8.3.2017

Mikä hypnosynnytys?

Heti raskauden alusta asti synnyttäminen on ollut hyvin vahvasti mielessäni. Ihan alkuun koin jonkun verran pelkoa aihetta kohtaan ja pohdin miten ikinä pystyn kestämään kaiken sen kivun ja päätin jo etukäteen mielessäni, että vaadin saada kaikki mahdolliset lääkkeelliset kivunlievitykset. Melko pian raskauden edetessä ajatukset kuitenkin kääntyi ihan päälaelleen. Synnytyksestä enemmän luettuani on mielessä vahvistunut turvallinen tunne siitä, että kehoni on luotu tähän ja synnyttäminen itsessään on kokemus, jonka haluan ehdottomasti päästä kokemaan. Nyt odotan todella innoissani synnyttämistä ja toivon, että voin synnyttää ilman mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Tiedän, että kaikki ei aina todellakaan mene niinkuin toivoisi menevän, mutta uskon, että hyvällä valmistautumisella etukäteen voi vaikuttaa omaan kokemukseen paljon.

Mikä hypnosynnytys?

Synnytys on raskauden edetessä alkanut kiinnostamaan minua ihan hurjasti ja olen pyrkinyt ottamaan mahdollisimman paljon selvää kaikesta synnytykseen liittyen. Erityisen kiinnostunut olen hypnosynnytyksestä, joka on luonnonläheinen synnytysfilosofia, jossa käytetään apuna erilaisia tekniikoita. Onneksi tässä on vielä puolet odotusta jäljellä, jotta ehtii tutustua rauhassa tähän mielenkiintoiseen aiheeseen lisää! :) Minulle meditointi ja läsnäoloharjoitukset ovat olleet todella pitkään tärkeitä ja merkittäviä asioita, joten miksei niitä hyödyntäisi synnytyksessäkin. Hengitys- ja mielikuvaharjotusten lisäksi hypnosynnytyksessä on iso merkitys myös musiikilla, affirmaatioilla ja kosketuksella.

Aiheesta innostuneena tilasin jo useamman kirjan opiskeltavaksi, enkä malta odottaa, että pääsen noihin kirjoihin käsiksi. Kirjavinkit poimin aivan ihanan Youtube kanavan Milli & Abe- Miltä synnytys tuntuu?– videolta. Listasin tähän alle nuo Millin suosittelemat kirjat, josko joku muukin teistä kaipaa lisää lukuvinkkejä. Millin & Aben koskettava synnytysvideo löytyy myös täältä.

Ennen kuin pääsen käsiksi näihin tilaamiini kirjoihin, on lukuvuorossa mielenkiintoinen Pregnancy & Childbirth Secrets- A prenatal teaching guide kirja, jota voin suositella. Kirjassa puhutaan paljon juuri luonnollisesta synnyttämisestä ja kirjoitetaan hyvin rohkaisevasti synnytyksestä. En ole vielä päässyt kirjan loppuun asti, mutta alku on oikein lupaava.

Minulle hypnosynnytys terminä oli ennen omaa raskautta vieras, enkä ollut kuullut muiden raskaana olevien läheisten siitä puhuvan. Onko hypnosynnytys jollekin teistä tuttu kokemus? Entä millaisia ajatuksia synnyttäminen muissa esikoistaan odottavissa herättää?

Kirjat:

• Childbirth without fear (Grantly Dick-Read)
• Ina May’s guide to childbirth (Ina May Gaskin)
• Birth matters – Midwife’s manifesto (Ina May Gaskin)
• Spiritual midwifery (Ina May Gaskin)
• Childbirth and the evolution of homo sapiens (Michel Odent)
• Hypnobirthing (Marie Mongan)
• The hypnobirthing book (Katharine Graves)

Hypnosynnytyksestä lisää bebesinfo.fi– sivuilla sekä Hypnosynnytys.fi

You Might Also Like

29 Comments

  • Reply
    Laura
    8.3.2017 at 19:17

    Mielenkiintoinen aihe joka varmaan jakaa mielipiteitä.
    Mä olen synnyttänyt kaksi kertaa, ensimmäinen oli tosi rankka ja uuvuin, selkäpuudutuksia en ottanut mut oxanestia sain. Tuolloin jouduin makaamaan toisella kyljelläni koko supisteluvaiheen ajan(vauvan sykelaskujen vuoksi) ja supistukset tuntui silleen tosi kipeiltä. Toisessa menin kokonaan ilman kivunlievitystä kun pystyin liikkua koko ajan, mielestäni supistuskivut on paljon lievemmät pystyasennossa. Ite oon avautumisvaiheessa vaan keskittynyt rentouttamaan kaikki lihakset, etten kivun tullessa jännittäisi ja “pistäisi vastaan” – on muuten helpommin sanottu kuin tehty. Kipua en oo osannut pelätä, kun tiedän että se on tossa tilanteessa vaan “hyvää kipua”, joka tuo vauvaa lähemmäs ulkomaailmaa<3
    Toisaalta se ponnistusvaihe oli aika hurja tokalla kertaa kun ei ollut mitään alla – ja siis sattui kyllä niin että karjuin ääneni käheäksi. Ja jälkeenpäin kyllä kaduin etten ottanut mitään kivunlievitystä :D Onneksi toisella kertaa kaikki meni nopeammin, esim ponnistusvaihe kesti vain 9min. Sitäkin tuskaisemmat minuutit …

