4.9.2015

Mitä jos tahdon olla yksin?

Olen jo pitkään miettinyt yksinäisyyttä. Olen miettinyt sitä, että kaikilla ei ole ympärillä ihmisiä, ei välttämättä ystäviä tai edes perhettä. Yksinäisyys on tunne, jota en ole itse kunnolla tuntenut koskaan. Pienestä asti olen ollut sosiaalinen ja tomera. En koskaan ole pelännyt tutustua uusiin ihmisiin tai jännittänyt jutella vieraiden ihmisten kanssa. Toki työhaastattelussa vatsa on heittänyt kärrynpyörää ja koulussa esitystä pitäessä posket ovat helahtaneet tomaatin punaisiksi, mutta ne ovat olleet hyvälaatuista jännittämistä.

yksin

Nautin ihmisten läsnäolosta ja sosiaalisuudesta, mutta siitä huolimatta huomaan vuosi vuodelta tarvitsevani enemmän omaa aikaa. Tahdon välillä olla ihan yksin. En yksinäinen, mutta hetken täysin yksin. Mediassa nousee aina säännöllisesti esiin erilaisia trendejä persoonallisuuksista ja erilaisista selityksistä käytöksille. Erityisherkkä lienee tämän kauden trendi. Ja kappas – sen kuvaukset uppoavat meikäläiseen, kuin oikeinmerkki kympin tytön kokeisiin.

yksin4

Olin sitten erityisherkkä tai intuitiivinen empaatikko, niin olen monesti kärsinyt siitä, että haluan olla yksin. Käsittelin asiaa pitkään myös taideterapeutin kanssa. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että halusin olla yksin. Koin, että olen hirveä ihminen, jos en aina jaksa kuunnella muita tai jaksa lähteä ystävien kanssa ulos. Määrittelin itseni sen perusteella miten paljon olen muiden ihmisten lähellä. Empaattisena impotenttina (niin kuin Eetulla on tapana kutsua) olen kuitenkin, kiitos taideterapian ja meditoinnin, oppinut ymmärtämään, että oman ajan vaatiminen ei tee minusta huonompaa ihmistä. Meillä jokaisella on oikeus olla yksin ja on myös ok haluta välillä olla sanan väärässä merkityksessä yksinäinen. Se ei tarkoita, etteikö olisi kiitollinen kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä. Se, että haluaa olla välillä yksin ei tarkoita, etteikö arvostaisi ihmisiä ympärillä. Se, että haluaa joskus olla yksin ei myöskään loukkaa tai satuta ketään, joka kokeaa oikeaa yksinäisyyttä. Näiden asioiden sisäistämisessä on mennyt pitkään.

yksin3

Nyt tiedostan paremmin oman tarpeeni olla yksin. Tiedän, että voin olla hyvä puoliso ja ystävä, vaikka tarvitsen omaa aikaa. Tiedän myös sen, että kun kunnioitan omaa tarvettani olla yksin ja annan itselleni tarvitsemani ajan, pystyn olemaan entistäkin enemmän läsnä muiden elämässä. Elämän perussitaatteja lieneekin “Rakasta ensin itseäsi, jotta voit rakastaa muita.

yksin2

Minun elämäni tarvitsee annoksen yksinäisyyttä, eikä se ei tee minusta muita huonompaa. Se ei  ole merkki kiittämättömyydestä. Minua hetkittäinen yksinäisyys vahvistaa. Kun sallin itselleni yhden oman hetken pystyn jakamaan sen tuoman energian kaksinkertaisena läheisilleni.

Luulin, että ympärilläni olevien ihmisten olisi vaikea hyväksyä sitä, etten aina ole valmis olemaan läsnä, mutta ainut joka sitä ei ensin hyväksynyt olin minä itse.

Is it ok to want to be lonely sometimes? It took me a long time to allow myself to be lonely and understand that it does not hurt anyone´s feeling to do so. Of course we need to be aware that loneliness in its original meaning is something that we do not want anyone to feel reluctantly, but when it comes to voluntary loneliness the things might be different. When I get older I more often find my self “craving” for my own time. I have learned that I do not take anything from others if I do not meet my friends or have no energy to listen others. Its quite the opposite. I need my own time to be able to give more to others. As said “You first need to love yourself to be able to love others”.

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply
    Krista
    4.9.2015 at 18:41

    Oon itsekin pyöritellyt mielessä paljon yksinäisyyteen liittyviä asioita – tai oikeastaan sitä, että viihdyn vallan mainiosti omassa seurassa ja siinä ei ole mitään kummallista. Välillä musta tuntuu jotenkin “väärältä” kun haluan olla viikonloppuiltaisin yksikseni kotona (en tosin ole ikinä ollut mikään bilettäjä), oon myös laiska pitämään ystäviini yhteyttä puhelimitse (en jaksa jatkuvia whatsapp- tai facebook-keskusteluja, soitella jne.) vaan mieluummin sovin viestillä treffit ja nähdään oikeesti ja jutellaan kasvotusten, joka mielestäni on paljon laadukkaampaa kuin viestittely/puhelimessa puhuminen. Tässä asiassa mä olen täysi vastakohta mieheeni, jolla on todella sosiaalinen elämä ja hän on jatkuvasti jonkun kaverin kanssa yhteydessä. Joskus tuntuu, että monet ei edes uskalla viettää aikaa yksin ja ahdistuu heti, jos seuraa ei ole tarjolla.

