Liikunta jossain muodossa on aina ollut osa minun elämääni. Pikkutyttönä ratsastin ja yleisurheilin. Teininä pelasin lentopalloa. Aikuisuuden kynnyksellä aloin itse ohjata erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja innostuin salilla käymisestä. Nykyään liikunta on tapa purkaa stressiä. Rakkaimpia lajeja on juoksu ja jooga.
Vaikka liikunta on minulle yksi arjen tärkeimmistä asioista ei se silti ole aina niin helppoa. Liikunnan vastustaminen on myös osa omaa arkeani. On niitä päiviä, kun ei yksinkertaisesti huvita yhtään. Vielä pari vuotta sitten toistin itselleni matraa: en ole aamuihminen, en koskaan onnistu lähtemään aamulla lenkille. Nykyään harvinaisempaa on, etten lähde aamulla lenkille.
“En ole aamuihminen” mantrani oli vain tekosyy omalle laiskuudelleni. Tällaiset asiat ovat kiinni omasta päästä ja omasta päätöksestä. Yhtenä iltana päätin, että perkele minähän olen aamuihminen. Nykyään rakastan herätä aikaisin aamulla. Lukea ensin jotain itseäni kehittävää ja sen jälkeen lähteä lenkille. Kaikki lähtee omista ajatuksistani. Nykyään käytän aamulenkin myös hyväksi opiskelun suhteen ja kuuntelen myös lenkin ajan jotain, mistä opin uutta. Kukaan muu ei lähde lenkille minun puolestani, eikä kukaan muu voi saada omaa oloani niin energiseksi, kuin minä itse. On luonnollista, ettei aina huvita. Eikä aina tarvitsekaan huvittaa. Joskus on myös ok vaan olla. Mutta, jos “on ok vaan olla” muuttuu tavaksi kannattaa katsoa peiliin ja kysyä millaisia tekosyitä asettaa oman hyvinvoinnin edelle.
Ole siis tarkka millaista mantraa kerrot itsellesi.
Joskus saatamme myös unohtaa millainen siunaus liikkuvuus ja liikuntakyky meille on. Seuraavaksi, kun aamulla olet painamassa torkkua ja kiroat sadetta ulkona muistuta itseäsi siitä millainen lahja sinulla on, kun voit laittaa lenkkarit jalkaan ja voit kävellä tai juosta.
Pants, Casall (maailman parhaimmat pökät!!!)* // Top, Drop Of Mindfulness* // Jacket, Adidas* (giveaway*/adlinks)
Energistä ja mahtavaa keskiviikkoa kaikki murut <3
10 Comments
Beea
18.5.2016 at 14:42Moi Mona!
Kiitos hyvästä blogista. Sitä on mukava seurata etenkin nyt, kun asutte Eetun kanssa siellä Puolassa.
Mua kiinnostaa tietää, että millaiset tulevaisuudensuunnitelmat sulla tällä hetkellä on opintojen ja töiden suhteen? Aiotko opiskella vielä jotain? Ihan oikeastaan ylipäätään kiinnostaa sun ajatukset molempien osapuolten urahaaveista ja niiden toteuttamisesta. Ajan takaa siis sitä, että kun olet lähtenyt Eetun töiden perässä Puolaan niin koetko, että se häiritsee sun uraa jotenkin?
:)
monasdailystyle
18.5.2016 at 15:17Moikka ihana Beea <3 Kiitos paljon tosi kiva kuulla, että viihdyt täällä blogissa:)
Opiskelupostausta on toivottu moneen kertaan ja olen jo alustavasti vähän lupaillutkin sellaista. Jotenkin tuo aihe on vaan niin turkasen ristiriitainen itselleni, etten varmaan siksi ole vieläkään saanut aikaiseksi pohdiskelevampaa tekstiä siitä. Koitan kuitenkin ryhdistäytyä sen kanssa jossain vaiheessa;) Lyhykäisyydessään kuitenkin koottuna, koen Eetun töiden perässä lähtemisen vain ja ainoastaan voimaannuttavana ja laajentavana kokemuksena meille molemmille :) Mulla on niin onnekas tilanne töiden suhteen, kun voi hoitaa hommia melkeinpä mistä vaan niin en ole yhtään kokenut, että joutuisin jostain luopumaan, päinvastoin. Mutta hei ehdottomasti kokoan aiheista tarkemmin ajatuksia postaukselle asti. Kiitos siis kyssäreistä paljon Beea:)
beea
18.5.2016 at 16:23Hieno juttu, että pohdit mahdollisuutta tehdä kokonaisen postauksen tosta aiheesta. Nimittäin meillä saattaa olla puolison kanssa samanlainen tilanne tulevaisuudessa, että toinen lähtee toisen mukaan eri maahan. Aihe kiinnostaa mua siitä syystä :) Ja toki ihan kiinnostavaa kuulla sun omia mielipiteitä asiasta ihan muutenkin! Sulla on kyllä tosi hyvä tilanne, kun voit periaatteessa tehdä työtäsi missä vain. No onneksi nykyään se onkin enenevissä määrin mahdollista! :)
monasdailystyle
18.5.2016 at 16:30Todellakin on tänä päivänä paljon helpompaa tehdä töitä etänä ja toisaalta toisesta maastakin voi saada vaikka mitä uusia mahdollisuuksia!! :) Eetun työkaverinkin puoliso tuli tänne ensin vain mukaan ja omalla aktiivisuudella on päässyt aivan huikeisiin juttuihin mukaan:) Koskaan ei tiedä mitä voi tulla eteen. Ehdottomasti rustailen opiskelusta ja ulkomailla olosta vielä laajempaa postausta. Meitä samassa tilanteessa olevia varmasti on useampia ja aina tosi kiva kuulla myös muiden kokemuksia ja herättää keskustelua aiheesta puolin ja toisin:)
Haleja sinne <3
Mari
18.5.2016 at 18:51Juuri näin! Itse me ne asiat päässämme päätämme tai olemme päättämättä. Kukaan ei tee valintoja tai päätöksiä puolestamme!