    Sanoisin sulle neuvona, että älä lataa itsellesi liikaa odotuksia synnytyksen suhteen. Vaarana on nimittäin pettyä, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaisesti. Voi olla, että vauva on virhetarjonnassa, on huolta sun tai vauvan terveydestä ja synnytys voi päättyä miten vain – joskus sektio on vaan ainoa vaihtoehto. Näihin juttuihin ei voi määräänsä enempää itse vaikuttaa kuitenkaan. On hienoa, että perehdyt, ja valmistaudut luonnollisin keinoin synnyttämään (oon itsekin sitä koulukuntaa että mitä vähemmän hommaan sekaantuu sen parempi), mut avoin asenne on silti tärkeintä. Ei ole hyvä sekään, jos voimat loppuu kesken kaiken, kipu on tosi kuluttavaa ja ensisynnytys yleensä se vaikein ja pisin. Sinänsä sulla on hyvät edellytykset, kun oot urheilullinen ja terve, hoikka nainen niin siinä mielessä voi odottaa et homma on helpompaa kuin monelle muulle.

    Tsemppiä <3 ja toivottavasti osasin tuoda jotenkin järkevästi omia kokemuksia esille, itse nyt kuitenkin olen synnyttänyt ihan luomusti ton kuopukseni ja aika vähällä kivunlievityksellä myös esikoisen.

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 10:26

      Kiva kuulla susta Laura <3 :)
      Ja kiitos omien kokemusten jakamisesta! :)
      Mä oon jotenkin ajatellut niin, että mieluummin valmistaudun hyvin ja tavallaan kuvittelen tilanteen mahdollisimman hyvin läpi, versus se, että menisin ns "sokkona - kyllä muut sitten ohjeistaa mua" mentaliteetilla. Voi toki olla, että joutuu "pettymään", ellei asiat menekkään niinkuin niiden haluaisi menevän, mutta toisaalta on hyvä käydä läpi mielessä sellaisetkin tilanteet etukäteen ja miten niissäkin voisi pysyä mahdollisimman rauhallisina. Mua itseasiassa varmaan eniten pelottaa juuri se, että joutuisin sektioon. Kaikki leikkaukset on ihan mun mielelle = pelko, joten sitä joutuu ainakin työstämään, etten saa kauheaa paniikkikohtausta siinä vaiheessa jos sektioon joutuukin.. Mutta onneksi nyt muuten on tosi hyvä ja luottavainen fiilis tulevasta synnytyksestä. Jos synnytyspelko varjostaisi koko ajan mielessä, niin tiedän, että se veis ihan kauheasti energiaa ainakin omalla kohdallani. Onneksi tosin siihenkin taidetaan kyllä järjestää hyviä kursseja?

  • Reply
    Missa
    9.3.2017 at 11:32

    Heippa Mona! Oon nyt alkanut enemmän seuraamaan sun blogia raskautesi myötä. Itse olen seitsemännellä viikolla raskaana ja on tosi kiva lukea jonkun toisen kokemuksia asiasta ja sun videot on ihan huippuja! Synnytys pelottaa jonkin verran, oon miettinyt doulan käyttämistä. Mulla on sairaalakammo ja pelkään neuloja kuollakseni, että mitkään ihan mielettömät lähtökohdat mulla ei tähän hommaan ole. Pitää alkaa ajoissa opiskelemaan synnytyksestä, että voin ainakin tietää kaiken mahdollisen etukäteen. Toinen asia, mikä on itseasiassa yllättänyt mut ihan täysin, on se kuinka paljon pelkään mitä raskaus tekee mun kropalle. Oon omasta mielestäni saanut itseni ihan kivaan kuntoon ja nyt sit kaikki voi pyyhkäistä melkeinpä pois ja 9kk päästä alotetaan liki pohjalta. Raskausarpia oon jo valmiiksi itkenyt (kirjaimellisesti itkin päivän niiden pelossa). Niihin kun ei oikein voi vaikuttaa ja ne voi oikeesti tehdä aikamoista tuhoa… Miten sä suhtaudut näihon pysyviin kropan muutoksiin? Treenatahan voi lihakset ja kunnon takas, mut jos vatsanahka on arpinen, löysä säkki niin siihenhän ei mikään auta. Olis kiva lukee postaus sun omista ajatuksista näihin liittyen :)

