24.10.2016

Työhistoriani

Ajattelin, että on aika jakaa uudelleen tämä vanha postaus pienenä muistelona ja koota loppuun vielä ajatuksiani tämän jälkeen tapahtuneista käänteistä ja muutoksista työelämässäni. Meidän jokaisen työpolku on omanlaisensa. Joskus on hyvä katsoa hieman taaksepäin mihin on tultu, jonka jälkeen kannattaa keskittää kaikki energiat tulevaan.

Tässä lyhyt kooste ja lainaus minun 2009 kirjoittamastani työhistoriastani ja siitä miten vähän tiesin vielä tulevasta! :)

Työhistoriani

 

Kirjoitettu 2009

Mitä haluan tehdä isona

Lähiaikoina minulla on ollut työ hyvinkin ajankohtainen asia. Ajattelin tehdä postauksen omasta noin 9 vuoden (käytännössä 7 vuoden) työhistoriastani. Olen aina ollut tekeväinen ihminen ja tylsistyn hyvin nopesti jos ei olisi töitä.

Tästä se alkaa.

13-vuotiaana olin mansikanpoimijana (niin varmasti moni muukin on aloittanut.) Meikäläinen ei oikein onnistunut tehtävässä, koska söin kaikki mansikat ja keräämäni määrä jäi pieneksi. Taisin poimia mansikoita viikon….

Muutaman kasvuvuoden jälkeen 15-vuotiaana siirryin mansikanpoiminnasta mansikoiden myyntiin. Se olikin ensimmäinen kunnon työ. Muutaman kesän myin mansikoita ja herneitä Euromarketin pihalla. Työ oli todella mukavaa ja mansikoiden syöntikään ei vaikuttanut palkkaan.

16-vuotiaana aloitin lukion ja muutin uudelle paikkakunnalle pois kotoa. Uusi kuntosali muodostui toiseksi kodiksi ja aloitin pian työt siellä. Aluksi työ oli siivoamista ja respassa asiakaspalvelua, mutta nopeasti pääsin mukaan myös ryhmäliikuntaohjaajan rooliin. Ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen oli erittäin lähellä sydäntäni ja parasta antia oli ehdottomasti ihanat ihmiset, jotka jaksoivat tulla tunneille uudestaan ja uudestaan. Kaikkein palkitsevinta oli kun huomasi asiakkaiden kehittyvän:) Bodypump oli ensimmäinen tunti jota ohjasin.

Liikuntakeskuksessa työskentelin koko lukioajan, mutta samalla tuli tehtyä paljon muutakin. 18-vuotiaana olin Neste huoltoasemalla extratyöntekijänä. Illat ja viikonloput vierähtivät siellä.

Työhistoriani

Samana vuonna aloitin myös baarissa työskentelyn. Baarimikon työ oli erittäin mukavaa tuolloin: sain älyttömästi uusia ystäviä ja työkaverit varsinkin olivat ihania. Monta hauskaa iltaa tuli vietettyä kyseisessä irkkubaarissa. Kavereiden kesken se oli toinen olohuone. Työasunu oli tietenkin kiltti.

Yhden vuoden syys- ja kevät lukukaudet ohjasin ryhmäliikuntatunteja kuntosalin lisäksi myös kansalaisopistolla. Työ oli kivaa ja asiakkaat aivan ihania! Muistan vieläkin kun yksi vanhempi rouvashenkilö toi minulle eräälle tunnille kaulaliinan ja sanoi että ajatteli minun pitävän siitä!:) <3

Tuskallisena muistona muistan Steppi-tunnit. En koskaan ollut hyvä step aerobicissä. No mutta tuli sitten alkeis-steppiäkin vuosi ohjattua!:D (ei enää koskaan….:DD) Muistan kun asiakaskyselylomakkeissa luki monessa, että olisi voinut olla vaikeampia askelluksia.

