20.4.2018

Vauvan uni, miten meillä nukutaan?

Vauvan uni, miten meillä nukutaan?

“4 kuukauden kohdalla alkoi kuuluisat yöhulinat pahenemaan. Oma jaksaminen oli todella koetuksella, kun uni ei ehtinyt tulla yön aikana juuri lainkaan.”

Kysyin Instagramin (@monavisuri) puolella mistä haluatte seuraavaksi lukea postausta. Vauvan uneen liittyvät jutut sai muutaman äänen enemmän kuin imetysdieettiin liittyvät pohdinnat, joten aloitetaan siis unikuulumisilla.

Olen moneen kertaa avautunut täällä ja Instagramin puolella siitä miten olen kokenut juuri katkonaiset unet yhtenä vauva-arjen rankimpana asiana. Joka ilta odotan, josko seuraava yö olisi se yö kun saataisiin kaikki levättyä kunnolla. Valitettavasti niin sanottuja hyviä öitä on kuitenkin ollut todella vähän. Edistystä tuli puolen vuoden kohdalla, mutta sittemmin on otettu taas takapakkia.

Ihan ensimmäiset viikot nukuttiin suhteellisen hyvin ja vastasyntyneen päikkärit oli useamman tunnin. Sitten se ruljanssi alkoi. Mutta niinhän monet sanoo, että parin tunnin välein herääminen kuulu asiaan. Se ensimmäinen vuosi on kuulemma usein vaikein ja sitten helpottaa. Itselleni yöheräilyt otti voimille heti ensimmäisestä yöstä lähtien:D Kahdeksan kuukautta kestänyt yörumba tuntuu kehossa ja mielessä.

4 kuukauden kohdalla alkoi kuuluisat yöhulinat pahenemaan. Oma jaksaminen oli todella koetuksella, kun uni ei ehtinyt tulla yön aikana juuri lainkaan.  Salaman ollessa 5 kuukautta palkattiin unikouluttaja, josta oli iso apu.

Vauvan uni, miten meillä nukutaan?

“Itselleni yöheräilyt otti voimille heti ensimmäisestä yöstä lähtien:D Kahdeksan kuukautta kestänyt yörumba tuntuu kehossa ja mielessä.”

Tehtiin vaikka mitä, jotta unet parantuisi. Monista kikoista olikin ja on edelleen iso apu. Tässä listattuna muutamia univinkkejä, joista on ollut apua.

Vauvan univinkkejä

Päivärytmi kuntoon

5 kk kohdalla aloitettiin selkeä päivärytmi, joka selvästi paransi myös yöunia. Kolmet päikkärit aina mahdollisimman samaan aikaan. Nyt yritetään pikkuhiljaa siirtyä kaksiin päiväuniin.

Ilta- ja aamupuuron aloitus

Kiinteät aloitettiin tosi pienillä maisteluannoksilla 4 kuukauden kohdalla ja 5 kk iässä alettiin pikkuhiljaa lisätä puuroa aamuun ja iltaan. Aluksi kokeiltiin riisijauhepuuroa, mutta se ei sopinut mahalla. Hirssipuuro sen sijaan sopi hyvin ja sillä mentiin ensimmäinen kuukausi, jonka jälkeen ollaan saatu laajennettua puurovalikoima jo tosi kattavaksi.

Pink noise

Meillä on makuuhuoneessa kunnon suhinabileet koko yön. Youtubesta löytyy erilaisia pink noise suhinoita ja tarjolla on myös lukuisia erilaisia sovelluksia. Suhinan pitäminen on auttanut herkkää nukkujaa paljon! Ollaan myös itse täysin jo tottuneet siihen, että nukutaan suhinan keskellä.

Kapalopussi

Kapalopussi aka pakkopaita on auttanut sekä päikkäreitä, että yöunia. Alkuun käytettiin pelkästään päiväunien aikana ja jätettiin joksikin aikaa kapalopussi kokonaan pois, mutta nyt pojan opittua seisomaan ollaan otettu taas pakkopaita käyttöön ja se auttaa illalla nukahtamaan paljon nopeammin. Yöllä otan yleensä toisen käden tai molemmat kädet vapaiksi, jos tyyppi saa raivarin.