Minulla oli vastaavanlainen päätöstilanne karkin syönnin suhteen. Söin ennen valtavia määriä irtokarkkeja, monta kiloa viikossa. Kerralla söin aina kilon pussin ja niitä meni viikon aikana monta.
Yritin ja yritin lakkoilla ja vähentää karkin syöntiä, mutten koskaan kunnolla tehnyt itselleni sitä päätöstä että nyt perkele loppuu.
Ja sitten kun se perkeleen päätös tuli tehtyä, niin yli 2,5 vuoteen en ole irtokarkkia enää ollenkaan syönyt. Ja ainoa mitä se vaati, oli se päätös ja tahdonvoima. Niin helppoa se oli. Ihmettelen nykyään miten en tehnyt sitä päätöstä paljon aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
monasdailystyle
18.5.2016 at 20:37Heheheh :D Nauroin täällä ääneen tuota että sitten ku se perkeleen päätös tuli tehtyä :D Mut näin se vaan on! Ihan mahtavaa, että pääsit oikeasti kokonaan eroon irttareista!! Päätöksestä se vaan on kiinni :) Ja todellakin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä pitää olla valmis haluamaan muutosta, jotta se on pysyvää :)
Kati
18.5.2016 at 19:41Kiitos kivasta blogista! olen lukenut blogiasi aika kauan mutta en ole aikaisemmin kommentoinut :) Kiva postaus, itse olen nyt ollut liikuntakiellossa 2kk ja alkaa jo ärsyttämään kun ei pääse salille ja lenkille. Jos vointi kohta sallisi :) Mukavaa kevättä sinne Puolaan! Postauksia sieltä on kiva lukea ja blogisi onkin yksi päivän piristys :)
monasdailystyle
18.5.2016 at 20:35Kiitos Kati itsellesi <3 Ihanaa, että nyt jätit kommenttia :)
Mutta voihan kurjuus, 2kk liikuntakiellosta:( Toisaalta tuollaisen jälkeen osaa taas olla miljoona kertaa kiitollisempi siitä, että voi treenailla. Saatko kuitenkin esimerkiksi venytellä? Venyttely on ainakin mulle tosi rentouttavaa ja samaan aikaan aika meditatiivista puuhaa:) Ei mitenkään liikaa vaan silleen mukavasti kehon tuntemuksia kuunnellen.
Ihanaa kevättä ja kesää myös sulle Kati <3 <3
Julia
20.5.2016 at 08:29Kiitos inspiroivasta blogista! Muistan lukeneeni aiemmin sun kirjoituksen aamulenkkeilystä ja siitä, että jokainen voi ihan itse päättää, onko aamuihminen vai ei. Olen itsekin aiemmin sortunut samaan, että selitin aina itselleni ja muille, että en ole yhtään aamuihminen ja aamulenkit eivät vaan oo mun juttu. Sun kirjoituksen luettuani tajusin kuitenkin, että jos vaan päätän, että olenkin aamuihminen, niin sittenhän musta sellainen tulee. Ihan niin hc en oo, että talvella olisi käynyt aamuisin ulkoilemassa, mutta nyt keväällä heti kun alkoi kelit jotenkin sen sallia, niin oon ottanut aamulenkit tavaksi. Ihan parasta! :) Aamukävelyt Aurajokirannassa on niin ihania ja fiilistelen niitä nykyään ihan täysillä, että suuri kiitos sulle siitä, että oot inspiroinut mua siihen ja opettanut uuden ajatusmallin kehittämisessä. Oot huippu <3
monasdailystyle
20.5.2016 at 20:33Voi kiitos itsellesi Julia ihanasta kommentista <3 Vitsit miten kiva kuulla, että oot saanut inspistä täältä aamulenkkeihin :) Aivan mahtavaa!!Sä olet huippu <3 Haleja!