15.6.2018

Yösyöttö ja kahvia termarista

Aloitin vihdoin lukemaan monen suosittelemaa Yösyöttö kirjaa. Viskasin sen viime viikonloppuna ruokaostosten sekaan ison irtokarkkipussin kanssa. Nyt olen tämän viikon aikana lukenut melkein koko kirjan. Ihan huikea! Kiitos suosittelijoille. Alkuun pidin kirjaa lähinnä ahdistavana, mutta onneksi annoin mahdollisuuden ja jatkoin lukemista. Harvinaisen moneen asiaan tullut jo kirjassa samaistuttua. Teletappien täytyy olla vitsi!

Yösyöttö ja kahvia termarista

Saan tällä hetkellä olla seuraamassa pojan touhuja silmä kovana, jokaikinen nanosekuntti. Milloin mässytetään suihkusaippuaa, milloin on kädet ja pää vessanpytyssä ja milloin juostaan suoraan päin pöytää. Jatkuva juokseminen ja maailman ihmettely vie meidän molempien energiat ja vuorotellen kiukutellaan toisillemme väsymystä ja/tai tylsistymistä. Salama on maailman rakkain ja hetket hänen kanssaan arvokkaimpia mitä koskaan olen elämässä kokenut, mutta voi taivas kyllä vauva-arki on välillä ihan jäätävän tylsää!! Minun on vaikea innostua teletapeista tai palikkojen heittelystä. Kylvetys on tähän asti ollut meidän päivän lempparipuuha, mutta nyt sekään ei malta pitää poikaa enää paikallaan muutamaa minuuttia kauempaa.

Hampaitakin taidetaan taas tehdä. Pientä kitinää on pitkin päivää. Hampaita on nyt yhteensä kahdeksan. Kävelemään oppimisen jälkeen myös ruokailuhetket ovat erilaisia, kuin ennen. Mikään ei jaksa kiinnostaa ja syöttötuoli on pojan pahin mahdollinen vihollinen.

Vaikka arjen pyöritys on tällä hetkellä tosi tavallista ja rutiinien ympärillä pyörivää, niin voi taivas on omat energiat vähissä. Minä vielä ihan aluksi kuvittelin, että kolmen kuukauden iässä helpottaa!:D Nythän se härdelli vasta alkaakin. Samaan aikaan olen super ylpeä rakkaasta taivasta vauvasta, mutta samalla mietin, että olisihan tuo kävelemään oppiminen voinut odottaa vielä edes vähän aikaa.

Mainitsin Ig storyn puolella muutama päivä sitten saamattomuudesta johtuvasta ahdistavasta olosta. Sain valtavasti kommentteja muilta samoin ajattelevilta. Äitiydessä ja lapsen hoitamisessa tosiaan tärkeää on olla armollinen itseään kohtaa. Muistuttaa, että välillä on ok ottaa iisimmin. Mutta mitä jos aina ottaa iisimmin??? Tekevälle ihmiselle on ihan järkyttävän vaikeaa hyväksi oma rajallisuus ja jaksaminen. Saan itse virtaa ja energiaa juuri siitä, että saan asioita aikaan ja teen. Yhtäkkiä homma onkin mennyt ihan päälaelleen ja pienenkin asian valmiiksi tekeminen voi olla valtavien ponnistusten takana. On aika isoja muutoksia omalle mielelle lähteä ymmärtämään sitä, että voi olla tosi kivaa vaikkei saisi yhtään mitään aikaiseksi..

Saamattomuus aiheuttaa itselläni helposti kärttyisyyttä ja ahdistusta. Kaikki ottaa päähän ja varsinkin tekemättömät asiat. Sitten, kun olisi aikaa tehdä hommat valmiiksi niin ärsytys on jo noussut niin isoihin lukemiin, että ei saa enää senkään takia mitään aikaiseksi. Melkoinen noidankehä.

