28.5.2020 42

Arkielämää ja blogin aktivoitumista

Pitkästä aikaa on sellainen olo, että kaipaan aktiivisemmin blogin pariin. Vaikka välillä en voi uskoa, että kirjoitin monen vuoden ajan jopa kolmea postausta päivässä… :D Huh, nyt se tuntuu ihan absurdille ajatukselle, kun pelkästään kuvien ottamiseen ja muokkaamiseen menee aina iso aika.

Toki tuo pieni tirriäinen on tuonut elämään aika paljon lisää tekemistä, joten blogin kirjoittamiseen kaiken muun työn ohella on huomattavasti vähemmän aikaa, kuin ennen lasta.

Mutta tänä kesänä haluan taltioida blogiin mahdollisimman paljon pieniä hetkiä. Eikä oikeastaan mitään ihmeellistä, vaan ihan sitä tavallista elämää kaikkine iloine ja suruineen. Aitoa fiilistä ja tunteita päivien varrelta.

Tämä kesä tulee olemaan varmasti osittain hyvin erilainen mitä aiemmat kesät. Elokuussa tulee täyteen muun muassa vuosi ilman lentämistä! :O Olen tainnut olla viimeiset kymmenen vuotta joka ikinen vuosi ainakin yhdellä reissulla, mutta nyt tulee ensimmäinen poikkeus. Eikä se itseasiassa edes haittaa. Olen päättänyt nauttia tulevasta kesästä täysillä. Asiat on kuitenkin pohjimmiltaan niin äärimmäisen hyvin, että on vain syytä olla kiitollinen.

Aion siis napsia paljon arkisia kuvia ja nauttia pienistä hetkistä ja myös kirjoittaa niitä ylös ilman pyrkimystä täydellisyyteen. Luvassa saattaa olla siis kuvan tai kahden pikapostauksiakin. Tai toisinaan pelkkää ajatuksen virtaa tekstin muodossa. Haluan antaa virran viedä ja tuoda ajatuksia enemmän esiin. Pitää tavallaan pientä päiväkirjaa täällä blogissa tämän kesän ajan. Uskon, että tätä kesää tulen muistelemaan vielä monen monta vuotta eteenpäin.

Saan joka kesä pienen muuttokärpäsen iskemään itseeni ja etsin normaalia tiuhempaan asuntoja. Niin kävi taas jälleen kerran. Eilen kävin asuntonäytössäkin ja asunto oli niin upea! Hieman harmitti taas järkeillä Eetun kanssa asiaa ja tulla siihen tulokseen, että tämä ei kuitenkaan ollutkaan meille se oikea. Moni kyseli millaista asuntoa käytiin katsomassa. Kyseessä oli mieletön läpitalon 124 neliöinen upean vanhan talon neliö.

Täältä voit kurkata asunnon ilmoituksen niin pitkään, kuin se löytää uudet asukkaat. Toivottavasti ihanat sellaiset, nimittäin talo ja asunto on niin super ihana, että olisin itse voinut kyllä muuttaa samantien sinne. Kaipaamme kuitenkin ensisijaisesti reilusti lisää säilytystilaa ja tässä asunnossa olisi pitänyt teettää useampi kaapisto itse. Vessa oli myös perhekäyttöön vähän turhan pieni. Rakastuin kuitenkin aivan täysin upeisiin ikkunoihin ja isoon avaraan tilaan. Toivottavasti jotain hieman vastaavaa vielä löytyisi meille täydellisillä spekseillä ja järkevään hintaan myös.

Helsingissä saa kyllä katsella vuokrien ja myyntihintojen kanssa hyvin erilaisia summia mitä aikoinaan Turussa asuessa totuttiin.. :D Mutta niinhän se menee. Keskeisestä sijainnista saa aina maksaa ja niinhän se kuuluukin olla.

Nyt nautin muutaman suklaa fondantin, jonka leivoin eilen ja keitän iltateetä. Ihanaa iltaa sinne ja paljon virtuaali suukkoja ja haleja. Voi miten odotan, että pääsen rutistamaan kaikkia rakkaitakin taas normaalisti. ♥ Koskakohan tuntuu taas ihan normaalille kätellä ihmisiä?!