18.4.2018

Saamattomuutta ja riittämättömyyden tunnetta

Olen viime päivinä miettinyt (taas) paljon sitä tekeekö tekeminen onnelliseksi. Vauva-arjessa päivät täyttyy rutiineista ja pienistä ihanista hetkistä, mutta nuo ihanat hetket eivät aina ole niin ihania. Levottomat ja valvotut yöt aiheuttaa välillä pohjatonta väsymystä ja väsymys puolestaan kärttyisyyttä ja saamattomuutta. Samaan aikaan yritän muistuttaa itseäni siitä, että väsymys on ihan ok ja sitä pitää vain oppia sietämään ja käsittelemään. Olen kuitenkin tyyppi, joka saa energiaa siitä, että on tekemistä ja projekteja. Jotain mielekästä tekemistä, jonka eteen tehdä töitä. Projektit tuo tiettyä sisältöä ja auttaa voimaan paremmin arjessa.

Projektien hallinta vauva-arjessa on kuitenkin ihan oma taiteenlajinsa. Pelkästään arkisten askareiden hallitseminen (astianpesukoneen tyhjentäminen) tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta, saati sitten ulkopuolisten projektien aloittaminen ja loppuun saattaminen. Joka kerta yhden projektin valmiiksi saatua on kuitenkin onnistunut ja hyvä fiilis. Nyt jopa parempi mitä ennen vauva-arkea. Silloin en osannut arvostaa ja juhlia yhtä onnistunutta saavutusta samalla tavalla mitä nyt. Huomaan nimittäin iloitsevani pienistäkin saavutuksista ja pienenkin projektin valmistumisesta aivan uudella kiitollisuudella.

Vaikka olen aina puhunut kiitollisuuden puolesta, huomaan etten siltikään ole osannut arvostaa tiettyjä asioita arjessa  “riittävästi”. Pidin esimerkiksi unta tärkeänä, mutta voi pojat minulla ei todellakaan ollut käsitystä siitä miten tärkeänä sitä tulen myöhemmin pitämään. Hyvät yöunet oli aivan liian itsestäänselvää aikaisemmassa elämässä.

Jos jotain vauva-arki on opettanut niin kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä olla vain paikoillaan, kärsivällisyyttä hyväksyä saamattomuuden tunnetta, kärsivällisyyttä olla väsynyt, kärsivällisyyttä odottaa seuraavaa vaihetta. Painin edelleen päivittäin riittämättömyyden tunteen kanssa ja pyrin muistuttamaan itseäni elämään hetkessä ja olemaan kärsivällinen. Löytämään tästä hetkestä ne palkitsevat asiat.

Silti riittämättömyyden tunne nalkuttaa selkärangassa. Se on täysin itse luotua ja opittua. Aina haluaa tehdä enemmän, saada aikaan enemmän. Niinkuin sanottu tietynlainen riittämättömyyden tunne voi myös johtaa onnellisuuteen.

Riittämättömyyden tunne voi ajaa tekemään enemmän asioita, joita rakastaa. Se voi myös olla haitallinen ja jatkuvasti itsetuntoa syövä pirulainen. Haluan valita näistä ensimmäisen. Pyrin tekemään ystävyyttä riittämättömyyden tunteeni kanssa ja kunnioittamaan sen tarvetta tuoda stressin sijaan eteeni hyviä asioita. Haluan valjastaa riittämättömyyden tunteeni olemaan voimavara ja potkuri, josta saan vauhtia asioiden tekemiseen ja projektien aloittamiseen. Niinkuin olen ennenkin sanonut: Aina voi valita miten ajattelee. Aina on mahdollisuus valita ajatella toisin.

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Suvi
    18.4.2018 at 15:13

    Nyt oli ihan pakko kommentoida.Toi sun kirjoituksen loppu on niin tärkeä.Voi kun osaisikin edes pikkuisen enemmän ajatella,että kaikki on kiinni siitä,miten päättää ajatella asioista.Että miltä kantilta niitä päättää tarkastella.Sillä asioita voi katsoa niin monelta kantilta.Oma esikoiseni on temperamenttinen,oli jo pienenä vauvana.Joku voisi sanoa,että hän on itsepäinen,mutta sitten kuulin jonkun sanovan “Hän on siis päättäväinen”.Heti kuulostaa myönteisemmältä.Ja tää mitä nyt kirjoitit,että riittämättömyyden tunteesta voimavara,siitäkin voi siis ajatella toisin.Valjastanpa omaan käyttöön :) Hyvä kirjoitus!

