Kaupallinen yhteistyö, Ruokaboksi
Hapankaali, puolukat ja jopa sinappi(!) vain muutama mainitakseni ruuista, joita Lionel söi hyvällä ruokahalulla ensimmäiset vuodet. Viimeisen reilu vuoden aikana on kuitenkin mukaan kuvioihin tullut nirsoilu ja ruuasta valittaminen. Toisinaan jää kokonaan ruuan syömättä, jos maku ei miellytä. Todella erikoista meille, kun on totuttu aivan päinvastaiseen!
Ollaan totuttu syömään ihan kaikkea tosi monipuolisesti. Meillä ei ole kielletty mitään tiettyjä ruokia tai demonisoida herkkuja, vaan ihan kaikkea on ok maistella ja syödä kohtuudella. Kaikkia kasviksia maistellaan, erilaisia lihoja ja monipuolisesti myös mausteita on totuttu käyttämään.
En osaa arvailla tarkempaa syytä muuttuneille makumieltymyksille, mutta myönnän, että omia hermoja on sen vuoksi toisinaan koeteltu. Ehkä tämäkin on taas vain yksi vaihe?
Kun olen vaivalla tehnyt hyvää ruokaa ja pöytään kävellessä lapsen tokaisu saattaa olla “Tiedän jo valmiiksi, että ruoka on pahaa”, ei se kohenna mieltä hirveästi.
Meidän omaan ruokapolitiikkaan ei missään nimessä sovi se, että aletaan tehdä vain yhtä ja ainoaa samaa ruokaa lapselle päivästä ja ateriasta toiseen. Erilaisia keinoja on siis kokeiltu ja edelleen pidän tärkeänä sitä, että uusia juttuja on hyvä maistaa. Koskaan ei kuitenkaan pakoteta syömään ruokaa.
Ruokaboksi on ollut meille todella hyvä tapa saada lapsi innostumaan erilaisista ruuista. Hän saa itse valita aina vähintään yhden reseptin viikolle ja samoin myös saa aina halutessaan olla mukana auttamassa ruuanlaitoissa.
Ollaan tehty tarpeen mukaan aina Ruokaboksin resepteihin pieniä muutoksia sen mukaan, miten tiedetään lapsen makumieltymyksistä. Esimerkiksi sitruuna kastikkeissa ei ole hänen mieleensä, joten lisään sen aina vasta omaan annokseeni. Saatan tehdä kastikkeen muuten valmiiksi ja ottaa sieltä lapselle oman annoksen ensin pois, jonka jälkeen lisään loput mausteet ja ainekset vasta viimeisenä.
Jos reseptissä on taas tulisia makuja esimerkiksi chiliä, jätän sen kokonaan pois ja käytän myöhemmin johonkin reseptiin, jonka teen vain itselleni esimerkiksi lounaaksi.
Näin olemme molemmat tyytyväisiä ja saadaan hyviä ja monipuolisia ruokia kumpikin.
Olen myös pyrkinyt opettamaan lapselle glukoosin hallintaan liittyviä vinkkejä, jotka on myös lapsille aivan loistavia! Reseptien kylkeen tehdään usein jotain tosi simppeliä kasvista alkupalaksi, jota on myös kiva napostella samalla, kun kokkaillaan yhdessä. Hedelmät ja muut makeat syödään puolestaan aina jälkkärinä.
Onko glukoosin hallintaan liittyvät asiat teidän perheessä tuttuja? Olen itse kirjoittanut hieman aiheeseen liittyen insuliiniresistenssistä täällä.
Koskaan meillä ei pakoteta syömään mitään, vaikkakin kannustetaan ja aina toivotaan, että edes lusikan kärjellinen maistetaan. Mutta emme myöskään ole lähteneet siihen, että jos ruoka ei maistu lainkaan, että sitten alettaisiin tekemään kokonaan uutta ruokaa lapselle. Seuraavalla aterialla sitten syödään muuta ja yleensä jo ruoka maistuukin.
Itselle kaikkein vaikeinta toisinaan on pysyä itse hyvällä mielellä ja positiivisena, kun ensisijaisesti ärsyttää pelleily ja törttöily ruokapöydässä. Yksi tärkeä oma vinkkini onkin aina muistaa ottaa happea ja pyrkiä olla tekemättä nirsoilusta sen isompaa numeroa. Tiedän, ei aina todellakaan ihan helppoa!
Ruokaboksi on ollut meille todella hyvä tapa saada lapsi innostumaan erilaisista ruuista. Hän saa itse valita aina vähintään yhden reseptin viikolle ja samoin myös saa aina halutessaan olla mukana auttamassa ruuanlaitoissa.
Millaisia keinoja teillä on saada lapsi syömään mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti?
Onko muita, joilla tilataan ja valitaan aina yhdessä lasten kanssa Ruokaboksin reseptit? Entä osallistuuko minkä ikäiset lapset mukaan ruuanlaittoon?
Mikäli et vielä ole kokeillut Ruokaboksia niin muista tilata Ruokaboksi täältä!
Myös jo olemassa oleville tilaajille löytyy linkin kautta hyvä tarjous! Ruokaboksin voi tilata silloin, kun itselle sopii ja tauotta kun on tarve! Ei jäsenmaksuja, vaan maksat ainoastaan boksista.
No Comments