Viime aikoina olenkin purkanut omaa ärsytystä todella tehokkaasti Eetulle,  mikä sekin on tosi epäreilua. Inhoan itse muiden syyttelyä ja sitä, että valitetaan asioista eikä kuitenkaan tehdä niiden eteen mitään. Nyt huomaan syyllistyväni itse tähän huomattavasti useammin, kuin haluaisin.

Haluan olla energinen, aikaansaava ja ratkaisukeskeinen. Jos joku asia ottaa nuppiin, niin sille pitää tehdä jotain. On ihan turha jäädä tuleen makaamaan ja verhoutua itsesääliin.

Olenkin tehnyt nyt useampia päätöksiä sen eteen, että voisin katsoa arkea erilaisten lasien läpi. Eihän mikään muutu yhdessä yössä, mutta niinkuin sanottu itselleni on tärkeää se, että ainakin yritän pohtia mitä voisin tehdä toisin. Aloinkin vasta käymään ratkaisukeskeisessä terapiassa ja kerran jälkeen tuli jo mahtava fiilis. Suosittelen tosi lämpimästi kaikille. Omien ajatusten purkaminen ulkopuoliselle tekee hyvää ihan jokaiselle.

Nyt toivottelen mitä mahtavinta viikonloppua kaikille. Me nautiskellaan Teletapeista ja auringosta tämä perjantai. Illalla tilataan nimppari-illallinen kotiin ja vietetään parisuhdeaikaa, kun poika simahtaa. ♥

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply
    O
    15.6.2018 at 09:26

    Mulla taas vastaava tapa, eli ylisuorittaa. Koko ajan jotain pitää olla tekemässä.. Myös ahdistus ajoi minut tähän :D Mutta nyt yritän opetella tästä tavasta pois ja opetella vain olemaan, tekemättä mitään muuta kuin vain olemaan läsnä hetkessä. Helpommin sanottu kuin tehty ;) Nämä tapahtuu ihan huomaamatta ja sitten havahtuu kun väsymys painaa. Voi luoja auttakoon meitä äiti-ihmisiä ;)

    • Reply
      Mona
      15.6.2018 at 09:30

      Tsemppiä olemisen sietämättömään keveyteen!!;)

  • Reply
    Iina
    15.6.2018 at 10:05

    Osaan niin samaistua tuohon saamattomuuteen! Mutta sekin on tosi ristiriitaista, koska kun olin lapsen kanssa kotona tein koko ajan kuitenkin jotain (kotitöitä, vauvan perässä juoksemista yms.) mutta samalla olin tylsistynyt koska en tehnyt mitään itseäni kehittävää ja sitten jos siihen olisi ollut mahdollisuus en saanut aikaiseksi. Eli tietyllä tavalla oli saamaton olo, mutta samalla tein koko ajan jotain kotihommia ja istahdin yleensä ekan kerran sohvalle illalla ihan takki tyhjänä. Muutos tuli kun lapsi meni päiväkotiin ja minä töihin. Vaikka nyt on paljon kiireisempää ajallisesti, olen paljon tehokkaampi kun päivä sisältää muutakin kuin teletappeja :D ja lapsikin on viihtynyt tosi hyvin päiväkodissa, mikä tietysti on vaikuttanut paljon tähän positiiviseen kokemukseen! Meillä siis päiväkoti ja työhönpaluu sai koko perheen voimaan paremmin, kun minäkin jaksan henkisesti paremmin ja haluan ihan eri tavalla puuhata lapsen kanssa iltapäivisin ja viikonloppuisin :)

    • Reply
      Mona
      15.6.2018 at 18:18

      No just näin! Tutulta kuulostaa. Uskon myös, että päiväkodin aloitus auttaa omaa energistä olemista. Kiitos paljon kun jaoit teidän kokemuksen <3 :)

  • Reply
    Nimetön
    15.6.2018 at 11:00

    Väsymys! Jossain aamulehden tekstari osiossa oli että alle 3 vuotiaat imee vanhemmista kaikki mehut eli sit ku lapsi täyttää 3 niin helpottaa