18-vuotiaana tein eniten erilaisia töitä vuoden aikana. Samaisena kesänä olin myös Ruotsissa siivoamassa hotellia. Järjettömän huonolla ruotsinkielen taidollani se oli todella kasvattava kokemus:)

Lukion jälkeen 19-vuotiaana suuntasin Englantiin. Lähdin sinne Au pairiksi. Matkan piti kestää vuosi, mutta tulin neljän kuukauden jälkeen maitojunalla takaisin.

Suomeen palattuani sain työpaikan vaatekaupasta. Työ oli aivan ihanaa! Sain työskennellä laadukkaiden vaatteiden parissa. Myöskin myyntikokemusta työ tarjosi paljon. Sain vastuuta liikkeessä, koska olin siellä lähes aina yksin.

20-vuotiaana siirryin varastotöihin. Tarkoitukseni oli kerätä mahdollisimman paljon rahaa tulevaa kevättä varten. Halusin lopettaa työt kokonaan oikeustieteellisen pääsykoeurakkaa varten. Suunnitelmat eivät kuitenkaan menneet aivan niinkuin kuvittelin.

Muutto 21-vuotiaana Turkuun on ollut yksi parhaimmista päätöksistä. Olen kokenut ja kasvanut reilussa vuodessa huikeasti:) Aluksi kävin vanhalla paikkakunnalla töissä Siimesvaara-vesijohtoliikkeen kassanhoitajana, mutta sain pian töitä huoltoasemalta Turusta.

Puolen vuoden kuluttua pääsin Cip Cap nimiseen kenkäkauppaan kokopäiväiseksi ja takanani on aivan loistava kevät ja kesä!:) ( sekä paljon kenkiä kaapissa…..)

Vielä en tarkkaan tiedä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Varmaa on että haluan joskus päästä oikeustieteelliseen opiskelemaan. Oikeustieteessä minua kiehtoo suuresti mahdollisuudet. Vaihtoehdot ovat lähes rajattomat ja pystyisin muuttamaan työnkuvaani varmasti paljon.

Paljon olen erilaisia töitä tehnyt ja toivottavasti tulen vielä tekemään. Rakastan uusia haasteita ja toivonkin tulevaisuuden tuovan niitä vielä paljon lisää.  

Työhistoriani

Outfit: shirt & vest, Orsay 

Tämän postauksen kirjoittamisesta on jo melkein kahdeksan vuotta aikaa. Tekstiä lukiessani kuulin nuoren Monan ääneen joka vielä vahvasti etsi itseään niin elämässä, kuin työelämässäkin. Tiesin tarkkaan mitä halusin, mutten kuitenkaan tiennyt.

Tekstin jälkeen ehdin työskennellä vielä ruokakaupassa sekä toisessa kenkä/asustekaupassa.

Sieltä ponnahdin perintäasiantuntijan työhön Lindorffille, joka oli tuolloin minulle ihan valtavan iso saavutus. Hakijoita työhön oli paljon ja koin huikean onnistumisen tunteen päästessäni työhön, jossa minun lisäkseni oli enimmäkseen kauppakorkean ja oikeustieteellisen opiskelijoita.

Halusinhan palavasti joskus itsekin opiskella oikiksessa. Viihdyin haastavassa ja myös mukavassa työssä neljä vuotta ja niistä muutaman vuoden opiskelin samalla yhteiskuntatieteellisessä sosiaalipolitiikkaa. Perintätoimistossa työskentely antoi minulle valtavasti itseluottamusta ja opin siellä työskentelyn aikana paljon uutta.

Kaikilla tekemilläni töillä on ollut osansa siihen millainen olen tänään. Kaikki ovat myös taatusti vaikuttaneet siihen miten kiitollinen olen tästä päivästä ja siitä, että olen yrittäjä. Mitä haluan tehdä isona– postausta kirjoittaessani en olisi voinut kuvitellakaan, että pääsen todella jo lähitulevaisuudessa tekemään työtä, joka haastaa minua joka päivä, jossa saan toteuttaa loputtomasti luovuuttani ja joka tarjoaa erilaisia tehtäviä niin paljon, kuin ikinä itse jaksan niitä vastaanottaa. En osannut kuvitella, että yrittäjyys tulisi olemaan minulle se polku, josta nautin suunnattomasti ja jolla haluan kehittyä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.

