Olen saanut moneen kertaan kysymyksiä siitä haluammeko lisää lapsia ja jos niin milloin? Mikä olisi meidän mielestä täydellinen ikäero sisaruksille? Videolla pohdin mikä olisi meille sopiva lapsiluku. Kerro miten sinä ajattelet ja onko haaveissasi iso perhe?
20 Comments
Mama
6.3.2019 at 13:04Yksi lapsi oli meillä haaveissa, yksi lapsi tuli ja yhteen lapseen jää on ihanaa kun voi antaa 100% hänelle ja silti keskittyä omaan uraan ja haaveisiin. Tykätään myös matkustella paljon ja yhden lapsen kanssa se on helpompaa. Ollaan super onnellisia näin
Mona
6.3.2019 at 13:16Kiitos Mama kommentista <3 :)
O
6.3.2019 at 14:193 lasta täällä. Ei ole aina helppoa eikä nautinnollista vanhemman näkökulmasta, mutta jouluina on ihana, kun pöytä täyttyy ja joku päivä sitten kun saa lapsenlapsiakin jos saa niin on ihana! Ja olen onnellinen jokaisesti lapsestani sekä siitä, että heillä on toisensa <3 Olen itse 2 lapsisesta perheestä. Minua ärsytti aina se "tasapuolisuus", "kristillinen tasajako", joten päätin tehdä itse useamman ja vastata jokaise tarpeisiin yksilötasolla. ;) Neljä ajattelin haluavani, mutta en todellakaan jaksa enää yhtään :D Tuli raja vastaan. Kyllä sen sit tietää milloin se tulee ;) :D
Mona
6.3.2019 at 15:13Haha tai sitten tulee vielä iltatähti neljäs myöhemmin ;) Never say never :DD <3
Jokaisen tarpeet yksilötasolla, kuulostaa ihan parhaalle <3:)
Veera
6.3.2019 at 16:15<3
Täällä ihan samoja ajatuksia asian suhteen. Ihana olis saada lapselle sisarus, mutta ei vielä! Raskaus ja äitiysloma (yövalvomiset ym) oli rankkaa aikaa ja keho toipuu edelleen raskaudesta ja synnytyksestä. Ehkä joskus sitten.. :)
Mona
6.3.2019 at 17:54Kiitos ihana Veera kun jätit kommenttia <3 :*
Mari
6.3.2019 at 19:46Hei Mona.
Meillä on kaksi lasta tasan 2 vuoden ikäerolla. Alunperin oli juurikin tuo sama ajatus lyhyestä ikäerosta ja menee siinä samalla molempien vauvavuodet. Noh, esikoinen kärsi pahasta koliikista 9 kk ikään asti ja huusi koko tämän ajan noin 20 h vuorokaudessa. Toiselle kun annettiin lupa tulla ei voinut kyllä vauvakuumeesta vielä puhua. Olin kaiken valvomisen jälkeen edelleen aivan zombi. Toinen lapsi syntyi ja osottautui hänkin aivan super huonoksi nukkujaksi, vaikkei koliikista kärsinytkään. Jaksaminen oli kovalla koetuksella, mutta kun toinen lapsi pääsi taapetoikään tuntuu kuin taivas olisi auennut. Lapset ovat nykyään superläheisiä, kuin paita ja peppu. Heillä on ihan omat kahden keskiset jutut ja toimivat mahtavana tiiminä monesti jopa meitä vanhempia kohtaan. Lapset ovat siis nyt 6 ja 4 vee. Nyt meidän perhe on täydellinen, tässä on hyvä. Niin ja jos tietäisin nyt etukäteen kuinka rankkaa kaikki oli, tekisin silti täysin samoin uudelleen. Rakkaus ja läheisyys mikä lapsista toisiaan kohtaan huokuu on aivan jotain uskomatonta. ❤️
Paljon tsemppiä teille. Löydätte varmasti juuri teille täydellisen ajoituksen uudelle vauvalle.
