“Rakas päiväkirja. Tänään olin leikkimässä Juulian kanssa. Meillä oli kivaa.”
Olen kaikkea muuta, kuin tavaran hamstraaja. Meillä ei todellakaan ole paljon tavaraa kaapeissa tai varastossa. Olen myös pitänyt huolen, että Eetu on oppinut heti suhteen alusta luopumaan tavarasta. Hänen kaikki viisi numeroa liian isot vaatteet lähti kierrätykseen samantien, kun muutimme saman katon alle.
Vaikka olen ahkera kierrättäjä silti on jotain asioita, joista en vaan ole osannut luopua. Huomasin sen tänään, kun kävimme ensimmäistä kertaa tämän muuton yhteydessä katsomassa yläkerran varaston tilanteen. Siellä ei missään nimessä ole paljon tavaraa, mutta muutama kovin tunteita herättävä laatikko löytyi. Toinen näistä oli MONA nimimerkillä varustettu urheilukassi (lentopallo ajoiltani), joka oli täynnä vanhoja valokuvia ja toinen puolestaan vaaleanpunainen urheilukassi (tälle en muista mitään tarkempaa historiaa) täynnä vanhoja lapsuuden päiväkirjoja!
Itseasiassa hieman ihmettelin miksi olen ne jemmannut varastoon, mutta toisaalta mietin myös sitä, että miksi säästää vanhoja päiväkirjoja… En ole kertaakaan niitä lukenut ja niitä on paljon eli ne myös vievät tilaa. Valokuvat ovat tietysti ihan äärimmäisen tärkeitä, mutta niidenkin joukossa on todella paljon ns. “turhia valokuvia”, jos tiedätte mitä tarkoitan? Läheskään kaikki kuvat eivät ole sellaisia, joilla oikeasti on tunnearvoa. Pitäisi Konmarata ne kaikki läpi.
Luin tänään hymy huulissa aamulla rakkaan ystäväni sähköpostia Kuala Lumpurista. Sain siitä ihan hurjasti voimaa ja uskoa tähän isoon muutokseen. Hän mainitsi siitä miten muutosten edessä sitä toimii usein mekaanisesti sen enempää asioita syvällisemmin ajattelematta. Sen olen itsekin huomannut! Moni asia pyörii mielessä ja sitä tulee vaan helposti suoritettua tehtävä listaa, eikä oikein vielä edes tajua mitä onkaan edessä. Ystäväni sanoin se on varmasti tietynlaista suojeluvaistoa. Muuten sitä tulisi varmasti ihan hulluksi:D
Ollaan nyt roudattu aivan tuhottoman monta pussia tavaraa naapurissa sijaitsevaan Pelastusarmeijan kirpparille. Onneksi se on tuossa lähellä. Tänään käytiin läpi keittiökaapit. Mitä vähemmän tavaraa jää Suomeen varastoitavaksi sen parempi. Seuraava muutto Suomen päässä tulee näillä näkymin olemaan todella vaivaton;) Tai mistä sitä tietää mihin Puolan jälkeen tie vie. Se tässä elämässä parasta onkin!
Luovutaan vanhasta ja käännetään katseet kohti uutta!
Mutta mitä mieltä te olette vanhoista päiväkirjoista? Kuuluuko myös vanhoista kirjoituksista ja ajatuksista luopua vai ovatko ne mahdollisesti myöhemmin rikastuttavia kokemuksia jakaa itsensä kanssa uudelleen?
Ihanaa viikonloppua kaikille <3
HUOMENNA KOODISSA BLOGIKIRPPARI 14-16!!! Lisää infoa TÄÄLLÄ!! :)
