Browsing Tag

täydellinen äititys

5.8.2019

Äiti, joka tarvitsee yksinoloa

Perhe on kaikki kaikessa ja mitä enemmän ja useammin kaikki perheenjäsenet ovat lähellä, sen parempi. Sanoo aivan joku muu, kuin minä. Perhe todellakin on minulle maailmassa kaikkein tärkeintä, mutta jatkuva läsnäolo perheen kanssa ei niinkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö rakastaisi perhettäni. En vain halua olla koko ajan saatavilla, haluan myös yhtälailla olla yksin.

En vain halua olla koko ajan saatavilla, haluan myös yhtälailla olla yksin.

Lapsesta asti olen vetäytynyt säännöllisesti omiin oloihini. Touhunnut tyytyväisenä yksin omassa huoneessani. Omaan kuoreeni vetäytyminen on aina ollut selviytymiskeino kaikessa, se on minulle lähes pakollinen tapa saada akut ladattua. En muista, että olisin koskaan kärsinyt yksinäisyydestä negatiivisesti. Olen ihminen, joka tarvitsee todella paljon hiljaisuutta ja tilaa ympärilleen.

Ulkomailla asuessamme yksi parhaimpia asioita oli se, että sain olla päiväkausia yksin. Kulkea täysin vieraiden ihmisten ympärillä, istua kahvilassa yksin muita tutkien ja nauttia vain omien ajatusteni seurasta. Pohdin paljon ja jatkuvasti. Päässäni käy niin suuri myräkkkä koko ajan, että sen vastapainoksi tarvitsen paljon hiljaisuutta ympärilläni. Useimmiten yksin kotona ollessani, olen täydessä hiljaisuudessa. Musiikkikaan ei juuri koskaan soi taustalla.

Kotoa muutin pois jo ennen kuin ehdin täyttää 16. Tarvitsin omaa tilaa ja halusin tehdä asiat omalla tavallani. Olen aina ollut todella voimakastahtoinen ja halunnut päättää kaikesta itse. Edelleenkään en voi sietää, jos joku sanoo minulle mitä pitää tehdä. Haluan päättää asiat itse. Eetu raukka joutuu tässä asiassa välillä miettimään pitkään mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei… :D Saatan nimittäin ottaa hyvinkin pienet arkiset asiat ja pyynnöt hieman turhan kirjaimellisinä ja ymmärtää ne väkisin väärin.

Olen pystynyt tasapainottelemaan oman ajan, hiljaisuuden ja sosiaalisuuden kanssa varsin mallikkaasti siihen asti, kunnes saimme lapsen. Sitä ennen pystyin muuttamaan ulkomaille tuosta noin vain, pystyin määrittelemään kaikki aikataulut oman fiilikseni mukaan. Myös Eetu on aina ollut todella itsenäinen kaikessa ja olemme tottuneet siihen, että kummallakin on paljon omia juttuja. Me ollaan pystytty yhdessä olemaan paljon yksin. Me ollaan aina ymmärretty toistemme outoa yksinäisyyden kaipuuta.

Mitäs sitten, kun yhteiskunnan normit  toivoo ihmiseltä toista?

Sitten nimittäin tuli yksi maailman suloisin vauva maailmaan ja yhtäkkiä kaikki täydellisen äitiyden odotukset koputtaa olkapäällä ja muistuttaa, että nyt elämä onkin vain tätä yhtä pientä elämän ihmettä. Ei ole enää aikaa minulle itselleni. Jos haluan olla pidemmän aikaa yksin, olen surkea äiti ja jokaisella vastaantulevalla on oikeus minua siitä moittia. Perään kannattaa vielä sanoa, että tulet katumaan sitä, että et ole tarpeeksi lapsesi kanssa. Kyllä niitä omia asioita ja töitä ehtii vielä tehdä ihan riittävästi. Pienen lapsen äidillä ei nyt vaan ole mahdollisuutta olla niin paljon yksin. Olisit kiitollinen.

Kyllä. Olen omasta lapsesta kiitollisempi, kuin mistään ikinä. Mutta opettelen myös hyväksymään sen, että meistä jokainen ei ole sadun täydellinen äiti, joka omistaa koko elämänsä lapsilleen. Arvostan ja kunnioitan näitä äitejä hyvin paljon, mutta minä en se täydellinen äiti ole. Enkä halua olla.

Minä olen onnellinen, kun elämässä on jonkunlainen tasapaino. Täydellistä tasapainoa en taatusti tule ihan hetkeen löytämään, mutta olen valmis etsimään ratkaisuja, joilla päästään ainakin sinne päin.

Toivon todella paljon, että saan jostain sisältäni vahvuuden hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, erittäin paljon yksinoloa tarvitsevana. Huonon omantunnon ja huonon äitiyden tuskissa se ei tosiaankaan ole helppoa. Usein huomaa tekevänsä aivan vääriä ratkaisuja vain sen takia, että yrittää ajatella mitä muut toivoo ja ajattelee.

Pitkän kesäloman jälkeen olen tosi kiitollinen, että päiväkoti alkaa taas. Toivon myös, että löydämme jonkun ihanan tyypin auttamaan silloin, kun ei ole päiväkotia. Joskus iltapäivisin ja silloin tällöin viikonloppuisin.

Kannustan kaikkia (erityisesti itseäni) olemaan rohkeasti juuri sellainen äiti, kuin itsestä hyvältä tuntuu ilman, että miettii ja murehtii liikaa muiden mielipiteitä ja odotuksia. Miksi tämä asia on niin usein miehille paljon helpompaa, kuin naisille?