Mona
9.3.2019 at 12:06Oih, voin vain kuvitella miten rankkaa koliikkiaika voi olla :( Mutta ihanaa, että nyt helpompaa <3 :) Kiitos Mari kun jätit kommenttia ja jaoit omia ajatuksia :) <3
Sini
7.3.2019 at 12:26Paljon samoja ajatuksia itsellä. Yksi lapsi tällä hetkellä ja on ihanaa, kun voi keskittyä vain ja ainoastaan yhteen. Itsestä ei oikein riittäisi kahdelle pienelle samaan aikaan. Itse ajattelen, että sisarusten ikäerolla ei ole mitään väliä sen suhteen kuinka läheisiksi he tulevat. Välit ovat vain erilaiset. Itse ajattelee myös, että haluaa myös sille toiselle pystyä antamaan täyden huomion vauva aikana ja se omalla kohdalla ainakin onnistuu paremmin, jos toinen lapsi jo vanhempi ja osaa enemmän toimia/leikkiä itsenäisestikin. Tärkeää on minusta tehdä oikeasti niin kuin itsestä tuntuu, eikä niin kuin saattaisi olla ”järkevää”. Omat voimavarat/tilanteen jokainen kun tietää itse:)
Mukavaa kevättä!
Mona
9.3.2019 at 12:04Just näin <3 :) Kiitos ihana kun jätit kommenttia <3 :*
Lapsia
7.3.2019 at 13:363 lasta. Vanhin 7v , keskimmäinen 2v ja sit 4 kk vauva.
Hektistä on ,mutta olen onnellinen ,että sain 3 ihanaa lasta.
Lapset ovat siunaus ja lahja.
Huomaa kyllä sisarusparvessa että kaikki kolme ovat erilaisia luonteeltaan.
Ei se ura ei mikään mene sen edelle että saa biologisen lapsen. Kärsin vuosia sekundaarisesta lapsettomuudesta mutta sitten 7 v jälkeen olin raskaana ja sain lapselle sisaruksen ja vielä toisenkin .
Nyt lapsiluku täynnä. Elämässä kerkee koko iän tekemään töitä mutta lapset ovat pieniä vain kerran!
Mona
9.3.2019 at 11:46Oi aivan ihanaa, että toiveesi toteutui<3<3 Ja näinhän se todellakin on, että lapset ovat siunaus. <3 Ymmärrän kuitenkin tosi hyvin myös heitä, joille lapset eivät ole elämässä toive. Me ollaan kaikki erilaisia:) Ja kyllä, lapset ovat pieniä vain hetken <3 Pitää muistuttaa itseään siitä myös kiukkupäivinä:'D
Mia
8.3.2019 at 08:31Ihana kuulla mietteitäsi tästä asiasta! :) meillä on kaksi lasta, ikäeroa heillä on 2 vuotta (nyt 2 ja 4v) ja vaikka juuri nyt eletään ruuhkavuosia ja niin hitsi vie, en vaihtaisi sekunttiakaan. Se ilo ja rakkaus minkä näen heidän välillä on niin rajaton ja niin ihanaa <3 taisteluja toki on heidän väkillään, varsinkin kun nuoremmallakin kehittyy tuo oma tahto kovaa vauhtia, niin mielestäni se kertoo niin paljon että nuorempi tarhan aloittaessa itki veljensä perään eikä meidän vanhempien. Ja aina kun pihalla näki isoveikan, he halasivat ja jatkoivat leikkejä iloisesti. Tuki ja turva <3
Mona
9.3.2019 at 11:39Sisaruus on kyllä parhaimmillaan ihan korvaamaton asia <3 <3
Sonja
8.3.2019 at 16:25Itse olen viisilapsisesta perheestä, ja nyt kun olemme ikähaarukalla 22-32, en vieläkään keksi parempaa kuin ajanvietto sisarusten kanssa. Paitsi lapsena, niin myös aikuisena sisarukset ovat äärimmäisen tärkeä tukiverkko. Hoidamme yhdessä vanhempia sukulaisia (jaamme “taakkaa”) ja huolehdimme myös toisistamme, sisarusparveemme kun kuuluu kaksi erityislapsesta erityisaikuiseksi kasvanutta. Olen itse 31 ja olemme aviomiehen kanssa keskustelleet siitä, että ensimmäisen lapsen aika, jos niitä meille suodaan, on parin vuoden kuluttua. Olen keskustellut aiheesta äitini kanssa ja kysynyt kuinka he isän kanssa selvisivät, kun meitä