Nukahtaminen itsenäisesti

Iltaisin nukahtaminen on alusta asti ollut meillä suhteellisen helppoa, mutta olen silti aina ollut itse mukana nukutuksessa. Alkuun imetin toisen uneen ja sen jälkeen harjoiteltiin niin, että heijailin pienen sylissä unten maille. Pikkuhiljaa aloitettiin harjoittelemaan omaan sänkyyn hereillä laittamista ja sekin sujui aika jouhevasti. Edelleenkin olen makuuhuoneessa nukahtamiseen asti. Vielä pitäisi harjoitella jossain vaiheessa ehkä sitä, että Salama jää yksin makuuhuoneeseen ja nukahtaa sinne tyytyväisesti täysin itse.

Selkeät iltarutiinit

Iltarutiineihin kuuluu meillä tuhti puuro (kunnon ihmisen annos, yli 1dl hiutaleita+ hedelmät!), jonka jälkeen on iltapesut ja viimeisenä makuuhuoneessa yövaatteiden pukeminen, välillä hieronta ja sitten unilaulut.

Unikoulu

Reilu 6 kuukauden kohdalla tehtiin ensimmäinen unikoulu hyvin tuloksin. Tassuttelua, suhinaa (shhhh shhh youtubesta on ihan kuningas, kun omat suhinat alkaa hyytyä!), pahimmat itkupätkät otin pojan meidän väliin ja tassuttelin siinä. Ensimmäisinä kahtena yönä pisimmät itku kesti vieressä puolitoista tuntia. Kolmannesta yöstä homma lähti sujumaan huomattavasti paremmin ja pieni silittely sai pojan nukahtamaan uudelleen. Maitoa annettiin vasta aamuyöllä. Meidän unikoulussa emme siis jättäneet yömaitoa kokonaan pois, eikä sitä olla vieläkään tehty. Olen kyllä useamman kerran miettinyt olisiko pitänyt olla vaan selkeä alusta asti ja jättää se pois kerrasta, mutta jotenkin tuo aika tuntui niin pitkälle, että koettiin aamuyön syöttö vielä tässä vaiheessa hyväksi.

Vauvan uni, miten meillä nukutaan?

 

Puolen vuoden jälkeen alkoi hampaita tulla vauhdilla ja Salama oppi seisomaan ja konttaamaan. Ne ovat nyt näkyneet heti levottomissa öissä.

7-8kk asti mentiinkin yhdellä syötöllä yö mutta silittelyä ja tassuttelua vaadittiin useampi kerta yössä noin parin tunnin välein.

Salama nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssä, mutta aamuyöllä otamme usein hänet meidän väliin.

Nyt 8kk kohdalla ollaan käytetty uudelleen taas pakkopaitaa jonka avulla poika nukahtaa paljon helpommin. Paita tuntuu rauhoittavan pojan heti ja usein nukahtaminen käy ihan muutamassa minuutissa. Tosin yöllä saattaa tulla kunnon raivarit paidasta, jolloin irrotetaan toinen tai molemmat kädet vapaiksi. Meillä on pakkopaidasta nyt mennyt 5kk asti hyvin tuo isoin XL koko. Tilasimme omamme täältä.

Vauvan uni, miten meillä nukutaan?

“En ole ennen omaa lasta osannut ajatellakaan miten uuvuttavaa unettomuus voi olla sekä henkisesti että fyysisesti.”

Aamuyöllä otetaan tosiaan usein Salama viereen, mutta se on kaikkien kannalta huono ratkaisu. Salama on alkanut tehdä sitä, että liikkuu puoliunessa kovaa vauhtia ja niin sanotusti heittäytyy konttaalta selälleen (yleensä äitiä päin). Tyyppi on melkein kuin leikkivä koira, joka puskee kerjätäkseen huomiota:D Tavallaan todella hellyyttävää ja varsinkin, kun toinen oikein punkee itsensä kainaloon. Harvoin hän kuitenkaan jää siihen tyytyväisenä, vaan möngertäminen voi jatkua vaikka kuinka pitkään. Muutaman kerran on jo äidin huuli ollut auki ku Salama on jysäyttänyt pään oikein vauhdilla äidin naamaan….