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 10:47

      Oi hurjasti onnea sinne Missa <3 <3 :)
      Ja hei samaa olen minäkin miettinyt , että doulan käyttäminen toisi varmasti paljon lisää turvaa ja itsevarmuutta synnyttämiseen! :) Kunhan me saadaan meidän kuviot selville (missä synnytän, asutaan yms) niin ehdottomasti mullakin tämä listalla.
      Mulla on myös sama juttu, että sairaalat eivät ole mikään suosikkipaikkojani. Mulla on aikaisemmista sairaalakokemuksista (muista toki kuin synnyksistä:D) jäänyt valitettavan kylmä fiilis takaraivoon, mutta onneksi ne ei ainakaan vielä ole vaikuttanut siihen, että itse synnytys pelottaisi, melkeinpä päinvastoin. Yritän muistuttaa itseäni samalla nimittäin siitä, että täällä meillä Suomessa on niin hitokseen hyvin asiat terveydenhoidon suhteen, että vaikka vähän ikäviä kokemuksia sairaaloista on niin kyllä siellä vaan ammattilaiset osaavat asiansa ja ihan jo Suomen synnytystilastotkin puhuu puolestaan. Ja ajattelen vähän myös niin, että tällä kertaa sairaalaan oikeastaan pääsee asiakkaana, eikä joudu potilaana :) Jos ja kun toivottavasti kaikki siis menee vaan hyvin <3 :)
      Ja mun mielestä on tosi hyvä, että pohdit myös noita kehon muutoksia. Monissa paikoissa kirjoitellaan jotenkin niin surullisen syyttävään sävyyn siitä, jos kokee kehon muutokset vaikeina. Mun mielestä se on ihan ihan ok tunne siinä missä kaikki muukin mikä raskauden aikana (ja huh varmaan vielä moninkertaisena, kun vauva tulee!!) mietityttää ja murehdituttaa. Mulla omalla kohdallani on ollut helpottavinta se, että olen antanut itselleni täyden luvan tuntea just niinkuin tunnen. Silloin usein se "järki" taustalla muistuttaa siitä, että onneksi ne on yleensä pieniä asioita, mutta silti on ihan ok niitä miettiä.
      Mulla henkilökohtaisesti tässä raskaudessa kehon muutokset ovat olleet varmasti yksi helpoimmista asioista. Jopa positiivisilta. Rintojen kasvu on ollut ihan erityisen mukava bonus näin aina pienirintaisena olleelle;) Raskausarpia mulla on ollut jo entuudestaan reississä ja nyt näyttäisi tulleen ihan haaleita lisää tohon reiden yläosaan/kyljen alle. En tietystikään toivo, että niitä tulee ihan kauheasti, mutta en ole niistä suuremmin murehtinut. Rasvailen ihoa kyllä joka päivä tosi ahkerasti ja toivon, että se myös auttaa hieman asiaa. Laitan muuten pikimiten vinkkejä erilaisista öljyistä ja rasvoista!! :) Niitä on tullut jo nyt testattua tosi montaa eriä.
      Uskon myös, että kunto lähtee tosi äkkiä nousuun synnytyksen ja siitä palautumisen jälkeen, eikä se välttämättä aivan kokonaan katoa raskauden aikaan. Toki tämä naurettava hengästyminen antaa välillä ymmärtää muuta, mutta uskon, että kyllä se peruskunto siellä pohjalla oikeasti säilyy :) En usko, että sullakaan hankittu hyvä kunto mitenkään kokonaan häviää 9 kuukauden aikana, kunhan jaksat liikkua nyt raskauden aikana. Itse pyrin nyt tekemään kaikkeni, että saan tämän kehon nyt liikkeelle mahdollisimman aktiivisesti loppuajan, koska alkuun se ei mulla vaan luonnistunut ei sitten millään.
      Näistä kehon muutoksista voisin ihan ehdottomasti kirjoitella vielä myöhemmin erillistä postausta. Varsinkin loppuvaiheessa, kun juuri esim mahan kanssa tulee vielä isompia muutoksia ja sitten synnytyksen jälkeen. Sehän voi olla että ajatukset muuttuu matkan varrella. Nyt toistaiseksi olen kuitenkin sinut myös lisäkilojen kanssa, joita jo lähemmäs kymmenen eli aika paljon yli sen neuvola suosituskäyränkin, mutta en kyllä ole lainkaan ottanut siitä murhetta. Lähinnä koitan katsoa peiliin ja kuulostella omaa oloa. Ja tietysti pyrin panostamaan ravintorikkaaseen ruokavalioon, kuitankaan ilman ihan valtavaa stressiä. Tasapainon löytäminen kaiken kanssa ei todellakaan ole aina helppoa, mutta siihen on ainakin hyvä pyrkiä. Suosittelen muuten suakin jo nyt kuuntelemaan ihania raskausajan meditaatioita, youtubesta löytyy niitä vaikka kuinka! Mulla meditointi on ollut tosi tosi tärkeä osa juuri näiden mielen asioiden kanssa ja mulla ne on auttanut hyväksymään sen, että erilaisia ajatuksia tulee mutta niihin ei tarvitse jäädä jumiin.
      Ihanaa kevään odotusta ja raskautta sinne <3 Tuuhan välillä kertomaan kuulumisia!!! :) <3 <3

  • Reply
    Päksy
    9.3.2017 at 12:19

    Jotkut luulee, että kaiken voi suunnitella etukäteen. Synnytys on juuri sellainen kuin se on. Sitä ei voi etukäteen suunnitella. Olen vierestä seurannut tuttavaa, joka olisi halunnut vesisynnytyksen ja kun sitä ei voitu lääketieteellisistä syistä toteuttaa, niin vielä kahden vuoden jälkeenkin hän käsittelee tätä asiaa eikä ole päässyt sen yli.

