28.4.2019

Hyvää ja huonoa

Elämän polku on täynnä ylä ja alamäkiä. Välillä riittää energiaa vaikka muille jakaa ja toisinaan taas vauhti on hidasta kuin etanalla.

Tällä hetkellä omat kuulumiset on monisyiset. Tavallaan kuuluu ihan älyttömän hyvää ja tavallaan tosi huonoa. Arki rullaa mukavasti ja töitä riittää. Työt myös saavat ajatuksia muualle ja koen työn olevan tällä hetkellä yksi suurimmista voimavaroista.  Murheita riittää nimittäin arjessa tällä hetkellä enemmän, kuin tarpeeksi. Sekin tuntuu raskaalta, kun ei voi asioista juuri puhua, kun kyseessä ei ole minun henkilökohtaiset asiat, vaan muidet asiat.

Raskauden ja vauvavuoden jälkeen voimat ovat olleet jatkuvasti vajavaiset ja sitten, kun arki heittää haasteita eteen tuntuu toisinaan ihan mahdottomalle löytää voimia kaikkeen. Toisaalta tiedän hyvin, että kyllä kaikesta selvitään mitä eteen annetaan. Mikään vaihe ei kestä loputtomiin. Tulee taas hyviä ja energisempiä vaihteita.

Koko alku vuosi on ollut aikamoista tasapainoilua. Tasapainoilua sen suhteen, että keskityn riittävästi itseeni, enkä murehdi muita liikaa. Tasapainoilua sen suhteen, että jaksan olla positiivinen ja nähdä asioiden valoisat puolet, vaikka se aina ei ole tuntunut helpolta. Olen yrittänyt löytää itselleni parhaimmat keinot tasapainoiluun. Tällä hetkellä minulle suurimpia voimavaroja ovat olleet omiin ihaniin töihin uppoutuminen, säännöllisesti yksin oleminen sekä meditointi ja kiitollisuusharjoitukset.

Eniten itseäni juuri nyt harmittaa se, että tuntuu etten pysty antamaan itsestäni riittävästi tällä hetkellä muille (erityisesti läheisille). Omat voimavarat on henkisesti sen verran vähissä, etten ole oma itseni, kun vetäydyn ajatuksineni yksin. Normaalisti jaksan puida asioita ja olla muille kannustava. Tällä hetkellä se on tosi haastavaa ja huomaan monesti jääväni mieluummin yksin. Toivon, että tästä vaiheesta päästään pian taas toiseen ja saan takaisin oman tutun energiani, jota mielelläni annan myös ympärilläni oleville ihmisille.

Toisaalta tiedän hyvin, että kyllä kaikesta selvitään mitä eteen annetaan. Mikään vaihe ei kestä loputtomiin. Tulee taas hyviä ja energisempiä vaihteita.

Tällä hetkellä minulle suurimpia voimavaroja ovat olleet omiin ihaniin töihin uppoutuminen, säännöllisesti yksin oleminen sekä meditointi ja kiitollisuusharjoitukset.

Pictures, Carita Alfthan / edited by me

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply
    Suvi
    28.4.2019 at 21:18

    Voi.Tunnistan nämä ajatukset ja fiilikset täysin.Itselleni tuntuu vaikealta vetäytyä omiin oloihin,itseksini,vaikka tiedän,että se nimenomaan auttaisi silloin,kun tuntuu,että kaikki vyöryy päälle ja ajatukset ja murheet laukkaavat kilpaa pään sisällä.Harjoittelen sitä kyllä,sisäänpäin kääntymistä ja itseni sisimmän kuuntelemista.Tykkään kyllä sun näistä tän tyyppisistä kirjoituksista tosi paljon!Annetaan positiivista energiaa silloin,kun sitä on ja yritetään ammentaa sitä muualta silloin,kun tuntuu,että siitä on puutetta :) tsemppiä tulevaan viikkoon!

    • Reply
      Mona
      29.4.2019 at 09:17

      Kiitos ihana Suvi viestistä <3

  • Reply
    Pinja
    28.4.2019 at 23:45

    Tsemppiä Mona! Itsestään ei voi antaa muille, jos ei omat voimavarat ole ensin kunnossa ja on tärkeää saada itsensä ensin siihen tilaan että pystyy olemaan muille avuksi ja tukena ♥︎

    • Reply
      Mona
      29.4.2019 at 09:14

      Kiitos Pinja kommentista ja lämpimistä kannustavista sanoista <3

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.