Monihan vannoo perhepedin nimeen ja minullekin todella moni on ihmetellyt sitä miksen imetä makuullaan sängyssä ja anna pojan nukkua vieressä. Ensinnäkin pahimpina puklailu aikoina ei ollut vaihtoehto, että olisi voinut imettää kyljellään. Imetysasennon piti olla mahdollisimman pysty, ettei kaikki maito tullut oksennuksena heti ulos. Vieressä nukkuminen muuten on aivan ihanaa, kun kullannuppu on lähellä, mutta kukaan meistä ei silloin nuku levollisesti. Sekä Salama että minä ollaan molemmat levottomia nukkujia ja liikutaan paljon unissaan, joten se ei ole hyvä yhdistelmä. Eetu pysyy paikoillaan kuin viilipytty, mutta eipä ne ninja potkut hänellekään mitään herkkua ole. :D

Aamut alkaa vaihtelevasti 5-7 välissä. Nuo 5 herätykset ovat olleet ihan karmeita. Jätkä on ollut selvästi super väsynyt, mutta ei vain ole suostunut nukkumaan enempää. Nyt vakioksi on alkanut muodostua kuuden herätys. Se on vielä inhimillinen, kunhan vaan muistaa itse mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Haaveilen silti joka päivä siitä, että yöt nukutaan läpeensä, minä herään kuudelta ja Salama kahdeksalta! :’D ainahan saa haaveilla;)

Ja siis kyllä – olen tällä hetkellä toooooodella uupunut. Koko ajan uupuneenpi mitä aikaisempana kuukautena. Odotan vain sitä vaihetta, että saataisiin kaikki levätä. Väsymykseen ei tosin ole mitään järkeä jäädä märehtimään. Kaikki keinot käyttöön, että arjessa jaksaisi paremmin.

Mikäli meillä olisi mahdollisuus laittaa Salama eri huoneeseen nukkumaan se oltaisiin tehty jo ajat sitten. Tässä pienessä kaksiossa se on kuitenkin aika mahdotonta. Myös sängyn siirto alkuillasta olohuoneeseen on kokeiltu, mutta se tuntuu pelkältä säätämiseltä, eikä ole toiminut meillä.

En ole ennen omaa lasta osannut ajatellakaan miten uuvuttavaa unettomuus voi olla sekä henkisesti että fyysisesti. Jotenkin kaikki meidän ympärillä olleet äidit ovat olleet melkoisia super äitejä, joilla on joko siunaantunut hyvin nukkuvat lapset tai sitten he ovat vain tehty teräksestä, eikä pieni unenpuute tunnu missään:D Etsin vielä itsestäni tuota teräsnaista…

Mites teillä nukutaan?

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply
    Miisa
    20.4.2018 at 21:10

    Ainoa mikä oikeasti auttaa on aika! Eka vuosi on kehitysvaihetta toisensa perään. Reilu vuoden ikäiselle unikoulu ja se on siinä! Valitettavasti vain harva nukkuu öitään aikaisemmin. Tai jos nukkuu, niin ei yleensä kauaa, kun tulee joku vaihe taas. ;) Tsemppiä.!

  • Reply
    Laura
    20.4.2018 at 21:27

    Meilläkin on ollut unen kanssa vaikka ja mitä haasteita! Ja todellakin ollut. Nykyään neiti nukkuu putkeen yön noin 10-11h, mikä tuntuu ihanalta. Parina viime yönä meillä on jopa nukahdettu itse ilman että me ollaan oltu huoneessa. Tänään on 1-vuotissyntymäpäivä :)
    Hyviä vinkkejä oon saanut esim baby whisperer kirjasta, mutta omassa huoneessa nukkuminen, yösyöttöjen lopetus ja kaiken tekeminen ”mahdollisimman lähellä tavoitetilaa” on auttaneet meitä paljon. :)

  • Reply
    Kirsi
    20.4.2018 at 21:32

    Hei Mona!