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 10:53

      Mä olen taas sitä mieltä, että pettymyksiä tulee ja ne kuuluu elämään. On ihan ok välillä pettyä ja käsitellä myös niitä huonoja tunteita. Itse koen, että mulle antaa hurjasti voimaa se, että suunnittelen ja käyn tarkasti mielikuvana synnytyksen läpi ennen synnytystä, jolloin olen henkisesti mahdollisimman valmistautunut siihen. Mutta eihän se kaikilla välttämättä toimi niin. Me ollaan kaikki yksilöitä ja on hyvä kunnioittaa sitä, että jokainen näkee ja kokee asiat eritavoin. Toki toivon, että jokainen nainen saisi kokea juuri sellaisen synnytyksen kuin haluaisi, oli se sitten luonnollinen synnytys, lääkkeiden avulla tai sektio.

  • Reply
    jordmor
    9.3.2017 at 12:53

    En odota esikoistani, mutta kommentoin kuitenkin ;) Olen synnyttänyt itse kolme lasta ja jokaisen synnytys oli erilainen. Olen ollut mukana sadoissa (ehkä muuten jo yli tuhanessa !!) synnytyksissä ja jokainen synnytys ja perhe on ollut erilainen. Tässä sanassa “erilainen” on mielestäni se pointti, jonka nimeen uskon nykyään vakaasti. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka periaatteessa jokainen alatiesynnytys etenee samalla tavalla ja samojen vaiheiden kautta, niin siitä huolimatta yksikään synnyttäjä ei saa kahta samanlaista synnystä edes itselleen saati sitten, että voisi kuvitella voivansa neuvoa muita oman synnytyksensä perusteella. Sektio taas menee aina saman kaavan mukaan, ainoastaan nopeus vaihtelee (hätä, kiireellinen, suunniteltu).

    Tämän pointin takia minäkin uskon siihen, että kaikkein paras tapa perheille valmistautua synnytykseen on nimenomaan tutustamalla itseensä ja varautumaan siihen, ettei kaikki KOSKAAN mene täysin niinkuin suunniteltiin. Tämä ei siis tarkoita sitä, että jokin menisi pieleen vaan usein käy juuri päinvastoin. Hyvin usein nainen sanoo synnytyksen jälkeen, ettei se ollutkaan niin kamalaa kuin mitä oltiin sanottu. Hypnosynnytys kuulostaa siltä, että moni voisi saada siitä avun ja tuen.

    Yhteistä kaikille onnistuneille synnytyksille on ollut äitien luottamus itseensä ja siihen tiimiin, joka äidin rinnalla on (puoliso, doula, tukihenkilö, kätilöt) ja uskoa siihen, että kaikki ajattelee lapsen parasta ja työskentelee saman tavoitteen eteen. Luottamus tarkoittaa tavallaan sellaista uskoa itseensä sen suhteen, että uskaltaa katsoa mitä tuleman pitää ja kokeilla omia tuntemuksiaan, uskallusta myös kokea avoimin mielin se tilanne kun hallinta pettää (tämä on yksiselitteisesti se suurin pelon aihe synnyttäjillä) ja luottamusta siihen, että apu on lähellä jos ei jaksakaan tai halua tai tulee muu tarve ja nimenomaan lupaa siihen, että suunnan saa muuttaa milloin vain eikä se ole epäonnistumista. Hirvittävän usein ensisynnyttäjä tulee valmiiden ehdottomien suunnitelmien kanssa ja jos tilanne muuttuu, eikä suunnitelmaa voidakaan noudattaa, niin äiti pettyy ja kuvittelee koko äitiyden määriytyvän sen pienen hetken perusteella. Näinhän se ei ole, äitiys kestää seuraavat 80-vuotta :)

    En kyllä hetkeäkään epäile, etteikö sinussa ja puolisossasi olisi voimaa, halua ja uteliaisuutta selvitä tästäkin. Vaikka tämä fraasi ärsyttääkin, niin sanon sen kuitenkin: “Nainen on synnyttänyt kymmeniä tuhansia vuosia ja naisen keho on luotu siihen -siihen pitää luottaa ja uskoa.” Omaan synnyttämiseensä voi oikeastikin suhtautua uteliaasti.