    Lueskelin myös läpi kuvauksen erityisherkästä ihmisestä (mtv:n sivuilta) ja aika monesta asiasta tunnistin itseni. Erityisesti tämä kolahti: “Huomattava määrä erilaisia virikkeitä ja ärsykkeitä kuormittavat tarkkaan havainnointiin tottunutta hermojärjestelmää. Sähköposti kilahtaa, puhelin soi, ihmismassan hälinä ja kiire tuntuvat luissa ja ytimissä asti.” Oon kyllä aina tiennyt olevani herkkä ja moni voi saadakin musta syrjäänvetäytyvän, ujon/hiljaisen kuvan. Tuntemattomille/puolitutuille ihmisille annan itsestäni tosi vähän ja harvemmin puhun mistään henkilökohtaisista asioista, vaan yritän pitää keskustelun hyvin neutraalina, joka voi tietysti vaikuttaa tietynlaisiin mielikuviin musta ihmisenä – läheiset varmasti tuntee erilaisen Kristan kuin muut.

    Tällaista pientä pohdiskelua perjantai-iltaan ja tietysti yksin kotona :D

    • Reply
      monasdailystyle
      6.9.2015 at 10:23

      Kiitos Krista pohdiskelusta <3 Vuorovaikutus täällä on mulle aina kaikkein antoisinta <3 :)
      Mulla on noiden ärsykkeiden kanssa aivan sama. Ihmispaljoudet erityisesti vie aina enemmän energiaa..
      Tärkeintä on kun itse tiedostaa asia. Ihanaa sunnuntaita sinne <3

  • Reply
    Pinja
    4.9.2015 at 20:48

    Aivan loistava postaus! Itsekin viihdyn paljon yksin, ja välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole muka tarpeeksi sosiaalinen tai ettei mulla ole paljon ystäviä. Suurissa porukoissa jättäydyn helposti keskustelun ulkopuolelle ja välillä tuntuu että ihan jonkun kanssa kahdestaankin puhuessa on vaikeaa pitää keskustelua yllä. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa ymmärtämään, että nämä asiat vain ovat osa minua ja persoonaani, vaikka ne välillä suunnattomasti ärsyttävätkin. Mutta sitten taas esimerkiksi isompien juhlien ja muiden illanviettojen jälkeen tuntuu, että todella tarvitsen hetken aikaa ihan vain itselleni. Olen kuusihenkisestä perheestä, joten sellaista aikaa kun olen oikeasti vaikkapa kotona ihan yksin on aika harvoin, joten senkin takia välillä täytyy saada olla ihan vain omien ajatustensa kanssa. Tän kommentin punainen lanka katosi nyt kyllä ihan täysin, mutta ehkä mun pointti oli se, että vaikka toisaalta kaipaan sosiaalisempaa elämää, tykkään myös olla ihan vain yksinäni :D

    • Reply
      monasdailystyle
      6.9.2015 at 10:21

      Kiitos Pinja <3 Kyllä se yksinolo on vaan välillä ihan välttämätöntä :)
      Ja huh hei teillä on myös iso perhe! :D Eetu on myös yksi viidestä, joten osaan vähän kuvitella millaista menoa ja meininkiä teillä on;) Itsellänikin on neljä sisarusta, mutta vanhemmat ovat eronneet, joten olen asunut vähän pienemmän poppoon kanssa.
      Iso turvaverkoston on vaan siunaus, mutta juu kyllä sitä sit huomaa miten tärkeetä välillä on olla ihan vaan yksikseen:D

  • Reply
    Maiski / 40 hours and counting
    5.9.2015 at 16:02

    Tosi mielenkiintoista pohdiskelua. Usein tuntuu, että halu olla yksin ja yksinäisyys myös sekoitetaan, vaikka eiväthän ne tosiaankaan ole sama asia! Itsellä olisi tarkoitus kirjoitella samasata aiheesta ehkäpä työelämä-kulmalla.

    http://www.lily.fi/blogit/40-hours-and-counting

    • Reply
      monasdailystyle
      6.9.2015 at 10:18

      Kiva kuulla Maiski:) Ja hienoa, tuun kurkkimaan!:)

  • Reply
    Ninka
    5.9.2015 at 22:33

    Hei. On ihan pakko kysäistä horoskooppiasi? Itse ole vaaka ja vuosi vuodelta tarvitsen omaa aikaa enemmän kuin ennen.

    • Reply
      monasdailystyle
      6.9.2015 at 09:14

      Oon rapu!! :) Aika tyypillinen kotia ja rauhaa rakastava sellainen :D Ja mitä vanhemmaksi tuun niin sen enemmän oon kotihiiri ;)

  • Reply
    Outi Karita
    6.9.2015 at 11:12

    Olipa ihana kirjoitus!!! <3

    • Reply
      monasdailystyle
      6.9.2015 at 14:10

      Kiitos Outi <3 <3 :)

  • Reply
    camilla
    9.9.2015 at 12:44

    Tuo on niin totta! Välillä itsekin tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että joinain iltoina sitä mielummin nauttii siitä hiljaisuudesta ja omasta ns.yksinäisyydestään, kuin pötköttää poikaystävän kainalossa.. Onneksi sen oman tarpeen kuitenkin tiedostaa, koska kyllä se kuppi kiehuu nurin jos ei anna itselleen sitä aikaa minkä se pääkoppa tarvitsee.. Välillä pelkkä mietiskely hiljaisuudessa voi olla äärimmäisen nautinnollista.

    • Reply
      monasdailystyle
      9.9.2015 at 14:14

      Just näin, kun sen tiedostaa on paljon helpompi handlata ne tilanteet :)

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.