Suunnitelmani eivät sis todellakaan menneet niinkuin kuvittelin ne nuorempana. Ne ovat menneet paremmin. Paljon paremmin mitä olisin voinut edes kuvitella. On mahtavaa katsoa taakseen ja todeta, että kaikki meni hyvin, joten onnistumisia voi odottaa myös tulevaisuudelta, vaikkei kaikki menisikään suunnitellusti. Tärkeintä on uskaltaa haaveilla ja uskoa itseensä. Mikäli aina ajattelee, ettei minusta kuitenkaan ole mihinkään, on vaikea saavuttaa mitään.

Jokainen elämäntilanne on opettavainen ja aina on syytä olla kiitollinen. Jos joku kysyisi minulta mikä on yksi iso vahvuuteni työelämässä, sanoisin ensimmäisenä sen, että näen aina kaikissa tilanteissa jotain hyvää.

Osaan olla kiitollinen vaikeistakin asioista ja etsiä niistä jotain mitä oppia tai mistä voin kurkottaa eteenpäin. On aivan turha jäädä murehtimaan menneitä tai toistaa itselleen mantraa, ettei olisi kykenevä johonkin.

Tärkeintä on katsoa eteenpäin ja tarttua mahdollisuuksiin. Joskus on hyvä katsoa laatikon ulkopuolelle. Sitä saattaa yllättyä todella positiivisesti, kun huomaa miten paljon mahdollisuuksia elämä tuo eteensä, kun uskaltaa olla rohkea.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply
    Erica
    24.10.2016 at 19:08

    Paljon olet ehtinyt tehdä erilaisia töitä, vau! Eikä tämä oikiksessa opiskelu kummoista ole ;) Hauskaa että olet ollut Lindorfissa iskän kanssa samaan aikaan!

    • Reply
      Mona
      24.10.2016 at 21:43

      Ei vitsit, oot Lassin tytär!?:) Lindorffin yksiä parhaita puolia oli muuten ystävälliset kolleegat, jotka asemasta huolimatta tervehti ja jutteli aina vastaantullessa:) Mulle on jäänyt siitä jotenkin ihan mielettömän hyvä fiilis ja oon monesti pohtinut Lindorffilla työskentelyn jälkeen sitä miten ihan tajuttoman pienillä jutuilla voi olla merkitystä koko ison organisaation fiilikseen.
      Ja kyllä mä edelleen nostan hattua ja pidän oikislaisia super tyyppeinä;) Musta ei kertakaikkiaan siihen hommaan olisi ollut, vaikka sen vähän myöhään tajusin:D Onneksi mulla on yksi ihana rakas ja läheinen ystävä, joka elää juuri sitä oikiselämää mitä mä aikasemmin kuvittelin itse eläväni. Pääsen hänen kauttaan kuulemaan aina huippujuttuja ja tuntuu, että saan oman oikispalani sitä kautta:D

      • Reply
        Erica
        30.10.2016 at 08:35

        Kyllä, ihanaa että sieltä jäi noin mukavia muistoja :) Ehkä tätä opiskelua katsoo eri silmin tiedekunnan sisältä :D Olisi systeemissä niin paljon kehitettävää ettei aina muista iloita siitä mitä opiskelee :)

  • Reply
    Kaija
    24.10.2016 at 21:58

    Hei Mona, olisi kiva kuulla millainen on sinun opiskeluhistoriasi, eli mitä sitten loppuviimeksi päädyit opiskelemaan? Ja oletko kokenut sen oikeaksi.

  • Reply
    IN/OUT - beauty/health/wellness
    30.10.2016 at 12:52

    Sun inspiroimana kirjoitin omankin työhistoriani blogiin <3 Olisi kiva kuulla myös opiskeluistasi ja mitä niiden & töiden suhteen tulevaisuudessa aiot :) Kiitos huikeasta blogista <3

    • Reply
      Mona
      30.10.2016 at 12:56

      Voi miten kiva kuulla, mahtavaa <3 Tuun kurkkimaan sun postauksen :)

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.