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 11:05

      Ihanaa kun kommentoit <3 :) Ja varsinkin, kun taustalla on tuollainen kokemus!!
      Ja mua ei kyllä ärsytä sun tiivistys ja loppu - päinvastoin!!!
      “Nainen on synnyttänyt kymmeniä tuhansia vuosia ja naisen keho on luotu siihen -siihen pitää luottaa ja uskoa.” Omaan synnyttämiseensä voi oikeastikin suhtautua uteliaasti." Tämä on mulle juuri se voimalause ja affirmaatio mitä haluan pitää mielessä koko ajan <3 Saan siitä hurjasti voimaa:)
      Ja mulla pelon aiheet on enemmän juuri siinä, että joudun menettämään oman hallintakyvyn/määräämisoikeuden ja joudun luovuttamaan päätökset muille. Siinä on siis eniten mulla työstämistä vielä loppuraskauden aikana, että uskallan myös jossain vaiheessa antautua sillekin, etten välttämättä pystykään enää itse sanomaan mihin pystyn. Siinä on iso kasvun paikka, koska tämä sama asia pätee monessa muussakin asiassa, ei pelkästään siis tässä. Taitaa olla vähän sisäänrakennettu ominaisuus minussa sellainen "minä itte" prkl mentaliteetti ja apua on tosi vaikea tietyllä tavalla pyytää. Ja totta kai olen samaan aikaan ihan äärettömän kiitollinen koko systeemistä mitä meillä on, mikä perustuu siihen, että yksin ei tarvitse eikä kuulu pärjätä. Tässä on hyvä paikka oppia sitä, että myös ventovierailta saa ja kuuluu pyytää apua. Mutta toivon tosi paljon, että synnytyksessä saan luotua tietynlaisen yhteyden mukana olevien ammattilaisten kanssa ja, että koen aidostu tulevani kuulluksi ja myös, että itse uskallan sanoa ajatukseni ääneen. Oon niin super herkkä ympärillä oleville energioille, että tiedän sen vaikuttavan ihan merkittävästi myös siinä tilanteessa tai pikemminkin etenkin siinä tilanteessa.
      Kyllä tää raskaus vaan melkoista ihmeiden aikaa on niin henkisesti, kuin fyysisesti. Ja niinkuin sanoit niin niin yksilöllistä. Meistä kun jokainen on niin oma yksilönsä, että eihän sitä kaikkea mitenkään voi etukäteen suoralta kädeltä sanoa miten asiat tulee menemään. Ja toisaalta hyvä niin, siinähän sitä oppii jokainen itsestäänkin valtavasti samalla:)

  • Reply
    Anniina
    9.3.2017 at 15:51

    Minäkin olen hyvin kiinnostunut hypnosynnytyksestä. Tulin tietoiseksi siitä jo muutamia vuosia sitten, ennen kuin olimme edes harkinneet raskautta ja nyt kun vihdoin olen sillä saralla asian äärellä, niin koen kyllä, että haluan perehtyä tähän lisää. Ihanaa, että olet ottanut sen blogissasi esille! Mielestäni on yhtä ok suunnitella synnyttävänsä rauhallisesti ja rentoutuen kuin että odottaisi synnytykseltä mitä tahansa muutakin. Monet varoittavat pettymyksestä, kuin se olisi jotenkin häpeällistä vaikka kaikki me koemme pettymyksiä ja joudumme niitä käsittelemään. Ei itsensä kovettaminen niiden varalle vie yhtään sen enempää eteenpäin, luulen että vähemmän. Avoimuus on tietysti tärkeää ja se, että osaa antautua tilanteelle, kun se hetki koittaa. Kuitenkin, mitä enemmän on tietoa erilaisista (esim. kivunlievitys)vaihtoehdoista käsillä olevassa tilanteessa, sitä helpompi on edetä tilanteen mukaan. Minä toivon synnytykseltäni rauhaa ja rentoutta ja sitä, että olen läsnä. Voin tehdä vain parhaani, niin kuin kuka tahansa muukin. Mitä kokemuksia tositilanne sitten suo, se nähdään ja koetaan toivottavasti elokuussa. :)

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 11:22

      Oi ihana kuulla, että siellä on myös toinen aiheesta kiinnostunut!!! <3 :)
      Ja olen kyllä niin samaa mieltä, että oli se sitten normaali alatie synnytys ilman lääkkeitä, lääkkeiden kanssa tai sektio mitä synnytykseltä toivoo niin on ehdottomasti ok suunnitella ja toivoa tietynlaista. Onneksi meillä nykyään on ylipäänsä lääketiede niin kehittynyt, että on vaihtoehtoja, eikä tarvitse kotona saunanlauteilla synnyttää jos niin ei halua ;)
      Ja aamen - 110% samaa mieltä, että pettymykset kuuluu elämään ja myös niiden käsitteleminen on osa elämää ja kasvuprojektia.
      Ihanaa raskausaikaa sinne Anniina ja toivon, että saat kokea juuri sellaisen synnytyksen, kuin mielikuvissasi näät ja toivot <3 <3 Tuuthan kertomaan kuulumisia vielä? <3 :) Jos sua kiinnostaa höpötellä kevään/kesän aikana enemmän tästä hypnosynnytyksestä niin laita ihmeessä viestiä <3 Olisi ihana vaikka jutella ajatuksia läpi kahvin merkeissä jos satutaan olemaan samoilla leveysasteilla kartalla :D

  • Reply
    Mintsu
    10.3.2017 at 00:08

    Onnittelut raskaudesta <3

    Esikoisen kohdalla avautumisvaiheen kesto oli niin pitkä ja kipu tuskallinen etten kokenut sitä kestäväni ja epiduraali helpottikin paljon. Ponnistusvaiheeseen oli siinä vaiheessa vielä aikaa 7h kun olin jo sietokykyni äärirajoilla ja takana valvomista jo 36h että epiduraalin ansiosta sain jopa nukuttua ja voimia ponnistukseen joka olikin sitten nopeasti ohi. Ehdottomasti ottaisin uudestaan, en tiedä miten olisin selvinnyt ilman. Toisen lapsen kohdalla en sitten tarvinnutkaan mitään kivunlievityksiä, avautumisvaihe oli siedettävä ilmankin, takana hyvät yöunet ja ponnistuvaihe jälkeen nopea.

