”Parisuhteen kriisivaiheita esiintyy lähes jokaisessa pitkässä suhteessa. Kriisivaiheet eivät automaattisesti tarkoita, että parisuhteen on päätyttävä, mutta ne vaativat pysähtymistä omien ja kumppanin tunteiden äärelle. Vain kummankin puolison motivaatio työskennellä hyvän parisuhteen eteen voi pelastaa suhteen kriisin tullen. Kriisin jälkeen parisuhde voi parantua ja nousta aivan uudelle tasolle.” Väestöliitto
Olemme kohta olleet Eetun kanssa yhdessä kymmenen vuotta. Meidän suhde on ollut ihana. Ei kuitenkaan yksistään ihana. Monesti sosiaalisessa mediassa kiinnittää erityisesti huomion niihin suhteisiin, jotka vaikuttavat vain yksinomaan autuailta. Silloin tällöin pientä eripuraa, mutta ei koskaan mitään suurempaa. Aina seistään rinnakkain toisiaan tukien tiiminä.
Ei kyllä meillä. Suhteen alkuaikoina tämä saattoi olla totta, mutta ei enää. Erimielisyyksiä on usein ja tiimityöskentely on enemmänkin poikkeus kuin sääntö.
Ymmärrystä on välillä todella vaikea löytää ja hermot ovat kireät kuin jäykkä vieteri. Rakkaus ja tahto taustalla ovat kuitenkin pysynyt koko kymmenen vuotta. Toinen on se kaikkein rakkain ja kaikkein tärkein.
Eniten tiimityöskentely on ollut koetuksella lapsen syntymän jälkeen. Mikään hyvä ei kai tule helpolla, ainakaan meidän kohdalla. Monista omista perustarpeista joutuu luopumaan ja elämään tulee valtavia muutoksia.
Olen tuonut blogissa koko sen olemassaoloajan esiin tosi avoimesti meidän suhdetta. Mutta, mitä jos ei olisikaan meitä? Tuntuu, että blogit ja some täyttyy tänä päivänä eroilmoituksista. Ero tuskin koskaan on kovin helppo asia käsitellä, mutta somen eroilmoitusten määrästä voi päätellä, että kovin yleistä se on.
Itse olen aina ihmetellyt sitä miksi juuri lasten syntymän jälkeen niin monet parit eroavat. Eikö lapsen pitäisi olla maailman onnellisin asia ja lujittaa parisuhdetta. Nyt ymmärrän paremmin lukuisia perheitä, jotka päätyvät eroratkaisuun. Myös omat vanhempani ovat eronneet lasten ollessa pieniä. Ymmärrän heitäkin nyt paremmin.
Välillä nimittäin mietin itsekin, että moni asia olisi helpompaa yksin. Samaan hengenvetoon totean, että toistaiseksi tahtoa ja rakkautta löytyy enemmän, kuin mitään. Viimeisimpänä haluan luovuttaa, kun vastassa on ensimmäiset vaikeammat vuodet. Hyvät hetket ja yhteiset päämäärät ovat luja liima, jotka pitävät kiinni tiukasti.
Toivon eniten koko maailmassa, että voimme yhdessä hioutua ja lujittaa suhdetta puolisoina ja vanhempina. Käsitellä ihan jokaista asiaa avoimesti. Päättää selviytyä jokaisesta vaiheesta, vaikka vaihe olisikin haastavampi.
Haluan itse kasvaa ihmisenä ja samalla kasvaa meidän parisuhteessa. Haluan olla se kallio, johon nojata, kun on vaikeaa. Haluan aina olla ymmärtäväinen ja hyväksyvä. Haluan aina olla se, joka rakastaa ja antaa itsestään kaiken. Haluan myös olla se, joka hyväksyy ja ymmärtää omat tarpeensa. Haluan olla se, joka pitää huolen siitä, että myös oma jaksaminen on tärkeää. Haluan olla se, joka pystyy löytämään jokaisessa elämän vaiheessa riittävän hyvän tasapainon.
Täydellistä tasapainoa perheen, työn, arjen ja parisuhteen välillä tuskin tullaan koskaan saavuttamaan. Riittävän hyvä tasapaino on se tavoittelemisen arvoinen asia, johon haluan aina pyrkiä.
Näitä lauseita on äärimmäisen vaikea myöntää avoimesti isolle yleisölle. Ei, me ei olla se kuvan täydellinen parisuhde, joka kestää ihan kaiken. Me ei olla se täydellinen pariskunta, jolle kaikki on vain yhtä onnea. Me ollaan tosi haavoittuvaisia, inhimillisiä, epätäydellisen täydellisiä, hauraita, toisinaan tosi heikkoja ja toisinaan tosi vahvoja. Me ollaan ihan niinkuin mikä muu parisuhde tahansa.
Jos jotain toivoisin tämän tekstin lukijan muistavan on se, että ethän koskaan vertaa parisuhdetta muihin. Ei ole olemassa 100% täydellistä suhdetta. Jokaisella on omat vaikeat hetkensä, mutta niiden kohdatessa kannattaa olla valmis tekemään tosi paljon töitä sen eteen, että vaikeiden vaiheiden jälkeen suhde on entistäkin vahvempi.
