1.7.2018

Jatkuva riitely parisuhteessa, mitä tehdä toisin?

Viikko sitten julkaisemani kuva Instagramissa minusta ja Eetusta mökillä pussailemassa sai huomattavan määrän enemmän tykkäyksiä mitä keskimäärin Instagramissa kuvani. En usko, että meidän pusukuva oli kuvana sen ihmeellisempi mitä yleensä kuvat muuten, mutta kuvatekstin sanoman uskon koskettaneen montaa. Nimittäin parisuhde ja erityisesti parisuhteen vuoristorata vauva-arjessa. Uskon, että suurinosa tuoreista vanhemmista kokee vaikeita aikoja vauva-arjessa. Samaan aikaan eletään elämän onnellisinta aikaa, mutta silti myös rankkaa.

Lapsen myötä elämä ja parisuhde muuttuu valtavasti. Vaikka omat elämäntavat pysyisi samoina vauvan tulon myötä kokee parisuhde isoja muutoksia.

Lapsen myötä elämä ja parisuhde muuttuu valtavasti. Vaikka omat elämäntavat pysyisi samoina vauvan tulon myötä kokee parisuhde isoja muutoksia. Pelkästään fyysiset asiat naisen raskaudessa, synnytyksessä ja siitä toipumisessa tuo omat haasteensa parisuhteeseen. Niihin haluan palata joskus vielä erikseen, mutta nyt halusin tulla jakamaan muutaman ajatuksen siitä miten selvitä pahimmista riidan hetkistä.

Me emme ole Eetun kanssa kohta kymmenen vuoden parisuhteen aikana riidelleet kunnolla juuri lainkaan. Sen sijaan olemme väitelleet ja vängänneet senkin edestä. Ensimmäinen kolme kuukautta taisi olla meidän parisuhteen ainut aika, kun ei juuri väitelty vaan elettiin alkurakkauden pumpulissa. Sen jälkeen ostimme ensimmäisen oman asunnon, jota aloimme remontoida ja noh – kaikki joskus asuntoa itse remontoineet tietää varmaan mitä se on… :D

Suurimmaksi osaksi parisuhteen erimielisyydet aiheutuvat odotuksista ja siitä, kun odotukset eivät kohtaa.

Nyt vauva-arjessa vastaan on tullut aivan uudenlaisia haasteita. Olemme molemmat olleet aina todella itsenäisiä ihmisiä. Olemme sosiaalisia ja ulospäin suuntautua, mutta pinnan alta olemme molemmat paljon yksinäisyyttä ja omaa-aikaa tarvitsevia erakkoja. :D Tämä “positiivinen” yksinäisyyden tunne ja oma-aika on vauva-arjen myötä jäänyt niin minimiin, että sen huomaa molempien käytöksessä. Erityisesti minun, koska en ole vielä 11 kuukaudenkaan aikana oppinut ottamaan ja vaatimaan riittävästi sitä omaa aikaa.

Meidän ei ole tarvinnut sopia erikseen, että vauvavuoden aikana ei sitten erota. Se on ollut molemmille itsestään selvää ja kaikki asiat selvitetään puhumalla. Välillä tuntuu, että keskustelut toistaa itseään, eikä ratkaisuissa päässä koskaan eteenpäin. Aina kierretään ympyrää ja palataan takaisin alkupisteeseen. Silti molemmat tiedostaa sen, että oli miten hankalalta tuntuvia tilanteita, niiden eteen tehdään töitä ja ollaan tiiminä. Aina tiiminä olo ei todellakaan ole helppoa, kun toinen on hetken ajan maailman pahin vihollinen ja heti toisessa hetkessä taas tärkeintä koko maailmassa. Syytän suurimmaksi osaksi hormooneita, jotka ovat saaneet ainakin tämän äidin persoonallisuuden muuttumaan. Entinen rento minä onkin yhtäkkiä ylihuolehtiva leijonaemo, joka ei aina ajattele kovin järkevästi.