    Toivon kaikkea hyvää raskauteesi!

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 11:25

      Kiitos paljon Mintsu <3 :)
      Me ollaan kaikki niin yksilöitä ja niinpä näköjään vielä synnytyksetkin!! :)
      Heh, jännä nähdä miten meikän osalta synnytys menee jos olen vastaavan 36h valveilla... Olen perheen sisällä tunnetusti se mörkö jolle ei voi edes puhua, ellei takana ole säännölliset 8h yöuniet:''DD Ja käääk mitä sitten kun vauva on perheessä... Huh, onneksi on tukiverkostoa ja toivon, että raskaushormoonit saa tämän unipeikon muuttumaan vähän vähemmän unta tarvitsevaksi ;)
      Kiitos Mintsu kun jätit kommenttia.

  • Reply
    nimetön
    10.3.2017 at 02:37

    Luin todella paljon synnytyksen luonnollisesta kulusta ym. ennen esikoisen syntymää. Toivoin voivani synnyttää mahdollisimman luonnollisesti ja niin hän syntyikin ilman mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja nopeasti. Pystyllä asennolla ja liikkumisella läpi avautumisvaiheen oli ehkä osansa asiassa. Olin myös tosi hyvässä kunnossa; samana päivänä kun vauva syntyi olin vielä reippaalla parin tunnin kävelylenkillä.
    Myös toisen ja kolmannen lapsemme olen synnyttänyt ilman lääkkeellustä kivunlievitystä. Rauhallinen syvään hengittäminen, rentoutuminen, liikkuminen ja vesi ovat olleet aina tärkeitä.
    Onnea synnytykseen!

    • Reply
      Mona
      10.3.2017 at 11:27

      Oi kiitos sinä ihana kokemuksen jakamisesta <3 Kopion tämän omaan affirmaatiolistaani ;) Tällaisista ihanista kokemuksista saa niin paljon voimaa omaan mieleen :) <3
      Luin sun kommentin heti aamusta ja lähdin sen innoittamana myös heti aamulenkille, kiitos siis kannustuksesta:)
      Haleja <3

  • Reply
    Jonna
    11.3.2017 at 21:51

    Moi Mona, ja suuresti onnea!:)
    Halusin myös jakaa sulle positiivisen synnytyskokemuksen x 2, koska välillä ne menee hyvinkin omien ajatusten ja suunnitelmien mukaan (olen onnekas:)).
    Esikoista odottaessa ajattelin, että lähden yrittämään synnytystä ilman kivunlievitystä. Päätös ei ollut “pakkomielteinen”, mutta suuri toive kuitenkin. Kunnialla selvittiin synnytyksestä ilman lääkkeitä ja 10-pisteen poika tuhisi tyytyväisenä rinnan päällä.♡ Kakkosen kohdalla samoin, paitsi lopputuloksena pikkuinen tyttö.;)
    Rauhallisuus, rentous ja kivun hyväksyminen on ainakin ollut mulla valttikortteina. Supistus tulee ja se sattuu, mutta siihen suhtautuminen esittelee mielestäni suurta roolia. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta suurimmat kipupiikit ylitin matalalla ja hiljaisella mmmmmmmmm äänellä, johon pyrin keskittymään kivun sijaan. Jostain netin syövereistä tuokin vinkki löytyi ja älytöntä, se toimii!
    Tsemppiä tulevaan ja rauhallisin mielin synnärille.:)

    • Reply
      Mona
      13.3.2017 at 10:52

      Kiiitos paljon <3 Ja oi niin ihana kuulla näitä mahtavia voimaannuttavia synnytyskokemuksia. Tiedostan täysin sen, että kaikki voi mennä aivan pieleen, mutta itse olen kyllä niin paljon paremmalla fiiliksellä, kun keskityn kuuntelemaan ja lukemana näitä ihania kokemuksia <3
      Hei tuosta muminasta olen itsekin lukenut! Se siis heinäkuussa myös käyttöön;)

  • Reply
    Jenna
    14.3.2017 at 18:07

    Täällä odotetaan myös esikoista kesällä ja haluan mahdollisimman luonnollisen synnytyksen! Olen itse terveydenhoitaja ja huomannut sen ettei neuvoloissa juurikaan puhuta kuin lääkkeellisistä kivunlievityksistä, varsinkaan synnytyksen loppuvaiheessa. Minäkään en jaksanu/pystynyt liikkumaan alkuraskaudessa ja nyt vasta puolessa välissä olen pystynyt aloittamaa taas kävelyn, täälläkin täytyy siis treenata synnytystä varten ;) Olen ajatellut ottavani doulan, mutta ilmeisesti sairaala johon menen synnyttämään on ottanut tiukan linjan: synnytyksessä mukana vain puoliso tai doula, tämän aion vielä varmistaa.. Kiitos vinkistä hypnosynnytykseen! Olen sitä mieltä että juuri liikkuminen ja pystyssäolo tuo synnytykseen helpotusta ja pelkään, että synnytyskätilöni on monsteri, joka haluaa minun olevan puoli-istuvassa asennossa koska hän vain haluaa niin ja painostaa epiduraaliin ja tekee episiotomian ilman mitään oikeaa syytä.. Doula toisi edellämainituissa asioissa niin paljon turvaa. Lisää synnytysaiheisia postauksia vaan, samassa tilanteessa olevana niitä on mukava lukea.