    Kiitos rehellisistä vauva-arkeen liittyvistä postauksista. Ainahan kaikki ei ole pelkkää vauvakuplaa

    Olet useaan otteeseen kirjoittanut kuinka hankalia yöt teillä on olleet ja se on ikävä kuulla. Vertaistuen vuoksi kerron lyhyesti oman kokemukseni: Oma vauvani nukkui pari ensimmäistä viikkoa omassa sängyssään samassa huoneessa mutta siirtyi perhepetiin koska imetyksiä tuli niin monta kertaa yössä etten jaksanut nousta sängystä. Siinä sitten ihmeteltiin pitkin yötä pari kuukautta. Itse olen hyvä nukkuja joten tämä sujui. Sitten 3-4kk kohdalla vauva siirtyi muuton yhteydessä omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn. Kävin alkuun imettämässä vauvan huoneessa mutta jälleen kertoja tuli yössä niin monta etten jaksanut nousta, joten jälleen perhepetiin ja tuhat imetystä per yö. Hyvänä nukkujana tällä mentiin vuoden ikään saakka. Sitten minulla meni totaalisesti hermot miljoona kertaa yössä syövään lapseen ja syytit itseäni että olen opettanut vauvan yösyöjäksi. Tilanteeseen täysin kypsyneenä ja kuunnellessa tuttujen puheita miten hienosti ”kaikki muut” ovat opettaneet vauvansa nukahtamaan yksin omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja pikku tassuttelulla jo puolivuotiaana saaneet yösyötöt kuin itsestään loppumaan aloitimme unikoulun 1 iässä. Mies nukutti ja hoiti yöt sylittelemällä eli maito jätettiin öistä pois. Ei kyllä ”kolmessa yössä” itkut loppuneet mutta en ole imettänyt sen jälkeen öisin vaan aamun ensimmäinen imetys on silloin kun herätään ja mieluiten aamupuuron jälkeen jos suinkin onnistuu.

    Jos joskus siunaantuu lisää lapsia niin sitä varten ajattelen että ”unikoulun” voi pitää hyvin jo paljon aiemmin ja alusta asti haluaisin opettaa yksin nukahtamiseen jos se vaan suinkin on mahdollista.

    Olen lukenut paljon aiheesta ja ymmärtänyt että oma päättäväisyys ja johdonmukaisuus on yksinkertaisesti kaiken a ja o. Kun luen kirjoitustasi huomaan siinä hieman tutulta kuulostavaa ”yritän kaikkeni että kaikki nukkuisivat” -tyyliä. Meillä ainakin kävi niin että jos yöllä imettää, ei pysty imettämään vain aamuyöllä koska vauva heräilee ja odottaa koko ajan milloin se aamuyö on. Tai jos ottaa viereen ”sitten aamuyöllä” niin vauva heräilee ja odottaa milloin pääsee viereen.

    Toivon teille pitkiä ja yhtäjaksoisia yöunia sekä teille vanhemmille voimia toteuttaa ne muutokset jotka muutos vaatii! ❤️

  • Reply
    Jemima
    20.4.2018 at 21:44

    Juuri näin kun nimim. Miisa sanoo. Aika auttaa! Toisaalta masentavaa, toisaalta lohdullista.. meillä on tyttö 2v 3 kk. Huonosti on nukuttu vauvasta asti. Pahin vaihe oli 8kk-11kk.. se oli jotain ihan hirveetä. Tunnin välein herätyksiä oli silloin joka yö.. olin ihan sekaisin, en ollenkaan oma itseni. Vuoden iässä alkoi helpottaa. Kun lapsi oli 1v 4 kk, hän yllättäen alkoi nukkua heräämättä!!! Se oli niin ihmeellistä! Autuutta kesti 3 kk. Sitten heräilyt taas alkoi. Ne loppui siinä alle 2v ja alkoivat taas tässä kuukausi sitten, nyt on myös kovaa tahtokohtausta pitkin päivää ja haastetta riittää. Myös puheenoppiminen selvästi näkyy yöunissa. Nyt kuitenkaan ei tosiaan tunnin välein herätä, mutta useita kertoja välillä, joskus toki paremmin. Harmittaa, kun on vaikea olla itse johdonmukainen ja järkevä vanhempi väsyneenä. Kestän ihan eri lailla tahtokohtaukset, jos yö on nukuttu hyvin. Jos herätään miljoona krt yössä, on hermot ihan riekaleina eikä tahdo jaksaa järkevästi niitä päivän kasvatushaasteita. Sitten se huonoäitifiilis, mikä tulee, kun hermostun .. En edes oleta, että nukumme täysin rauhallisesti vielä moneen vuoteen. Olen luopunut jo toivosta. Auttaa kuitenkin paremmat jaksot näiden vaikeiden välissä! Onneksi en ole vielä töissä. En käsitä, miten jaksaisin päiväkotirumbaa, töitä ja näitä öitä. Summa summarum: mun kokemus on se, että vaiheita tulee ja menee ja yleensä unijutut liittyy johonkin meneillään olevaan kehitysvaiheeseen. Neurologia kehittyy ja tilanne kuitenkin noususuuntaisesti koko ajan paranee. Voimia Mona ❤️

