Tänään tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta siitä, kun olimme ensimmäisillä treffeillä. Ajattelin vuosipäivän kunniaksi jakaa vanhan blogini 20.12.2009 kirjoitetun postauksen “Love“. Olimme olleet Eetun kanssa yhdessä vajaa pari kuukautta kuukautta.
“Lukijan toiveesta päädyin kirjoittamaan postauksen siitä miten tapasin poikaystäväni :)
Ensimmäistä kertaa näin Eetun kesällä ohimennen ja muistan vieläkin miten hän sai hymyn huulille ihanalla murteellaan ja positiivisuudellaan:) Tosin tällöin en tiennyt edes hänen nimeään.
Seuraava tapaaminen olikin vasta nyt muutama kuukausi sitten.
Syyskuun lopulla sain tietää, että työpaikkani loppuu konkurssin takia. Ystäväni pelasti minut pattitilanteelta ja otti minut töihin hänen omistamaan kenkäkauppaansa, sekä hänen miehensä ruokakauppaan auttamaan extratyöntekijänä. Tein siis muutaman kassavuoron pikkukaupassa Turun Aninkaisten K-extrassa. Mieheni on samassa kaupassa töissä opiskelujensa ohella.
Toinen työntekijä kaupassa (kiitos Krisse) kehui Eetusta ja yritti ehdottaa minulle, että järjestää meille treffit…:) Eetu oli kuulemma tunnollinen, ei käynyt baareissa, viihtyi salilla ja oli varsin mukava nuori mies.
Meikäläinen on kuitenkin ollut melko epäluuloinen miesten suhteen, joten kohautin olkiani ja sanoin, että eipä kannata.. Sitä paitsi en välitä itseäni paljon nuoremmista miehistä. Mieluummin tapailen vanhempia miehiä. Jäin kuitenkin miettimään asiaa.:)
Pää kääntyi ja ajattelin, että voisi sittenkin olla mukava tavata paremmin tämä mukavan oloinen Eetu. Fiksuna tyttönä laitoin facebookkiin hänelle viestiä, jossa kysyin lähtisikö tämä kanssani kahville tai salille..:D
Ei tullut mitään vastausta moneen päivään… Mietin, että Eetu pitää minua ihan urpona. Tuntemattomalta viesti Facebookkiin ja että lähtisitkö salille???!! Mitä oikein ajattelin.. Seuraavana lauantaina oli extravuoro ruokakaupalla ja tiesin että hän oli tulossa samaan vuoroon! Ystäväni, jonka kautta työn sain pahensi tilannetta vielä entisestään. Olin kertonut aiemmin viikolla hänelle ettei vastausta tule ja että on tosi noloa mennä töihin, kun olen saanut törkeät pakit. Hän oli kertonut tämän miehelleen, joka siis on ruokakaupan kauppias ja tämäpä oli mennyt reippaasti tokeisemaan Eetulle, että millaisia työntekijöitä hänellä oikein on, kun eivät edes naisille treffipyyntöihin vastaa…!!!:D
Melkein pyörryin kun ystäväni kertoi tämän:) Seuraavaksi varovasti vaan kysyin, että mitäköhän Eetu oli ruokakauppiaalle vastannut.:) Hih:D Eetuhan ei kuulemma sanomansa mukaan ollut nähnyt Facebookin viestiä.. Ajettelin vain mielessäni, että niin varmaan, tosi hyvä tekosyy, ei se oikeasti vaan halunnut mitään tuntemattomia salille kanssaan!
Seuraavaksi oli pakko laittaa uusi viesti, koska muuten töihin meno olisi ollu aivan liian noloa:) Olla muka en tietäisi mitään.
Ennen työvuoroa Eetu oli vastannut vihdoin Faceekissa viestiini – SEINÄLLE!! Kaikkien nähtäväksi. Nauroimme tälle ystäväni kanssa pitkän tovin ja olin ihan pääpyörällä, että mikä tuo tyyppi oikein on.
Ensimmäisessä yhteisessä työvuorossa lauantaina sovittiin seuraavan viikon maanantaiksi treffit. Työvuoro meni ihan punaisena ja ajatuksetkin taisi hiukan harjailla, jännitti.:) Normaalisti teen työni hyvin, mutta tuona iltana laputin “parasta ennen” tuotteetkin väärin ja Eetu sai tulla minun perässäni korjaten kaikki jälkeni.
Jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen että ystäväni oli sanonut asiasta miehelleen… Olisi voinut muuten treffit jäädä sopimatta..
Maanantain jälkeen olinkin jo ihan myyty. Eetu teki lähtemättömän vaikutuksen heti! Treffien kahden ja puolen tunnin kävelylenkki murtuneella jalalla oli aika suoritus. Ja murtuneesta jalasta sain kuulla vasta viimeisen vartin aikana:D Toisia treffejä en olisi malttanu millään odottaa.
En olisi uskonut, että voin löytää todellisen siulunkumppanin.
Elämä tuntuu tällä hetkellä hymyilevän enemmän kuin koskaan. Toivottavasti saan jakaa yhteisen tulevaisuuden tämän ihanan miehen kanssa joka on saanut pääni ihan sekaisin ;) “
Pictures, Siiri Saarela / edited by me
Nyt kiitollisena voin todeta, että tuo ensimmäisistä treffeistäni asti mielessä ollut toive avioliitosta ja yhteisestä tulevaisuudesta on toteutunut. Ennen Eetun tapaamista olin lähes varma, etten tule koskaan löytämään sitä omaa rakasta vierelleni. Eetuun tutustuessa olin kuitenkin heti niin varma kaikesta. Tämä on mies, jonka kanssa haluan jakaa ihan kaiken. Mies, johon voin luottaa kaikessa. Mies, jonka huumori on välillä niin hölmöä, etten ole ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Mies, joka ei koskaan esitä mitään. Mies, joka on aina omaitsensä ja rakastaa myös pyytteettömästi minua sellaisena kuin olen.
Kiitos Eetu yhteisistä seitsämästä vuodesta, jotka olen kanssasi saanut jakaa ja kokea. Ne ovat olleet elämäni parhaimmat vuodet. Kiitos myös tulevaisuudesta, jota saan elää ja haaveilla sinun vierelläsi. Olet minulle rakkainta tässä maailmassa.