    • Reply
      Mona
      14.3.2017 at 19:44

      Ihana kuulla Jenna, että sait tästä hypnosynnytyksestä vinkkiä! :) Kirjoittelen vielä noista kirjoista myös, että kannattaako lukea, kunhan pääsen niiden kanssa alkuun. Ja ohhoh !! :O En ole kuullut, että olisi noin tarkkaa , ettei saisi olla sekä doulaa ja puolisoa mukana. Onpas tosi kurjaa. Saanko udella, että missä meinaat synnyttää? Tosin jos niin ikävästi on, ettei doula voi tulla sairaalaan niin voihan sitä silti palkata doulan mukaan kaikkeen ennen sairaalaa tapahtuvaan. Etukäteistreffit ja sitten kotiin ennen sairaalaan lähtöä.. Toki itse toivoisin myös, että doula olisi mukana synnytyksen loppuun asti.. Silloin mies voisi olla vain rauhassa henkisenä tukena ja tsempparina ja doula sitten enemmän ammatillisena luottohenkilönä.

      • Reply
        Jenna
        19.3.2017 at 10:51

        Synnytän Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja neuvolatäti oli sitä mieltä, että kyseisessä sairaalassa on ollut tuollainen linja :/ Mutta aion varmistaa sen vielä sairaalasta synnytysvalmennuksen yhteydessä :) Ja en ole tullut ajatelleeksi, että doulan voisi palkata silti kotiin, eikä hän sitten tulisi sairaalaan mukaan! Näin saisi kyllä doulastakin mahdollisimman paljon hyötyä, kiitos. :)

        • Reply
          Mona
          19.3.2017 at 11:00

          No ohhoh, melkoista. Toivottavasti saisi doula tulla mukaan sairaalaan asti. Aika vanhanaikainen linja sairaalalla, josta voisi kyllä hyvin alkaa joustamaan… Kysy ehdottomasti uudestaan ja laita vaikka vielä palautetta perään. Ymmärrän kyllä, ettei sairaalaan haluta monen hengen kannustusjoukkoja häiritsemään kätilöiden ja lääkäreiden töitä, mutta kaksi tukihenkilöä on kyllä mun mielestä varsin maltillista. Monihan voisi haluta puolison lisäksi myös äidin tai rakkaan ystävän.. Kyllähän se voi puolisollekin olla tosi rankkaa olla koko ajan tsemppaamassa jos synnytys kestää kauan, jolloin olisi myös toinen tärkeä henkilö tukemassa ja antamassa pieniä taukoja puolisolle…
          Mutta tosiaan ainakin sitten doula kotiin ennen synnärille lähtöä <3

  • Reply
    Ella
    15.3.2017 at 09:05

    Ihana lukea, että oot tutustunu hypnosynnytykseen! Synnytyskokemus on niiiin tärkeä kaikille osapuolille. Ja mitä enemmän synnytykseen on valmistautunut, sitä paremman kokemuksen siitä saa vaikkei se menisikään suunnitelmien mukaan :)
    Ihanaa odotusta!

    • Reply
      Mona
      15.3.2017 at 14:18

      Kiitos paljon Ella, täällä aletaan kyllä nauttia vihdoin raskaudesta kunnolla kun alun järkky väsymys alkaa olla ohi <3 <3 Oon kyllä ihan super iloinen, että tämä hypnosynnytys tuli vastaan. Ja itseasiassa hokasin vielä jälkeenpäin, että olinhan mä siitä lukenut jo Kaisa Jaakolankin Reipas, rakas raskaus kirjasta, mutta niin se vaan usein taitaa mennä, että pitää monta kertaa nähdä tai kuulla jostain uudesta jutusta ennen kuin sen noteeraa kunnolla :D Mitä kautta sulle tuli hypnosynnytys tutuksi ja koitko sä saavasi siitä apua? :)

      • Reply
        Ella
        15.3.2017 at 22:39

        Tutustuin hypnosynnytykseen doulakurssilla toisen synnytykseni jälkeen. Haaveissa oli käydä hypnosynnytysvalmennus ennen kolmatta, mutta se jäi… Asiat mitä hypnosynnytyksestä olen oppinut, vahvistivat jo aiempia ajatuksia synnytyksestä. Ja kyllä se lisäsi luottamusta omaan kehoon ja uskallusta ottaa vastaan tuntemukset avoimesti :)

        • Reply
          Mona
          16.3.2017 at 09:28

          Mahtavaa kuulla <3 :) Ja oi en tiennytkään, että toimit doulanakin!! Ihan huikeaa!:)