Edelleenkin kohdataan, jollei nyt päivittäin, niin vähintään viikottain asioita, jotka aiheuttavat erimielisyyttä tai sanapuraa. Suurimmaksi osaksi parisuhteen erimielisyydet aiheutuvat odotuksista ja siitä, kun odotukset eivät kohtaa. Varsinkin vauva-arjessa. Oli odotukset millaisia tahansa pitäisi muistaa, että koskaan ei voi muuttaa sitä mitä toinen tekee tai tuntee, mutta aina voi muuttaa sitä miten itse asiat näkee ja kokee.

Aamulla vastaani tuli Tony Robbinsin blogi parisuhteen riidoista ja siitä miten yhdellä pienellä asialla voi muuttaa tilanteen heti. Tämä kolahti minuun kovaa. Arvostus! Kiitollisuuden sanansaattajana tämähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoa kuin heinän teko;) Listaan joka päivä asiat, joista saan olla kiitollinen. Sen lisäksi pitäisi muistaa käyttää samaa aina erityisesti silloin, kun asiat eivät mene niinkuin niiden toivoisi. Kaikki odotukset omaa puolisoa kohtaa pitäisi muuttaa arvostukseksi ja kiitollisuudeksi. Kyllähän meistä jokainen haluaa parisuhteen, jossa arvostetaan toista, mutta miten helposti se unohtuu niinä hetkinä, kun syntyy erimielisyyksiä. Silloinkin pitäisi muistaa hengittää syvään ja kääntää omat odotukset arvostukseksi. Muistaa olla kiitollinen siitä mitä on. On eri asia, jos elää parisuhteessa, jossa isot elämän arvot eivät lainkaan kohtaa. Silloin on itsestään selvää, että ero on järkevää jokaisen kannalta. Mutta kun puhutaan siitä, kumpi on vaihtanut vaipan ja kumpi viikannut pyyhkeet väärin niin voi katsoa itseään peiliin.

Meidän parisuhteen liima on aina ollut se, että olemme puhuneet aivan kaikesta. Olemme olleet niin avoimia toisillemme, ettei mitään jää arvailun varaan. Olemme myös aina arvostaneet toisiamme enemmän, kuin mitään muuta. Mutta silti sitä voi harjoitella entistä enemmän. Varsinkin nyt vauva-arjessa, kun kaikki ei todellakaan mene niinkuin itse aina haluaisi. En voi luoda kohtuuttomia odotuksia ja syyllistää muita jos odotukset eivät toteudu. Meillä jokaisella on omat kipukohtamme. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Toisia emme voi muuttaa, mutta voimme aina pyrkiä muuttamaan sitä miten itse koemme asiat.

Muistetaan siis arvostaa toisiamme myös silloin, kun se ei ole kaikkein helpointa. Muistetaan rakastaa ja muistetaan puhua.

Ihanaa rakkauden täyteistä heinäkuuta kaikille. Tämä kuukausi on meille yksi vuoden tärkeimmistä. Omien synttärieni jälkeen saamme juhlia heti perään kihlautumista ja loppukuusta vielä meidän rakkaan pienen pojan syntymäpäivää. ♥

Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja sekunnista mitä saan viettää oman perheeni kanssa. Me kasvamme kokoajan yhdessä. Luomme ympärillemme ymmärtävää, anteeksi antavaa, kannustavaa ja ennen kaikkea rakastavaa omaa ydintämme. Emme odota keneltäkään täydellisyyttä, mutta pyrimme yhdessä löytämään oikeat toimintatavat. Olemme jokainen yksilöitä, mutta yksilöistä kokoamme yhden yhteisen ytimen, –meidät. Perhe on kaikki kaikessa nyt ja aina.

