Mikäs sen mukavampaa, kun vaimokkeen pitkän työpäivän jälkeen tulla siivottuun (tai mitä nyt muuton keskellä voi yrittää) kotiin ja saada ruoka valmiina eteen kannettuna. Kyllä minä olen sitten erinomainen mies. Eetu on siis taas äänessä ruoka-asioissa..
Tänään menussa oli munakoisopaistos. Riskaabelia hommasta teki se, etten ole itse koskaan ennen munakoisoa laittanut, tai edes maistanut (moussakaa lukuunottamatta).
Idea munakoisoiluun tuli parin päivän takaisesta vierailustamme kummipoikani luokse. Kummipojuni tuppaa olemaan myös hieman yliherkkä monelle ruoka-aineelle ja heille isänsä oli keksinyt tehdä ruokaa munakoisosta. Munakoisolla minäkin siis saatoin ruokkia rakkaani altistamatta häntä liialle tärkkelykselle tai gluteenille. Olisin halunnut tehdä ruoasta myös (lehmän)maidottoman, mutta tähän hätään en löytänyt buffalon maidosta tehtyä mozzarellaa mistään.
Reseptin toteuttaminen ei sinällään ole vaikeaa, mutta melko aikaavievä se työvaiheineen on. Projektissa on myös muutamia sudenkuoppia, joihin voi kompastella, varsinkin jos ei ole raaka-ainetta ennen käsitellyt. Kuten arvata siis saattaa, mokasin itsekkin muutaman pikku jutun.
Munakoiso paistos/ Melanzane al forno
2 munakoisoa (n. 600g)
1-2 tl suolaa
oliiviöljyä
250 mozzarellaa
parmesaania
1 tlk tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
1-2 rkl öljyä
suolaa
mustapippuria
0,5 tl sokeria
tuoretta basilikaa reilusti
Ensimmäisenä huuhtasin munakoisot ja viipaloin ne pituussuunnassa vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Itketin munakoisoja talouspaperin päällä noin tunnin sirottemalla viipaleille molemmin puolin suolaa.
Odotellessani ylimääräisen nesteen poistumista munakoisoviipaleista (tämä on siis itketyksen tarkoitus) valmistin tomaattisoosin. Lorautin kattilaan reilusti öljyä ja kuullottelin siinä hetken silputtua valkosipulia. Seuraavaksi lisäsin purkin tomaattimurskaa, mausteet ja annoin kastikkeet poreilla hissukseen reilun vartin verran. Poreilun loppuvaiheessa lisäsin kastikkeeseen hienonnettua tuoretta basilikaa noin puoli ruukullista.
Seuraava työvaihe oli munakoisoviipaleiden paistaminen. Kuivasin munakoisoviipaleet talouspaperilla ja paistoin ne öljyssä kullan keltaisiksi useassa erässä. Siirsin paistetut viipaleet taas talouspaperille “valumaan”.
Viimeisessä vaiheessa kokosin uunivuokaan ensin munakoisoviipaleita, niiden päälle tomaattikastiketta ja mozzarellaviipaleita. Tämän toistin neljä kertaa niin, että tomaatti kastiketta riitti vielä viimeisen viipale kerroksen päälle, mutta mozzarellaa ei. Ripottelin päälle parmesaanilastuja jo uunitin vuokaa 200 asteessa noin 35 min.
Sitten niihin sudenkuoppiin. Omat erheeni olivat seuraavat:
- En itkettänyt munakoisoa tarpeeksi. Ilmeisesti suolaa oli liian vähän ja viipaleisiin jäi nestettä, kuten kuvasta näkyy.
- Laitoin päällimmäiseksi parmesaanilastuja, en raastetta. Lastut jäi kokonaisiksi eivätkä sulaneet nätisti tehden ulkonäöstä melko roisin. Raaste siis parempi ja ensikerralla jätän osan mozzarellasta myös päälle aseteltavaksi
Eivätpä nuo edellemäinitut seikat varmaan makua pahemmin haitanneet, mutta aina täytyy olla vähän kriittinen :). Maku taisi myös Monan mielestä olla ihan kohdallaan, sillä puolet vuoasta hävisi samoin tein. Täytyykin nyt ottaa tavoitteeksi silloin tällöin kokkailla Monalle jotain erikoisempaa, kun hän kerran suostuu kaikkea ennakkoluulottomasti maistamaan. Voin sitten jatkossakin kirjoitella koitoksistani täällä blogin puolella, mikäli se kaikille osapuolille sopii.
Mukavat alkavat viikonloput kaikille!
