Juna meni jo. Turha edes yrittää.

Uuden vuoden ensimmäinen viikko lähenee loppuaan. Moni on tehnyt päätöksen muuttaa omia elämäntapoja ja voida paremmin. Ensimmäiset “kolhut” tulevat yleensä tässä vaiheessa – ensimmäisenä viikonloppuna.

Pussillinen sipsiä, purkillinen jäätelöä, olutta tai siideriä, viiniä, pizzaa, limpparia, hampurilainen ja ranskalaiset. Jokin näistä  tai kaikki nämä toimivat  loistavana “palkintona” onnistuneesta viikosta. Palkintona kovasta viikon koitoksesta elämäntapamuutoksien kanssa. Nythän on lupa herkutella ja ottaa iisisti. Kyllä välillä kuuluu nauttia. Ei tarvitse olla niin tiukkapipoinen.

(… aina voi valita.)

Seuraavaksi tulee herkuttelujen ja juhlien jälkeinen päivä. Aamulla herääminen on vaikeaa ja päivä lähtee takkuisesti käyntiin. Eilinen itsensä palkitseminen ja hemmottelu tuntuukin vähän kankealta seuraavana päivänä. Aamulla voi uskotella itselleen, että minä ansaitsin sen, koska koko viikon olen ahertanut ja tehnyt hurjasti töitä – selvinnyt.  Vaikka olo saattaa tuntua normaalia väsyneemmältä, on helppo uskotella itselleen, että voi vielä jatkaa tämän päivän herkuttelua ja itsensä hemmottelua. Kyllähän sitä ehtii huomenna taas jatkaa, kun koko pitkä ensi viikko on vielä edessä ja siitä tulee varmasti koetteleva.

Tulee sunnuntai ja tulee masennus. Huomenna se paska taas alkaa. Tänään voin ottaa iisisti, ei olisi edes energiaa ajatella elämäntapamuutoksia. Tänään on vielä lupa ottaa iisisti ja nauttia olosta.

Maanantaina on helppo kirota itsensä alimpaan helvettiin. Ensimmäisenä voi kirjoittaa itselleen rakkauskirjeen, jossa listaa kaikki asiat joihin on itsessään pettynyt. Loppuun voi kuitata rakkaudella – minä joka en ikinä onnistu, enkä ikinä tule onnistumaan.

Maanantaina on hyvä myös käydä yksityiskohtaisesti läpi koko viikonlopun tapahtumat. Miettiä syvällä mielessään miten huono ihminen olen, kun söin niitä kaikkia epäterveellisiä ruokia ja istuin vain sohvalla ja valvoin pitkään. Maanantai ja juuri tämä hetki on helppo unohtaa, kun mieli on jäänyt viikonloppuun. Tällä hetkellä ei ole väliä.

Ihan sama mitä tulevalla viikolla teen. Juna meni jo. Turha edes yrittää.

…….

Voisiko kaiken tämän kuitenkin nähdä vähän eri tavalla?

Mitä jos elämäntapojen muuttaminen onkin itsensä hemmottelua ja iisisti ottamista? Miksi soimata ja rankaista itseään viikon koettelemuksesta, kun sen voi nähdä hemmotteluna. Itsensä arvostaminen ja rakastaminen lähtee tästä hetkestä. Päätöksestä laittaa itsensä etusijalle ja olla läsnä joka hetkessä. Oikeat valinnat tehdään, kun muistetaan pysähtyä ajattelemaan sitä mitä me oikeasti haluamme elämältä. Miten me haluamme TUNTEA? Miten me haluamme voida? Miltä me haluamme näyttää? Mitä me haluamme viestittää rakkaille ihmisille ympärillämme?

Mikäli koko kehoa riistävä epäonnistumisen tunne valtaa sinut matkalla elämäntapamuutoksia tehdessäsi ANNA ITSELLESI ANTEEKSI.

KYLLÄ – on sallittua joskus syödä epäterveellistä ruokaa. On todellakin ihan ok syödä joskus pizzaa ja irtokarkkeja. MUTTA EI! Ne eivät ole mikään palkinto kovasta tehdystä työstä. Pizzan syöminen tai irtokarkkien mutustelu on sillä hetkellä tehty päätös ja valinta. Voisiko kuitenkin valita toisin?  Jos valitsee juuri kyseisellä hetkellä pizzan – siitä tulee nauttia, ei potea huonoa omaa tuntua.

Kultaisen keskitien löytäminen on ihan hiton vaikeaa. Ei se tule itsestään, kuin todella harvoilla. Varsinkin meillä naisilla on tapana ylianalysoida aivan kaikkea. Nämä herkuttelut ja elämäntaparemonttien “kolhut” varmasti yhtenä suurimpana murheenkryyninä.

Eiköhän tänä vuonna olisi jo aika ymmärtää se, että kaiken edelle menee rakkaus. Rakkaus omia valintoja kohtaan. Rakkaus myös silloin, kun tekee valintoja tiedostamatta ja antaa itselleen anteeksi mikäli kokee tekevänsä vääriä valintoja ja ennen kaikkea JATKAA ETEENPÄIN.

Rakastaessamme itseämme JUURI NYT, teemme automaattisesti oikeat valinnat.

Ihanaa, energistä ja rakkauden täyteistä viikonloppua kaikille.

Ps. Eilen syömäni Fontanan ranskikset eivät todellakaan olleet syömisen arvoiset. Mutta hei! Elämä ei kaadu siihen. Tänään valitsen oikein ja rakastan omaa kehoani ja annan sille sen mitä se tarvitsee. En hukkaa tärkeää energiaani siihen, että jäisin murehtimaan mennyttä. Rakastan ja annan kaiken tarpeellisen itselleni nyt.

Laitan myös palautetta Fontanaan, että uudistuneen listan ranskikset kannattaa vaihtaa takaisin vanhoihin ensi sijassa ;)