitoo tuolla jossain alhaalla pään lähellä ja nuo käden liikkeet saa välillä mielenkiintoisia efektejä tällä mamalla aikaiseksi. Erityisesti, jos mätkiminen pääsee yllättämään, kun olen kävelemässä johonkin. Siinä on pakko pysähtyä ja haukata hetki happea ennen kuin pääsen taas jatkamaan ankkakävelyä.

Tunteiden osalta mennään edelleen samaa rataa, eli erittäin herkästi. :D Itku saattaa tulla varoittamatta ja mitä oudoimmissa tilanteissa. Mahtaakohan enää koskaan tulla aikaa, kun en ole näin tunnelatautuneessa tilassa jatkuvasti…?? :D

Bussissa ja autossa istuminen on ollut raskauden puolivälistä asti epämukavaa, mutta nyt loppuraskaudesta vieläkin tuskallisempaa. Ylipäänsä pitkään samassa asennossa istuminen alkaa tuntua pahalta ja välillä tuntuu, että häntäluu on ihan tulessa. Jalkoja on pakko heilutella paljon ja asentoa vaihtaa usein. Bussissa ja autossa tuo asennon vaihtaminen on sen verran hankalaa, että muutaman tunnin matkan jälkeen olo on kuin hakatulla.

Painoa on kertynyt ja sen kyllä huomaa olossa. Sen suurempaa stressiä en ole kiloista ottanut, mutta kyllä myönnän odottavani sitä, että saan oman kropan ja sen tavallisen “kevyen” ja energisen olon takaisin. Raskauden jälkeen sitä osaa varmasti olla ihan eri tavalla armollinen omaa kehoa kohtaan ja arvostaa sitä entistäkin enemmän. Jännä nähdä miten rapakunnosta saa aloittaa treenit synnytyksestä palautumisen jälkeen.

Periaatteessa siis kaikki on mitä parhaimmin ilman näitä kaikkia hyvin tavanomaisia raskausoireita ja remppoja. :D Olen todella kiitollinen siitä, että raskaus on sujunut mutkattomasti ja olen päässyt tosi vähillä kolotuksilla. Kaikki vaivat ovat olleet siedettäviä ja suhteellisen helppoja. Väsymys välillä on tuntunut ylitsepääsemättömältä, mutta toisaalta olen koko ajan pyrkinyt ottamaan ilon irti siitä, että ensimmäisen raskauden kohdalla on mahdollista ottaa rauhallisemmin ja nukkua myös niitä päikkäreitä ilman, että tulee olla vahtimassa ja juoksemassa toisten perässä.

Mitenkäs siellä muut odottavat äidit jakselee??  Tai onko joku teistä jo saanut hiljattain oman pienokaisen maailmaan?<3 <3 :)

Viikko: 35

Painonnousu: n. + 16kg

Muuta: Selän kolotus, lievää närästystä, turvotusta iltaisin jaloissa, (posketon) väsymys, välillä kivuliaat vauvan liikkeet, öisin krampit pohkeissa mikäli unohdan laittaa magnesium suihketta, lievää pahaa oloa aamupäivisin, nopea hengästyminen, pitkään istuminen alkaa olla tukalaa.


Aikaisemmat päivitykset raskausviikoista löytyy alta:

Raskausviikko 30 + raskausdiabetes diagnoosi

Raskausviikko 26

Raskausviikko 24

Raskausviikko 20 

Raskausviikko 18

Raskausviikko 16

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply
    Laura
    21.6.2017 at 07:53

    Täällä eletään jo vauvantuoksuista arkea toista kuukautta. Painoon ja kroppaan liittyen täytyy sanoa, että vaikka sitä ylimääräistäkin kertyi, nyt huolestuttaa syönkö tarpeeksi maidon riittävyyden näkökulmasta. Syömiselle ei helposti ole riittävästi aikaa päivisin ja kulutus on kuitenkin tosi iso. Paras etukäteen saamani neuvo olikin tehdä ruokaa pakastimeen odottamaan sitä, kun mieheni on taas töissä. :)

    Tsemppiä odotukseen! Olet kyllä tosi hehkeänä :)

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:36

      O iniin ihanaa <3 :) Kohta onneksi täälläkin :)
      Suunnitelmissa on tosiaan tehdä pakkanen täyteen ayurvedisia keittoja valmiiksi synnytyksen jälkeisiä ensimmäisiä viikkoja varten! :) Pitääkin kirjoitella aiheesta vielä lisää..
      Ja kiitos paljon ihana <3 Itsellä on kyllä välillä kaikkea muuta kuin hehkeä olo :DD

  • Reply
    Teljänneito Jessica
    21.6.2017 at 09:01

    Kolme viikkoa perässä tullaan, viikko 32 menossa ja kovasti samoja fiiliksiä täällä :) Oireiden osalta voin kuvitella, että liikkuminen heikkenee ja olo muuttuu entistä isommaksi :D mulla selkä väsyy jo ennen herätyskelloa ja potkuja tulee koko ajan kylkiluihin :O Uskomatonta ajatella, että se pikkuinen on pian tässä meidän sylissä <3

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:37

      Niin ihanaa, että meillä lähekkäin h-hetki <3 :')
      Haleja sinne <3

  • Reply
    Mou
    21.6.2017 at 12:39

    Arvaan että poika syntyy 5.7.

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:38

      Eli ihan pian jo :D Saapi nähdä :D Jännittävää!!

  • Reply
    Emmi
    21.6.2017 at 14:00

    Ihana vauvamasu!!<3 Näytät upealta :) Mulla itselläni on rv 19 menossa, ja pieni maha alkaa vihdoin näkyä. En malta oottaa että tuntisin vauvan liikkeet! Ja mielialat vaihtelee todellakin uskomattoman paljon ja itku tulee ihan pikku jutuista.. Kuten tästä sun postauksesta haha :D Ihanaa loppuraskautta sulle <3

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:39

      Voi kiitos paljon Emmi <3 <3 Ja onnea sinne ihan hurjasti <3 :) Tuo on jännää aikaa, kun odottaa juuri noita liikkeitä kuin kuuta nousevaa. Huh ja miten äkkiä ne siitä sitten voimistuu :D
      heh, ja ihana tietää etten ole ainut herkistelijä;) Ihanaa odotusta myös sulle <3 <3

  • Reply
    Ella
    21.6.2017 at 16:04

    Kyllä se 9. kuukauden odotusaika on (ainakin henkisesti) ihan tarpeellinen, musta tuntuu että vasta toisen ultran jälkeen tajusin että meille ihan oikeasti tulee syksyllä vauva :D Mulla on viimeinen kolmannes just alkamassa ja edelleen on virkeä ja aika “normaali” olo. Olen onnekseni pystynyt/jaksanut harrastaa liikuntaa lähes entiseen malliin, vaikkakin tietty aika paljon kevyemmin kuin ennen raskautta! Mutta kyllä nyt jo huomaa että jos on vähän enemmän päivän aikana liikkeessä on illalla aika mukava kellahtaa sohvalle! Sun raskautta on ollut tosi kiva seurata, tsemppiä viimeisiin viikkoihin! :)

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:41

      Mahtavaa! Uskon kyllä täysin siihen, että aktiivinen arki ja monipuolinen liikunta auttaa jaksamaan raskauden aikana todella paljon ja varmasti osaltaan myös vähentää monia raskausoireita. Tsemppiä myös sulla viimeiselle kolmannekselle ja toivottavasti jaksat pitää liikunnan mukana loppuun asti!! :)

  • Reply
    Lilli
    21.6.2017 at 21:37

    Kuuluuko teillä lääkärineuvolaan enää sisätutkimus? Uusi suositushan ei sitä velvoita, ellei lääkäri näe sitä tarpeelliseksi mm. Supistelun vuoksi. Meillä päin vaan kuuluu ja en jotenkin osaa kieltäytyä siitä vaikka ei olisi mitään tarvetta

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:46

      Kyllä kuului, mutta itsekin luin, ettei enää joka paikassa ole rutiini juttu. Itse olen pohtinut tuota synnärillä tehtävää sisätutkimusta, joka kai tehdään muutaman tunnin välein…? Onkohan sillekään varsinaista tarvetta, ellei sitten ole lääkkeellistä kivunlievitystä mukana synnytyksessä.. Kaipa näissä on aika paljon eroja joka puolella käytännöissä..

      • Reply
        Lilli
        22.6.2017 at 22:26

        No suostuin nyt tänään kun kerran kandi oli tekemässä. Ja tekemällä oppii. Tuomio oli että täysin epäkypsä tilanne, mut mitäpä tuosta kun vauvakin saa majailla mahassa vielä ainakin sen pari viikkoa. Lisäksi kätilö painotti että kun sitä ei silti koskaan tiedä, niin kannattaa silti pitää mielessä että synnytys on ihan pian käsillä. Ekassa synnytyksessä muistaakseni olin parin tunnin välein kätilön tutkittavana. Seurattiin lähinnä synnytyksen etenemistä. Kannattaa keskustella hoitavan kätilön kanssa kun menet synnyttämään ja voidaanhan neuvolassakin osata kertoa onko se säännöllinen tutkiminen ihan niin tarpeellista :) virkeää loppuodotusta! :)

        • Reply
          Mona
          23.6.2017 at 10:32

          Niinhän se taitaa olla, että ei sitä lainkaan tiedä milloin voi tulla :D Jännääääää <3
          Ja kiitos <3 Samoin sinne!! :)

          • Ruusa
            29.6.2017 at 14:24

            Mulle kyllä synnytyksessä tehtiin sisätutkimus pari kertaa ja viimeisellä kerralla sitten todettiin, että nyt saa alkaa ponnistaa. Ei tuota ois muusta tiennykään, ja muutenkin oli rohkaisevaa kuulla aina että hyvin on edetty. Niitä sisätutkimuksia ei kannata etukäteen murehtia, ovat pieni vaiva synnytykseen nähden. Onnea Mona synnytykseen ja toivon sinulle hyvää synnytyskokemusta! Itselläni oli erittäin hyvä, jopa hauska kokemus, mm. Kun lapsivedet poksahti metrin päähän seinään ponnistaessa, ei siinä voinu kun nauraa. Kipu oli ensin tosi kovaa ja synnytykseni eteni niin kovalla vauhdilla, vaikka ensisynnyttäjä olenkin, että en pystynyt itse lievittämään kipuja hengitystekniikoilla, vaikka niitä olin harjoitellut. Sain hyvän kivunlievityksen ja sitten synnytys eteni tosi kivasti, oli upea kokemus. Toivon sinullekin hyvää synnytystä! Sitä ei kannata etukäteen yrittää suunnitella, on niin erityinen tilanne.

          • Mona
            29.6.2017 at 15:20

            Ou my, metrin päähän :D :D Tosi hienoa kuulla, että sinulla on jäänyt hyvä kokemus synnytyksestä <3
            Itse odotan kyllä synnytystä tosi paljon ja uskon, että tulee upein kokemus koskaan <3 :') Itselleni luo kyllä turvaa ja varmuutta, että voin käydä tilannetta mielessä läpi jo etukäteen ja "suunnitella" toiveita, samalla tietysti tiedostaen, että moni asia voi mennä myös aivan toisin kuin ajatteli. Ymmärrän kyllä toisaalta hyvin monia, jotka sanovat etteivät edes halua ajatella asiaa yhtään etukäteen. Meitä on moneen ja hyvä niin <3 Ei ole yhtä oikeaa tai väärää :)

  • Reply
    Tanja
    22.6.2017 at 10:49

    Onpa kiva lukea samassa elämänvaiheessa ja raskaudessakin samoissa vaiheissa menevän kuulumisia. :) Itselläni alkoi tänään rv 36 ja myöskin pikku hiljaa kovin malttamattomana odottelen, että pikkumies saapuisi maailmaan. Toisaalta pitäisi osata nauttia viimeisistä hetkistä, kun voi kaikessa rauhassa tehdä vielä omia juttuja, mutta toisaalta olisi jo ihanaa päästä näkemään millainen tyyppi mahassa on kasvanut. Ihanaa odotusta ja hyviä vointeja. :)

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 10:52

      Kiitos Tanja <3 <3

      Ja kyllä, aika ristiriitaista aikaa tämä loppu kun haluaisi jo nähdä pienokaisen mutta silti myös nauttia viimeisistä hetkistä raskaana :D
      Mutta jos jotain niin kärsivällisyyttä tämä aika on kasvattanut ja opettanut taas siitä miten tärkeää on muistaa pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä. Kaikki aikanaan ;)
      Hyvää vointia myös sinne vikoille raskausviikoille ja haleja <3 <3

  • Reply
    Toffeetiikeri
    22.6.2017 at 16:57

    Onnea loppu odotukseen ja voimia synnytykseen! :)

    • Reply
      Mona
      22.6.2017 at 19:31

      Kiitos paljon :* <3

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.