lapsia oli viisi, joista kaksi vielä erityislapsia. Äidin vastaus on aina ollut; “Ei teitä niin montaa olisi, jos se olisi ollut kauheaa tai vaikeaa. Päin vastoin, teistä on ollut toisillenne ja vanhemmille niin paljon apua ja seuraa, että vanhemmat ovat päässeet monessa asiassa paljon helpommalla, kun olette viihdyttänert ja kasvattaneet toisianne!” Molemmat vanhempani ovat olleet tiiviisti muyös työelämässä, emmekä me lapset ole uria tai urakehitystä haitanneet. Itse uskon, että ei ole olemassa yhtä totuutta, eikä yhtä oikeaa tapaa, ja jokaisessa lapsiluvussa on omat vahvuudet. Useamman sisaruksen parvissa oppii ehkä jakamaan ja ottamaan muut huomioon paremmin sen tullessa melko luonnollisesti kasvuympäristössä, mutta ainut lapsi oppii ehkä kantamaan vastuuta itsenäisemmin ja aikaisemmassa vaiheessa. Nämä asioiden eri puolet vahvuuksineen ja heikkouksineen ovat huomioitavissa kasvatuksessa, eikä mikään lapsiluku tarkoita automaattisesti mitään. Itse ajattelen, että sisarukset mahdollisille lapsilleni ovat must, koska itse olen saanut sisaruksilta niin paljon ja näen tilanteeni luonnolisesti oman onnellisen lapsuuteni kautta. Kiitos Mona avoimesta postauksesta aiheesta, joka välillä tuntuu jakavan mielipiteet voimakkaastikin!
Mona
9.3.2019 at 11:37Kiitos ihana Sonja ajatuksella ja ajalla jaetusta viestistäsi <3 <3 :*
Suvi
9.3.2019 at 20:45Olipa ihana video Mona!Olet niin aidosti pirskahteleva mimmi :)
Meille on 2 lasta,hieman alle 2v ikäerolla.Nuorin täytti juuri 1v.Ja onhan se esikoinen vieläkin pieni.Voi että se on ollut “vauva”,kun nuorin syntyi :O luulin esikoisen kohdalla,että johan käytiin tunteita laidasta laitaan,mutta nyt se heilahtelu vasta onkin.Väsymys,kun se tulee,se iskee kuin moukari päin naamaa.Toisaalta onni ja ilo on vieläkin suurempaa kuin esikoisen aikana.Juuri se sisarusten välinen vuorovaikutus.Kun esikoinen saa sisaruksensa nauraa hykertämään.Ja kun näkee,miten nuorin niin hakeutuu esikoisen seuraan ja nauttii hellyydestä.Meillä on siis vielä (toistaiseksi) ollut aika hoivaava suhde sisarusten välillä.Yhdyn aiempaan,että nyt nuorimman ollessa 1v maailma on auennut ja oikeasti vähän helpottaa tämä elämä.Kyllä mä melkein päivittäin mietin,että saako ne molemmat tarpeeksi mun läheisyyttä ja rakkaudenosoituksia,riittämättömyyden tunne on loputon.Varsinkin sairasteluiden aikana…mutta toisaalta,mikä on lapselle turvallisempi paikka kohdata pettymyksiä ja harmituksia,kuin rakastava koti.Eli ei niille lapsille varmaan tarvitse yrittää antaa 110% itsestään.
Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen lapsistani.Toinen lapsi sattui minun kohdalla olemaan uusi mahdollisuus voimaannuttavaan kokemukseen heti synnytyksestä lähtien aina pitkään imetystaipaleeseen ja nopeasti muodostuneeseen kiintymyssuhteeseen.Aina ei välttämättä ole niin,ja olen erittäin kiitollinen tästä.
Ihanaa viikonloppua Mona <3 ja seuraa sydäntäsi tässä asiassa.Älä ylianalysoi ;)
Mona
11.3.2019 at 18:09Kiitos paljon kommentista Ja omien ajatuksien jakamisesta<3:)
Anni
10.3.2019 at 11:36Itse olen ainoa lapsi enkä ikinä olisi halunnut sisaruksia enkä edelleenkään :-) Eli ihan hyvä niinkin.
Mona
11.3.2019 at 18:09Uskon myös siihen että ainoana lapsenakin on just hyvä olla<3:)