  • Reply
    Hypnosynnytys-valmentaja Kristiina
    17.3.2017 at 15:48

    Hienoa, kun olet noin mahtavalla asenteella synnytykseen valmistautumassa! Synnytyksesi tulee varmasti sujumaan hienosti ❤ On tosi harmillista, että meidän kulttuurissamme on usein luonnollista synnytystä suunnittelevan varoittelua tai jopa tarkoituksellista lannistamista. Miksi emme voisi kannustaa ja tukea toisiamme kohti toivottuja tavoitteita. Mitään tässä elämässä ei voi täysin suunnitella, sehän on selvää, mutta jokainen meistä sitä tekee, vähintään suunnittelemalla seuraavan viikon menot kalenteriinsa. Sitten voikin olla, että jalka katkeaa, myöhästyy lentokoneesta tai ei vaikka pääse ammeeseen synnytyksessä ja suunnitelmat menevät uusiksi. On hassu ajatus, että pitäisi pidättäytyä suunnittelusta mahdollisen pettymyksen vuoksi Kun suunnittelee, pystyy suuntaamaan valmistautumista oikealla tavalla ja omat ajatukset suuntautuvat haluttuihin asioihin. Hypnosynnytys-metodin tavoin “keskity siihen mitä haluat”. Ihanaa synnytystä ja siihen valmistautumisen aikaa sinulle ❤

    • Reply
      Mona
      18.3.2017 at 10:32

      Kiitos ihanasta kommentistasi <3 <3 Ja niiin ihanaa, kun Suomessa on jo useampia hypnosynnytysvalmentajia!! Teette ihan huikeaa työtä <3

      • Reply
        Cherrymarja
        16.1.2018 at 10:58

        Moi Mona, kirjoittelen vielä tänne vanhaan postaukseen vaikka nämä ovat sulle jo taakse jääneitä juttuja :) Lueskelin näitä raskauspostauksiasi jo ennen kuin olin itse raskaana, mutta nyt tässä oman synnytyksen lähestyessä (nyt rv36) oli kiva palata näihin vähän eri fiiliksillä, neuvoja ja vinkkejä etsimään :) Olen myös törmännyt tähän juttuun mistä Kristiina kirjoitti; jos suunnittelee ja miettii etukäteen miten haluaisi synnytyksen edistyvän ja menevän, niin tuntuu että kovin helposti muut sitten ovat heti neuvomassa ja välillä lyttäämässäkin. Tai siltä se ehkä herkästä mielestä tuntuu. Erityisesti jos ensisynnyttäjänä haaveilee lääkkeettömästä synnytyksestä niin johan ovat aiemmin synnyttäneet sanomassa että “voi voi, kyllä se mieli siinä muuttuu kun tekee niin *&%¤# kipeää ja haluat kaikki mahdolliset lääkkeet!” Tai juuri tätä “turha sitä on suunnitella kun kaikki menee kuitenkin eri lailla”.

        Olen itsekin sellainen että haluan ottaa etukäteen selvää asioista, ja pelkästään jo tieto (esim. synnytyksen fysiologiasta, eri kivunlievitysten vaikutuksesta vauvaan jne) helpottaa omaa mieltä, synnytyksen odottamista ja tosiaan sitten sitä päätösten tekoa- ja mahdollisesti päätöksistä luopumista. En koe, että olisi ollenkaan toisiaan poissulkevat asiat ne, että on valmistautunut ja se, että kaikki menisikin sitten täysin eri tavalla. Tieto ei minulla lisää tuskaa vaan varmuutta siihen, että voin hyväksyä synnytyksen kulkevan juuri siihen suuntaan kuin sen on tarkoitettu menevän.

        Yritän vielä viimeisillä viikoilla treenailla noita omm-tekniikoita sun muita rentoutumisjuttuja, kiitos kun olet niitä tänne paljon linkittänyt!

        • Reply
          Mona
          16.1.2018 at 13:01

          Se on just näin!!! <3 Ne ei todellakaan poissulje toisiaan.
          Minun synnytys meni juuri päin vastoin mitä toivoin, mutta olen vain tosi tosi kiitollinen että otin paljon selvää ja valmistauduin hyvin!! Synnytys oli kaikesta huolimatta yksi mahtavimmista kokemuksista ikinä :') <3
          Tsemppiä synnytykseen. Sun asenteella se tulee menemään upeasti!!! Sulla on elämän ihanammat ajat edessä. <3

  • Reply
    Milli
    4.7.2017 at 18:32

    Halauksia Mona!! Oon niin onnellinen sun puolesta, että oot ottanu tuon asenteen haluta valmistautua parhain mahdollisin tavoin! Hypnosynnytyksessä pointtina on valmistautua ja itse synnytystilanteessa hyväksyä, jos tulee yllättävä käänne, ja pysyä siinäkin mahdollisimman rauhallisena edesauttaen synnytystä.
    Onnea vielä <3
    Tässä linkki meidän toisen lapsen syntymään, se oli myös kotona tapahtunut vesisynnytys ja pystyin käyttämään hypnosynnytysmenetelmiä vielä paremmin kuin ensimmäisessä synnytyksessä. https://www.youtube.com/watch?v=kp6ChgRDJ5g
    Videota saa halutessaan jakaa <3

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *