3.9.2018

D-MER hirveä olo imetyksestä

D-MER hirveä olo imetyksestä

Huh mikä yö takana. Meillä on nukuttu yöt unikoulun jälkeen pääsääntöisesti tosi hyvin muutamia levottomia öitä lukuunottamatta. Viime yö oli kuitenkin kunnon levottomien öiden levottomin yö pitkään aikaan. Luulen, että levottomuus johtuu takahampaiden puhkeamisesta tai sitten pikkuinen näkee vaan paljon unia aktiivisten päivien jälkeen…

No niin tai näin.. En siis ole moneen kuukauteen enää yöimettänyt. Taisi olla 7 kuukauden kohdalla, kun lopetin kokonaan yöimetykset. Ne olivat itselleni alusta asti todella vaikeita ja mainitsinkin asiasta jo Ajatuksia imetyksen alkutaipaleelta– postauksessa. En tarkkaan tiedä mistä yöimetysten vaikeus johtuu, mutta luulen, että niin kutsuttu D-MER on asian takana.

Imetyksen tuki ry sivuilta kopioituna tässä hieman tietoa D-MER:sta:

“D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex, ja se tarkoittaa kirjaimellisesti juuri ennen tai maidon herumisen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.

Tunteet tulevat yhtäkkiä, ikään kuin pyyhkäisevät yli aallon lailla ja usein juuri ennen herumisen tunnetta. Ja jo ennen kuin ensimmäinen heruminen on ohi, olo helpottaa. Herumisen aiheuttama fyysinen pahan olon tunne on eri asia, ja siihen voi auttaa veden juominen ja kevyt syöminen juuri ennen imetystä.

D-MER:iä kuvataan monilla eri sanoilla. Näitä voivat olla mm: ahdistus, surullisuus, kauhu/pelko, hermostuneisuus, ärtyneisyys, toivottomuus, ikävä tunne vatsan pohjalla.

Äiti voi tuntea ahdistusta joko imetyksen ensimmäisellä herumisella tai kaikilla herumisilla riippuen D-MER:in voimakkuudesta. Samoin ahdistus voi tulla myös pumpatessa tai herumisen alkaessa spontaanisti ilman, että vauva on rinnalla, ja tämäkin riippuu D-MER:in voimakkuudesta.

D-MER on refleksi, jota hormonit kontrolloivat, ja jolle äiti ei voi itse mitään. Sitä ei saa puhumalla tai järkeilemällä loppumaan tai häviämään. Sillä ei myöskään ole mitään tekemistä nännien koskettamisen kanssa. Tuntemukset eivät ole oikeita ajatuksia, vaan yksinomaan hormonien aiheuttamia.

Maidon heruminen alkaa, kun prolaktiinihormonin tasot nousevat jo ennen kuin maito alkaa virrata maitorauhasista rintojen läpi nänniin. Dopamiini auttaa kontrolloimaan prolaktiinin eritystä, ja siksi dopamiinitason tulee laskea hieman, että prolaktiinia erittyisi. Kun prolaktiinitaso alkaa nousta, dopamiinin eritys tasaantuu. Tämä tapahtuu kaikilla imettävillä naisilla.

Dopamiinin tiedetään vaikuttavan mielialaan, ja D-MER-äidillä dopamiinitason lasku on  normaalista poikkeava (liian laaja, liian nopea tai liian matalalle). Tämä poikkeavuus aiheuttaa ahdistuksen ja negatiiviset tunteet. Dopamiinitason laskiessa aivojen mielihyväkeskuksessa sijaitsevat dopamiinireseptorit jäävät ilman tarvittavaa dopamiinia, ja tämä aiheuttaa negatiivisten tunteiden hyökyaallon. Kun dopamiinitaso jälleen vakiintuu, olo on poissa. D-MER -tuntemukset vaihtelevat eri äitien kohdalla lievästä koti-ikävän tunteesta aina vahvaan vihan ja itsetuhoisuuden tunteisiin.

Joillain D-MER alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa ja on hävinnyt ennen kuin vauva on kolmikuinen. Toisilla tila jatkuu siihen asti, että lapsi vieroitetaan riippumatta lapsen iästä. Kuitenkin monien äitien on sitä helpompi tätä ahdistuksen tunnetta imetyskerran alkaessa on kestää ja sietää, mitä vanhemmaksi vauva tulee. Toisinaan tilan sietäminen voi olla vaikeaa niille äideille, joilla on esimerkiksi ahdistushäiriö.

Hoitokeinona vakavassa D-MER-tilanteessa voi lääkärin kanssa keskustella dopamiinitasoa tasapainottavasta lääkityksestä. Lievemmät tilat voidaan hoitaa mahdollisesti myös  elämäntapamuutoksilla ja muilla luonnonmukaisilla keinoilla.

Kenenkään ei pitäisi joutua vieroittamaan vauvaa rinnalta D-MER:in takia. Jos äiti ymmärtää, että kyse on hormonaalisesta tilasta, jota voidaan mahdollisesti lääkityksellä helpottaa, imetyksen jatkaminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta vieroittamisen sijaan. ”

Viime yönä ei meinannut alkuun kelvata mikään ja erehdyin antamaan rintaa yöllä. Iso virhe! Apua miten kaikki ensimmäisten kuukausien imetystuskat pulpahti ihan vyörymällä pintaan. En pysty sanoin kuvaamaan sekä henkistä että fyysistä pahaa oloa. Olin itseasiassa niin järkyttynyt, että loppujen lopuksi itkettiin pojan kanssa yhdessä molemmat sängyn laidalla. Luojan kiitos, Eetu osaa aina olla tosi rauhallinen ja otti tämänkin tilanteen haltuun. Eetun sylissä Lionel rauhottui nopeasti ja minä puolestani sain kerättyä itseäni kasaan.

Luojan kiitos myös siitä, että näitä tunteita ei ole tullut imettäessä alusta asti koko ajan. Ainoastaan öisin! :O En tiedä onko oma hormoonitasapainoni erityisesti öisin herkkä ja juuri nuo mainitut dopamiinitasot erityisen alhaiset minulla yöllä vai mistä se johtuu… Päivisin imetys on ihanaa. Mikäli olisin kärsinyt D-MER:sta myös päivisin olisin varmasti jo lopettanut ajat sitten imetyksen. En usko, että olisin pystynyt jatkamaan kolmea kuukautta pidempään, jos niinkään pitkään.

Se huonommuuden tunne siitä kamalasta olosta on kyllä ihan yhtä hirveä, kuin ne kamalat negatiiviset tunteet imetyksestä. Siinä on itsellä pää sekaisin, kun pieni lapsi itkee, että kertakaikkiaan vaan pysty jatkamaan imetystä. En ole keneltäkään läheiseltäni tai tuttavaltani kuullut vastaavia kokemuksia ja sekin ehkä vain pahentaa omaa oloa tämän suhteen. Onneksi Eetu jaksaa aina näissä hetkissä lohduttaa ja muistuttaa faktoista.

Ensimmäisinä kuukausina paha olo lieventyi hieman ajan kanssa, mutta joka kerta yöimetyksen aikana jouduin todella tekemään töitä oman pääni kanssa, että pystyin jatkamaan. Kehittelin erilaisia tapoja meditoida samalla, jotta pysyin rauhallisena. Joskus onnistui, mutta ei kyllä aina.

Olo kyllä helpottuu melko nopeasti imetyksen jälkeen, mutta nyt esim aamulla on aika pöllämystynyt olo siitä, että miten ihmeessä muuten ihana yhteinen asia, voi muuttua niin kamalaksi ihan hetkessä. :'(

Rakastan imettää ja olen tosi iloinen, että meidän imetystaival on jatkunut pitkään, mutta näitä D-MER tunteita en ollut ikävöinyt sitten alkutaipaleen. Mikäli jatketaan vielä useamman kuukauden imetystä ja vastaavia öitä tulee niin pitää varautua tuttipullolla. Yöimetykseen en kertakaikkiaan enää pysty.

Sanoin itseasiassa yöllä Eetulle, että tämä on asia, joka jopa hävettää, enkä kehtaa koko asiasta puhua juuri kenellekään. Koko hommassa ei vaan kertakaikkiaan ole mitään päätä eikä häntää. Mutta nyt aamulla mietin, että jos voin omalla kokemuksellani ja avoimuudellani helpottaa edes yhden samasta asiasta kärsivän tuskaa niin parempi siitä on kirjoittaa. En tietenkään toivo, että kukaan kärsisi samasta olosta, mutta myönnän, että omaa oloani olisi helpottanut erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana, jos olisin voinut avoimesti puhua tästä asiasta jonkun ystävän kanssa, joka olisi ymmärtänyt mistä puhun. En nimittäin usko, että on helppo ymmärtää näin outoa asiaa, mikäli ei ole kärsinyt D-MER:sta…

Mutta onneksi kaikki on taas hyvin ja poju terveenä. Ei ole kuumetta ja aamulla muutenkin jätkä oli taas ihan tuttuun tapaansa täynnä energiaa ja tarmoa. Äiti ei sen sijaan muutaman tunnin yöunien jälkeen ole ehkä kaikkein hehkuvimmillaan.

Tsemppiä ihan hurjasti kaikille, jotka mahdollisesti kärsii D-MER tuomasta kamalasta olosta. Ei kannata jäädä tämänkään kanssa yksin. Itselleni on ollut ihan ensiarvoisen tärkeää, että olen voinut puhua Eetulle alusta asti asiasta vaikka se on ääneen sanottunu tuntunut joka kerta yhtä hullulle.

Lisää tietoa D-MER:sta löytyy Imetyksen tuki ry sivuilta, josta myös postauksen lainaus on otettu.

Parhaiten lieviin D-MER tapauksiin auttaa seuraavat asiat:

♥ Liikunta, terveellinen ruokavalio, riittävä lepo

♥ Meditointi ja tunteiden tullessa mahdollisimman rauhallinen hengittäminen

♥ Vakavissa tapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin.

Itse olen todella imetysmyönteinen, mutta tähän kohtaan on pakko sanoa, että ymmärrän 110%:sti mikäli joku lopettaa imettämisen D-MER:n takia. Mielestäni siitä ei pitäisi joutua kokemaan huonoa omaatuntoa.

Tällä kertaa hieman erilaisten kuulumisten kera uuteen viikkoon… Palataan pian taas tuttuun tapaan positiivisemmilla jutuilla. ♥

D-MER hirveä olo imetyksestä

 

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    O
    3.9.2018 at 11:19

    Olen nyt viimeisimmän kanssa kärsinyt ahdistuksen ja vihan ja tuskan tunteista muutaman minuutin ryöppyinä.. Tosi voimakkaat olivat nuo että oli ihan pakko googletella että mikä on kun tuntuu ettei suunnilleen pysty hengittämään. Sain minäkin tämän saman toteaman että imetykseen liittyy ja on tosiaan hormoniperäistä. Onneksi nyt jo lapsi kohta 3, en enää imetä. Mutta jaksoin imettää tuosta huolimatta pitkään. Jälkeen päin mietin, olisiko ollut hyvä lopettaa ajoissa. Jätti sellaisen kokonaisvaltaisen ahdistuksentunteen tuon jälkeen :D Ei se muuten vaikuttanut kun juuri itselle pelottavaa ja ei mikään kiva fiilis.. Eli et ole yksin! :)

    • Reply
      Mona
      3.9.2018 at 20:07

      Kiitos, kun jätit kommenttia <3 Tuota tunnetta on kyllä tosi vaikea selittää, kun se tuntuu kaikin puolin niin järjen vastaiselta :O Ja tämä(kin) juttu tuli jotenkin tosi yllätyksenä, enkä ollut aiemmin kuullutkaan tällaisesta...

  • Reply
    Marie
    3.9.2018 at 19:43

    Se menee ja tulee yleensä. D-mer siis. Itse olen kärsinyt siitä esikoisen kanssa suht alkuvaiheessa imetystä, kun imetyskerta putkeen yhdellä tissillä saattoi kestää tunnin. Kuopuksen kanssa D-mer tuli, kun aloin vähentää imetystä ja samaan sijoittui helteet. Eli herumisen käynnistyminen kesti ja kesti ja ahdistus ja inhotus tissiä lutkuttavasta kasvoi. Tuli/tulee usein iltanukutuksella voimakkaasti ja toinen rinta heruu öisin huonosti, joten alkaa ärsyttää koko homma, kun toinen yrittää saada maitoa herumaan minuuttikaupalla. Se tunne on tosiaan ihan irrationaalinen. Tuntuu pahimmillaan siltä, että haluaisi repiä rintansa irti, jotta saisi homman loppumaan. Olen yrittänyt päästä d-merin yli jouduttamalla herumista ajatellen vesiputouksia ja -sadetta ja rentoutuen yrittänyt ajatuksen voimalla käynnistää herumista. Joskus onnistuu, joskus d-mer pääsee niskan päälle ja on pakko irrottaa vauva tissiltä.

    • Reply
      Mona
      3.9.2018 at 20:11

      No kyllä!! “Se tunne on tosiaan ihan irrationaalinen. Tuntuu pahimmillaan siltä, että haluaisi repiä rintansa irti, jotta saisi homman loppumaan.” Samaistun :O Menee nytkin ihan kylmiäväreitä, kun luin sun kommentin ja samaistuin.
      Ja hyvä idea tuo vesiputouksen ja sateen ajattelu! :D
      Kiitos Marie, kun jätit kommenttia <3

  • Reply
    Cami
    3.9.2018 at 21:04

    Apua, en edes tiennyt tällaisen tilan olevan olemassa ja onneksi en itse joutunut näitä tunteita kokemaan. On varmasti kauhea tunne inhota tilannetta, jota oikeasti rakastaa tai siis sinäkin rakastit päivällä. Hyvä että jaoit tietoa tästä tärkeästä aiheesta!

    • Reply
      Mona
      4.9.2018 at 12:11

      Kiitos sulle Cami kun jätit kommenttia <3 <3 :*

  • Reply
    Tiia
    3.9.2018 at 22:22

    Autoit jo ainakin yhtä ihmistä, eli minua tällä postauksella! Mä oon kokenut täysin saman, hirveät ahdistuskohtaukset, hikoilut ja paniikit vain yökmetyksistä. Pumppaaminen on myös maailman vastenmielisin asia mulle ja niin ahdistavaa etten halua sitä enää tehdä. Eikä tähän ole mitään rationaalista syytä! Googlasin myös d-meristä imetyksen alkupuolella mutta ajattelin jotenkin että ei mulla sitä voi olla. Mutta se kyllä selittäisi paljon! Ja kai se on vähän tuommoista että menee ja tulee, joskus vahvempana ja joskus lievempänä. Tsemppiä teille ja kiitos kun jaat <3

    • Reply
      Mona
      4.9.2018 at 13:12

      Voi kiitos Tiia, kun jätit kommenttia ja vaikken tietenkään toivo, että joudut samasta kärsimään niin tosi kiva kuulla, että tästä oli vertaistukea <3 Ihanaa viikkoa sinne ja haleja <3 <3

  • Reply
    Tanja
    4.9.2018 at 19:54

    Kiitos Mona tästä. Meillä on pian 6 kk ikäinen vauva ja olen todennut tästä kärsiväni myös. Pahinta olo ja ahdistus on yöllä, päivällä jopa pidän imetyksestä.

    Ahdistaa ja ärsyttää siis öisin imettäessä todella paljon ja tuntuu kuin ei happea saisi. Nyt on ollut lisäksi huonompi unijakso eli yöherätyksiä paljon ja en meinaa pystyä imettämään vauvaa niin pitkään kuin hän haluaisi, vaan pitää irrottaa ote. Myös herumisessa kestää öisin todella pitkään ja se lisää ahdistusta.

    Kiitos meditaatio ja vesiputousajatusvinkeistä sulle ja edeltäen kommentoineelle! Pitää ehdottomasti kokeilla.
    Lohdullista tietää, että muitakin on. Aluksi ajattelin koko asian ihan vaan omaksi itsekkyydeksi ja kärsimättömyydeksi, mutta haluan kuitenkin imettää ja ne hetket on pääsääntöisesti hienoja.

    • Reply
      Mona
      5.9.2018 at 21:19

      Kiitos itsellesi Tanja kun ehdit jättää kommenttia <3 <3
      Ja tosiaan puhua kannattaa ääneen asiasta vaikka tuntuisi kuinka oudolle. Itseäni ainakin alun vaikeuksissa eniten auttoi juuri se että puhuin ja puhuin vaan Eetulle ääneen eri tunteista.
      Haleja sinne ja pusuja pikkuiselle <3:)
      Ja hei tsemppiä katkonaisiin öihin! Vielä tulee aika kun helpottaa ja nukutte koko yöt kokonaan <3

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.