    • Reply
      Mona
      15.6.2018 at 18:21

      Vaiheita vaiheita. Ja toisaalta niinhän se on, että harvoin super hyvät ja huikeat asiat tulee kovin helpolla…;) Vauva-arki ainakin on samaan aikaan omalla tavallaan rankkaa, mutta silti antaa enemmän kuin olisi osannut edes ikinä kuvitella. :)

  • Reply
    Josefiina
    15.6.2018 at 11:11

    Heippa Mona!
    Anteeksi kun vaivaan tällasella, mutta olisitko osannut vinkata kuvaukseen apuja. Kuvasi on aina niin kauniita. Aloitin vähän enempi tosissaan harrastelemaan kuvausta ja haluaisin uusia kuvauskalustoani. Minkä rungon ja objektiivin sinä hankkisit (mielellään canon)? Kuvaan ihmisiä ja lapsia, lifestyle kuvia enemmikseen. Kiitos hurjasti jos ehdot mielipiteesi vastata :)

    • Reply
      Mona
      15.6.2018 at 11:58

      Hei ihana ja totta kai vastailen mielelläni aina kaikkeen kuvaukseen liittyvään <3!! :)
      Suosittelen tosi lämpimästi Canon 6d mark II runkoa <3 Objektiiveistä suosittelen canonin puolelta ihan perus 50mm 1.4 putkea. hintalaatu aivan super <3 :)

      • Reply
        Josefiina
        15.6.2018 at 15:10

        Hei ihanaa kun jaksat vastata, kiitos! Mietiskelin juuri tuota runkoa itse. Canon 6D oli harkinnassa ensin mutten tiedä kannattaako siihen malliin enää tässä kohtaa panostaa. Oon myös miettinyt 35mm ja 50mm linssin välillä!

        • Reply
          Mona
          15.6.2018 at 17:03

          35 on myös ihana!! Ja tosi monikäyttöinen:) sigmalla myös super kivoja putkia monta<3

  • Reply
    Riina
    15.6.2018 at 22:41

    Onpas teidän pieni motorisesti lahjakas, kun nyt jo kävelee! Eihän hän ole vielä vuottakaan? Ja joo, puolensa ja puolensa: hidas kävelemään lähteminen saattaa aiheuttaa vanhemmissa huolta, mutta on kyllä hieman vanhempia säästävämpää, luulisin. Saas nähdä, milloin meidän 7-kuinen liikahtaa. Nyt pyöritään vielä hieman “turhautuneena” kehää…

    • Reply
      Kissis
      16.6.2018 at 14:50

      Niinpä, sama täällä, hirvee huuto kun ei pääse eteenpäin!

  • Reply
    Eve
    16.6.2018 at 21:07

    On ok vanhempana kaivata lapsiarjen rinnalle muutakin tekemistä ja haasteita. On kuitenkin kokemuksen äänellä sanottava että lapsen aloittaessa hoidossa saa toteuttaa itseään työpäivän ajan mutta muuten arki pysyy hektisenä lapsen kanssa touhutessa. Sitten kun lapset kasvaa hieman isommaksi tulee kuvioihin heidän harrastukset ja se sitten taas onkin menoa töiden ohessa. Sillasta aikataulu rumbaa ruoanlaiton ja kuljettamisien kanssa. Kyllä kaikki aika menee arjen, kodin ja töiden pyörittämiseen. Itselleni on kuitenkin tärkeää että lapset saa harrastaa. Tingin omista harrastuksista että heidän on mahdollista harrastaa ja nähdä kavereitaan yms… vielä heidät täytyy kuljettaa heitä tapaamaan. Uuden haastavan jakson jälkeen tulee loppupeleissä aina uus vaihe, niin se vaan menee. Mutta työpäivät on ihania ja työpaikan huumori on niin mieltä piristävää

    • Reply
      Emmimaaria
      17.6.2018 at 12:10

      Riippuu myös missä ja miten asuu! Elin lapsuuteni keskustassa ja kaverit ja harrastukset oli kävelymatkan/helppojen kulkuyhteyksien varrella. Vanhempien ei tarvinnut kuskailla ympäriinsä juuri ollenkaan. Toivon meidän perheelle samaa :)

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.