  • Reply
    Sanna
    20.4.2018 at 21:58

    Unettomuus on tuttua täälläkin. Meidän 6.5 kk poika herättää noin tunnin välein. Hänellä on kova halu oppia liikkumaan, joten harjoittelee sitä puoliunessakin. Hän havahtuu aina siihen, että on sänkynsä kulmassa jumissa vatsallaan, eikä ymmärrä itse kääntyä selälleen. Toisinaan saadaan hyssyttelyllä rauhoittumaan, toisinaan on pakko ottaa poika väliin nukkumaan. Välissä nukkuminen ei toimi ollenkaan, koska samat liikkumisharjoitukset jatkuvat sielläkin. Parempia yöunia siis täälläkin odotellaan. Yöhulinat alkoi 4 kk vanhana ja pahenivat huomattavasti 6 kk kohdilla.
    Tsemppiä sinne!

  • Reply
    Noora
    20.4.2018 at 22:28

    Meillä on nyt 4kk unettomia öitä takana, ja alkaa todella tuntua kropassa ja päässä, tiedän mistä puhut! Joka ilta sitä odottaa että joko tänään olisi parempi yö, tai oikeastaan en edes enää uskalla odottaa :D Tsemppiä kovasti, pakko se on uskoa että joku kaunis aamu mekin vielä herätään levänneenä! <3

  • Reply
    Ira
    21.4.2018 at 12:35

    Täälläkin surkea nukkuja. Aika tosiaan auttoi koska kun vuosi tuli mittariin alkoi yötkin helpottaa. Myös ehkä siinä mielessä että mä otin hyvin johdonmukaisen asenteen nukkumiseen. Neiti nukkuu omassa sängyssään ja sillä sipuli. Mä en enää pysty ottamaan yhtään takaraivotälliä kasvoihini. Oltiin kokeiltu kaikki temput ja omaan huoneeseenkin yritettiin likka laittaa. Riitti että siirrettiin pinnis alakertaan ja yhden yön meuhkas siellä ilman että tassuttelin tai hyssyttelin. Ei likka jaksanu puolta tuntia pidempää hillua kun totes että parempi kai nukkua. Kävin aina vaan kippaamassa pään takasin tyynyyn. Nyt nukkuu kokonaisen yön omassa sängyssään, ehkä kerran itkee mutta käy itse nukkumaan lähes heti. Ei ole 5 minuuttia pidempään itkenyt. Jää myös itsenäisesti nukkumaan illalla. Joskus pari itkahdusta antaa hatutuksen merkiksi mutta siinä se. Oma päättäväisyys varmasti ollut tässä se isoin juttu. Sekä yöimetyksen lopetus. Koko imetys kun loppui huomasin suurimman muutoksen tapahtuneen öissä.

    Tsemppiä! Kyllä se siitä ajan kanssa suttaantuu ☺

  • Reply
    Erica
    21.4.2018 at 12:41

    Olisko mahdollista että nukkuisit yhden yön jossain muualla? Vaikka ihan vaan hotellissa Helsingissä? Vaikka varmasti onkin vaikeata olla yö erossa vauvasta mutta se voisi tuoda hetkellisen helpotuksen ja saisit ainakin yhden yön nukuttua kunnolla. Eihän ne monen kuukauden univelat yhdessä yössä katoa mutta auttaisi ehkä hetken.