Ps. Kuvat ovat vuodelta 2013, kun oltiin juuri menty kihloihin…. :’) Voisin tehdä 5v kihlapäivän kunniaksi kunnon muistelopostauksen. Kannatusta? :)

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply
    Riina
    1.7.2018 at 15:23

    Ihanaa pohdintaa ja monessa kohtaa nyökyttelin. Meillä pitkä parisuhde (yli 8 vuotta) on lapsen myötä tuonut niin paljon uusia piirteitä esille molemmista että vähäsen alkuun pelästyttiin. Keskustelemalla selvitty monesta ärsytyksestä, väsymyksestä ja uusista tilanteista. Ihanaa sunnuntaita! Ja kannatusta 5 v muisteloille!
    Kiitos kun kirjoitat blogia ❤️

    • Reply
      Mona
      1.7.2018 at 15:43

      Kiitos itsellesi Riina, että jaat aikaasi täällä ja jätit kommenttia <3 Ihanaa sunnuntaita myös sinne koko perheelle <3

  • Reply
    Krista
    1.7.2018 at 16:16

    Me ollaan kohta oltu 12 vuotta yhdessä ja niihin vuosiin on mahtunut todella paljon niin hyviä kuin huonoja hetkiä. Onneksi enimmäkseen niitä hyviä hetkiä. Ensi vuoden alussa meidän elämä tulee muuttumaan täysin, kun meille syntyy vauva. Arki on varmasti erilaista mihin tähän asti ollaan totuttu ja kuten teilläkin, myös me molemmat tarvitaan paljon omaa aikaa. Mies näkee paljon ystäviään ja minä vietän asiaa usein itsekseni. Samaan aikaan ollaan todella innoissaan tulevasta ja toisaalta myös jännittää, pelottaa ja kauhistuttaa. Varmasti normaaleita tunteita kaikki ja huojentavaa on se, että molemmat tuntee samoin.

    Olisi mielenkiintoista kuulla, että mistä asioista teille on tullut erimielisyyksiä vauvavuoden aikana ja miten ootte hoitanut omaa parisuhdettanne.

    • Reply
      Mona
      2.7.2018 at 07:53

      No ihan varmasti normaaleja tunteita ja hyvä, että vähän osaa varautua etukäteen, että kaikkia tunteita voi nousta pintaan kun vauva syntyy! :)
      Itse olen näin jälkeenpäin ajatellut, että minun olisi pitänyt vaan väkisin ottaa enemmän omaa aikaa ihan alusta asti. Selvittää ja etsiä hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää jo ihana hoitaja, joka voisi tulla auttamaan muutamaksi tunniksi silloin tällöin. Siinä vauvakuplassa on vaan aika vaikea ajatella kovin järkevästi.. :D Tai ainakin minun oli;) Ja taitaa edelleen olla :D
      Erimielisyyksiä on tullut milloin mistäkin, mutta ajanpuute varmaan suurimpana molempien osalta on ollut pitkin vuotta kinastelujen aiheena. Parisuhteen hoitamisesta voisin tehdä ihan erillisen postauksen! :)

  • Reply
    Suvi
    1.7.2018 at 16:27

    Eetulle pitkät hiukset takaisin. ✌️

    • Reply
      Mona
      2.7.2018 at 07:34

      <3 <3 :D

    • Reply
      Sade
      2.7.2018 at 14:08

      Moi. Meillä lapset jo melkein aikuisia mutta muistan yhä elävästi nuo tunteet. Oma neuvoni on vaikka ihan paperilla sopia työnjaosta, koska muuten saattaa itselle tulla tunne, että teen kaiken. Ehkä myös monelle uudelle isälle on vaikeampaa kuin äidille huomata, mitä kaikkea pitäisi tehdä – siis että vaikka haluaisi auttaa niin ei oikein osaa? Ja tdellakin kannattaa etukäteen jo sopia omasta ajasta mutta myös yhteisestä parisuhdeajasta. Itse olen vakaasti päättänyt auttaa tuona aikana niin paljon kuin pystyn, sitten jos/kun omia lapsenlapsia saamme.

    Leave a Reply

    Your email address will not be published.