    T.”tuore” kahden lapsen äiti

    • Reply
      Mona
      19.4.2018 at 10:26

      Kiitos paljon Suvi <3 <3 Ja tuo on loistava eseimerkki! Täällä käytetään nyt jo samaa päättäväisyyttä ;)
      Ihanaa loppuviikkoa sinne<3

  • Reply
    J
    18.4.2018 at 20:47

    Olipa hyvä! Merkittävien asioiden äärellä! Huh kun teki hyvää lukea, vaikkei omaan arkeen vauvaa liitykkään.

  • Reply
    Mona
    19.4.2018 at 10:28

    Voi kiitos paljo <3 Niin ihana kuulla, että teksti kosketti. Ja kyllä tämä pätee kyllä tilanteeseen kuin tilanteeseen ainakin omalla kohdallani. Tosin helpommin usein sanottu kuin tehty :D

  • Reply
    NinniJ
    19.4.2018 at 18:34

    Heippa ihanuus; oli niin ihana treffata taas :) Kuten puhuimmekin aiheesta, muista olla armollinen itsellesi. Mukavaa viikonloppua koko perheelle :)

    • Reply
      Mona
      19.4.2018 at 19:07

      Oli niin ihana nähdä, seuraavaksi vähän lyhyemmällä välillä <3 <3 :*
      Ihanaa viikonloppua sinne myös :) <3

  • Reply
    Mirella
    19.4.2018 at 23:08

    En tiedä luenko rivien välistä, mutta olet ehkä uupunut? Ja yrität tsempata ja olla positiivinen mutta se ei taida enää tulla luonnostaan? Väsyneenä huomaan itsestäni saman ja välillä tulee olo etten tunnista itseäni vaikka yleensä positiivinen aina olen ollut! Juttelin äitikavereiden kanssa ja he sanoivat että puolen vuoden jälkeen tulee sellainen hormonipiikki. Olen oppinut tunnistamaan että myös silloin univaje on alkanut mennä jo yli. Jos tunnistat saman, sohvalle ja Eetu hoitaan pari yötä niin saat levättyä ❤
    Nukkuuko muuten Salama nykyään teidän vieressä? Sain sellaisen kuvan jotenkin.

    • Reply
      Mona
      20.4.2018 at 10:05

      Voi kyllä, eikä ollut edes mitään rivien välistä luettua. Olen todellakin uupunut ja avoimesti siitä kirjoittanut ja puhunut. Pakko laittaa kaikki keinot käyttöön että jaksaa arjessa paremmin ja asioiden valoisien puolien ajattelu on yksi merkittävä voimavara. Ei todellakaan ole aina helppoa mutta auttaa kuitenkin näkemään asioiden todellisen laidan. Mulla univaje on mennyt jo 8kk yli :’DDD
      Salama nukkuu pääosin omassa sängyssä mutta usein aamuyöllä tulee viereen. Juuri ig puolella kyselin postaustoiveita ja tuo vauvan uni on aina tosi toivottu. Ihan pian tulossa pientä koontia siitä miten meillä nukutaan.

  • Reply
    Mel
    26.4.2018 at 10:42

    On usein riittämättömyyden tunne kyllä. Tunnistan ton että omia projekteja ei ehdi tekemään yhtään vaikka haluaisi, mikä ärsyttää. Tämä tunne on tullut enemmän nyt kun olen kahdenlapsen äiti, ehdin tekemään enemmän juttuja ” vain vauvan” kanssa, jos 4,5 vuotias isoveli on mukana niin kaikki omat projektit on vain unohdettava. Tavallaan helpompaa nyt toisen lapsen kanssa koska omaa aikaa on vielä vähemmän ja olen jotenkin hyväkdynyt että nyt eletään tätä lapsperhearkea. Myöskin tiedän nyt että toi eka vauvavuosi menee niin nopeasti että koitan muistaa nauttia siitä. Jos lohduttaa niin katselen usein teitä yhdenlapsenäitejä kaupungilla, olette aina hyvännäköisiä ja vauva vaunuissa meno päällä. Itse ihan räjähtänyt ja vauva vaunuissa mutta joudun sitter odottelemaan sitä isompaa lasta koka kiipeilee puissa ym. Itsellä on sen verran enemmän tekemistä nyt esim. kurasten haalareiden pesua ettei ehdi tai riittä itselleen. tsemppiä sinne!

    • Reply
      Mona
      26.4.2018 at 12:45

      Hahah olen tässä muutamaan kertaan jo ehtinyt miettiä että miten HELKKARISSA monen lapsen vanhemmat pyörittää arkea?!?! :D :D Kaikki hatunnostot sinne siis ;)

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.