    Musta tuntuu että se mikä päti eilen ei enää päde huomenna näillä vauvoilla ja taaperoilla :D Meillä on poika nukkunut suhteellisen hyvin koko ajan ja vähän sinällään pelkään että milloin tää hyvä putki katkeaa. Meillä on aina oltu aamuvirkkuja ja herätään kuuden ja puol seiskan välillä, yleensä lähempänä kuutta tai jopa muutama minuutti ennen. Ei auta vaikka pidentäisi iltaa, kun silti herätään kuudelta :D Se ei sinänsä haittaa koska oon itekin aamuvirkku mutta eipä pahemmin kyllä valvota täällä myöhään kun tietää että kuudelta ylös oli päivä mikä hyvänsä :D Eli sitä odotellessa että joskus herättäisiin vaikka kasilta :D Ehkä teini-iässä sit… :D

  • Reply
    Sini
    21.4.2018 at 14:14

    Me pidettiin unikoulu pari viikkoa sitten, vauva ollessa n. 7 kk. Mies hoiti unikoulun, minä nukuin sohvalla korvatulppien kanssa. Samalla vauva siirrettiin omaan huoneeseen ja yösyötöt loppui. Unikoulua edelsi n. 3 kk jakso, jolloin vauva heräili parin tunnin välein.

    Ensimmäisenä yönä vauva heräsi n. 10 kertaa, seuraavana 3 ja sen jälkeen on nukkunut öisin n. 9h putkeen heräilemättä lainkaan. Unikoulu tehtiin tassuttelemalla. Minä olin aika epäileväinen, että miten vauva pärjää ilman yösyömistä, mutta onneksi mies uskoi siihen! Ihan uskomaton muutos “sata kertaa” yöllä heräävästä ja syövästä vauvasta koko yön nukkuvaan!

    Oman kokemuksen perusteella voin siis suositella yösyötöistä luopumista. Minä luulin, että meidän vauva ei hevillä yömaidostaan luovu, mutta taitaakin olla vaan onnellinen, kun saa vihdoin nukkua rauhassa!

    Tsemppiä joka tapauksessa! Kiva seurata suurinpiirtein saman ikäisen pojan äitinä, että mitä teille kuuluu. Sun instastoryt on myös huippuja!

  • Reply
    Johanna
    21.4.2018 at 15:45

    Ääni myös Baby Whisperer kirjalle, siinä on ihanasti selitetty vauvojen unen fysiologiaa ja hyviä vinkkejä, sopivan maanläheisiä ja ns. keskitien ajatuksia (otetaan huomioon sekä vauvan että vanhempien tarpeet) omaan makuun. Yöimetyksestä olen ajatellut että se kannattaa vaan lopettaa kokonaan, koska lapsi ei voi yöllä herätessään tietää mitä kello on, onko maitoaika vai ei. Siten se helposti ylläpitää yöheräilyä. Yli 6kk hyvin kasvava terve lapsi pärjää kyllä yön ilman ruokaa, varsinkin kun siihen tottuu niin syö sitten aamulla enemmän. Tsemppiä joka tapauksessa, yleensä vauvavuosi on se rankin!

  • Reply
    Ninni
    21.4.2018 at 17:57

    Ihana lukea näitä aidompia postauksia. Meillä yli 2 vuotias tyttö ei ole vielä kertaakaan nukkunut koko yötä. Unikouluista kaikkeen on kokeiltu mutta hän vaan ilmeisesti on astetta herkämpi nukkuja. Itse lopetin asiasta stressaamisen (ja keinojen etsimisen) kun tyttö täytti vuoden.. ajattelin että aika tulee vielä joskus kun hän alkaa nukkumaan, tosin sitä ei vielä ole näkynyt. Voisi tosiaan olla hyvä idea jos te vuorotellen pääsisitte johonkin yöksi nukkumaan, edes joskus. Voisi tehdä ihmeitä! Me vanhemmat ollaan nukuttu joka toinen yö yksin vierashuoneessa, syy miksi asutaan perheenä vielä samassa taloudessa :D

  • Reply
    Kissis
    21.4.2018 at 21:56

    Mistä tiedät, jos joku ruoka ei sovi? Ja ootko vielä imetysdieetillä?

  • Reply
    Kia
    21.4.2018 at 22:29

    Todella kurja, että teillä on ollut noin haasteellista unien kanssa. En osaa kuvitellakaan, että en olisi saanut kahdeksaan kuukauteen nukuttua kunnolla. Meillä tyttö on nukkunut alusta asti todella hyvin. Satunnaisia huonompia öitä, jotka on yleensä ajoittuneet tiheän imun kausille sekä nelikuisen hulinoihin. 3-4 kk ikäisenä päikkärit olivat hyvin vähäisiä, mutta nyt puolen vuoden iässä ne taas maistuvat oikein kunnolla. Suurin huoleni oli, miten vauva oppii nukahtamaan itsekseen kun oli tottunut alusta lähtien rinnalle nukahtamiseen tai heijaamiseen, mutta vähän aikaa sitten oppi saamaan unta yksinään. Toki se välillä menee itkun kautta, mutta olin varautunut paljon pahempaan. Inhottavaa on se ajatus takaraivossa, että jossain vaiheessa varmasti meilläkin tapahtuu jotain unia häiritsevää. Eipä niitä kai kannata etukäteen murehtia. Vertaistukea en paljon voinut antaa, mutta ehkä teilläkin joskus koittaa paremmat ajat :)

  • Reply
    Karoliina
    23.4.2018 at 12:19

    Moi Mona ja kiitos rehellisestä tekstistäsi. Näitä sun vauvatekstejä on todella mukavaa lukea, vaikkakin ne saavat hieman pelkäämään juuri vauva-arjen haasteita. Olen siinä vaiheessa elämää, että lastenhankinta olisi mahdollinen parin vuoden sisään mutta rehellisesti sanottuna mua pelottaa ihan hirveesti esim.yöunien muutos. Olen sellainen henkilö, että tarvitsen super paljon yönunta ja jo yksi huonosti nukuttu yö tekee musta melkein monsterin. Niinpä pelottaa ihan hirveästi miten vauva muuttaisi yöunien laatua ja määrää, ja se saa jopa välillä valitettavasti kyseenalaistamaan lastenhankinnan:D haluaisinki kysyä sulta, että odotitko itse että vauva-arki olisi noin haastavaa? Ja olisiko sinulla jotain neuvoja esimerkiksi raskaana olevalle Monalle, jotka olisivat auttaneet varautumaan vauva-arkeen? Ihanaa kevään jatkoa sinne!:)

    • Reply
      Mona
      26.4.2018 at 12:42

      Moikka Karoiliina <3 Pahoittelut, että vastaaminen on kestänyt näin kauan. Olen joka päivä meinannut aloittaa vastaamisen, mutta sitten on tullut jotain enkä ole halunnut vain nopeasti kirjoittaa. :D
      Mutta siis tämä on aihe, josta pitänee tehdä ihan oma postaus.
      Me ollaan kaikki niin erilaisia, että ei voi varmaan täysin etukäteen tietää miten asiat menee ja miten niihin itse suhtautuu.
      Mutta myönnän, että olen itse tässä 9kk aikana kyseenalaistanut haaveen toisesta lapsesta. Kaikki väsymys ja rankat hetket on kuitenkin niiiiiin sen arvoista. Se rakkauden ja onnen määrä mitä lapsesta tulee on jotain ihan selittämätöntä. Sitä ei koskaan pysty mitenkään sanoin kuvaamaan.
      Mutta rehellisesti sanottuna en todellakaan odottanut vauva-arjen olevan näin raskasta :D Mulla oli tosi ruusuinen kuva vauva-arjesta. Yksi iso syy siihen saattoi olla se etten ole ollut juuri lainkaan pienten lasten kanssa. En koskaan ole ollut mikään lapsirakas ja sekin varmasti vaikuttanut siihen, että olen ohittanut kaikki vauvajutut kiitettävästi. Ihan kaikki vauva-arjessa siis on ollut täysin uutta.
      Tästä kommentista nyt ei varmasti pitkälle päässyt mutta koitan jäsentää ajatuksia vielä ihan erilliseen postaukseen! :)
      Summasummarum en vaihtaisi päivääkään, olen elämäni onnellisimmasssa tilanteessa <3 MUTTA en yhtään ihmettele tai kyseenalaista toisten ihmisten päätöstä olla vapaaehtoisesti lapsettomia. Ihanaa kevättä sinne ja palataan vielä tähän aiheiseen;) <3

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.