25.6.2018

Miten selviän äitiyden ja yrittäjyyden tasapainoilusta?

Sain viettää viime viikolla koko päivän ihanan ystäväni ja kolleegani Leenin kanssa. Tutustuimme vasta vajaa vuosi sitten ja heti ensimmäisten treffien jälkeen oli sellainen olo, kun oltaisiin aina tunnettu. Meitä yhdistää vahvasti äitiyden lisäksi yrittäjyys ja kiinnostus hyvinvointiin. Olen tainnut mainita, etten ole pitänyt lainkaan äitiyslomaa. Heti synnäriltä kotiin palattuani jatkoin töiden tekoa. Olen pitänyt vain yksittäisiä vapaapäiviä siellä täällä, mutten lainkaan kunnon lomaa. Eikä ole Leenikään. Hänen kanssaan onkin huojentavaa keskustella yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisestä. Vertaistuki on ihan korvaamatonta. Olemme puhuneet paljon siitä millaista on yhdistää äitiys ja yrittäjyys ja päätin jakaa nyt muutamia ajatuksia myös täällä blogin puolella.

Minulle yrittäjyys on juurtunut syvälle minuuteen. Uskon vahvasti, että tulen olemaan yrittäjänä tavalla tai toisella koko työurani. Oheen saattaa tulla muita projekteja, mutta uskon yrittäjyyden aina olevan ainakin pienessä määrin mukana elämässäni. Yrittäjyys antaa itselleni valtavasti energiaa ja onnellisuutta. Se tuo erilaista vastuuta asioista, kuin työntekijänä. Vastuun lisäksi yrittäjyys mahdollistaa myös vapauden päättää itse omista asioistaan.

Yrittäjyyden vapaus onkin ollut yksi suurimmista voimavaroista vauva-arjessa. Olen voinut päättää itse aikataulut ja tehdä töitä mahdollisuuksien mukaan kelloa katsomatta. Helppoa äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen ei kuitenkaan ole ollut.

Olen aikoinaan tehnyt töitä perintäasiantuntijana perintätoimistossa. Olen todella tarkka taloudesta ja hoitanut maksut aina ajoissa. Vauva-arjen myötä olen kuitenkin pudonnut kärryiltä miten monta maksumuistutusta olen saanut unohtuneista laskuista, enkä edes uskalla ajatella paljonko niihin on mennyt aivan turhia kuluja. Väsyneenä aivokapasiteetti on ollut rajallista.

Olen valvonut aamuyöhön asti tehden tietokoneella tehtäviä, joiden deadline on seuraavana aamuna ja mennyt sen jälkeen ”nukkumaan” eli syöttämään vauvaa tunnin välein aamuun asti.

Olen mennyt työtapaamiseen koko yön valvomisen jälkeen ja itkenyt väsymystä edellisenä iltana. Olen ollut niin monta kertaa epämukavuusalueella yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäessä, etten ole koskaan ollut missään. Silti, en vaihtaisi mihinkään päätöstäni tasapainoilla näiden välillä.

Yrittäjänä töiden keskeyttäminen kokonaan on todella vaikeaa ja monelle jopa mahdotonta. Riippuu toki paljon työnluonteesta, mutta harvalla yrittäjällä on mahdollisuutta pitää esimerkiksi kolmea vuotta kokonaan vapaata lapsen synnyttyä. Vuosikin on jo pitkä aika olla poissa kokonaan.

Minulle oli alusta asti selvä päätös, etten tule pitämään äitiyslomaa. Haluan toki keskittyä vauvaan, mutten silti halua kokonaan unohtaa itselleni tärkeitä asioita.

Kuuntelin juuri ihanan Yoga girlin podcastin omasta ajasta. Hän on menestynyt yrittäjä ja yhdistänyt myös yrittäjyyden vauva-arkeen. Saan hänen podcasteista paljon vertaistukea, ymmärrystä ja huojentavaa oloa siitä, että en todellakaan ole yksin ajatusten ja monien ristiriitaisten tunteiden kanssa.

Moni kritisoi sitä, että miksi tehdä töitä, koska vauva-arki tulee olemaan elämässä niin lyhyt aika. En tietenkään voi nyt sanoa mitä ajattelen esimerkiksi viiden vuoden päästä, mutta tällä hetkellä koen olevani paljon parempi äiti, kun saan tehdä ja toteuttaa itseäni myös omissa intohimoni kohteissa. Haluan olla äiti, mutta samalla myös pysyä mukana urassa.

Kuluneen 11 kuukauden aikana olen joustanut valtavasti itselleni tärkeistä asioista. En tietystikään ole voinut toteuttaa omia haaveita ja tavoitteita samalla mittakaavalla mitä olisin voinut tehdä ilman vauvaa. Olen silti todella tyytyväinen, että olen pystynyt tasapainoilemaan näiden kahden välillä melko hyvin. On ollut hetkiä, kun olen ollut valmis luovuttamaan ja laittamaan töiden suhteen hanskat tiskiin, mutta seuraavana päivänä on taas ollut jo parempi fiilis. En koe, että olisin menettänyt vauvavuodesta mitään vaikka olen koko ajan tehnyt myös itselleni tärkeää asiaa eli työtä.

Pictures, Juha Pesonen / edited by me

Se missä haluan oppia paremmaksi on tasapainoilu niin, että koen olevani riittävän hyvä. Usein sitä kokee nimittäin syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, kun yhdistää itselleen monta tärkeää asiaa. Jos tekee paljon töitä, kokee helposti olevansa huono äiti ja jos taas ei ehdi tehdä töitä niin paljon, kuin haluaisi kokee olevansa maailman huonoin yrittäjä.

Tavoitteeni onkin olla itselleni vauva-arjessa armollinen. Muistaa kiittää itseäni joka päivä saavutuksista, pienistäkin sellaisista. Ei tarvitse olla täydellinen ja tehdä paljon ollakseen tyytyväinen itseensä. Vähän vähemmänkin on joskus riittävästi.

Oletko sinä yhdistänyt työt ja äitiyden? Jos niin millaisia ajatuksia se on sinussa herättänyt?

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Jessica
    25.6.2018 at 10:32

    Ihania kuvia <3
    Itse olen myös tehnyt koko äitiysloman ajan töitä. En ole joutunut potemaan ”huono äiti” oloa tästä, työt teen lapsen nukkuessa tai viikonloppuisin kun mies pyörittää huushollia tai kun lapsi viettää isovanhempiensa kanssa aikaa :) enkä koe että olisin joutunut luopumaan mistään sen takia että teen töitä, se on varmaan syy siihen että mulla on edes hitusen aivotoimintaa jäljellä :’D vieläkin jaksaa ihmetyttää nää vauva-aivot, miten voi unohtaa näin paljon asioita?! Lähet hakemaan kaupasta kahvia, mutta palaat kotiin kuitenkin ilman sitä, avaimet sisällä x miljoona.. mutta lapsi on luojan kiitos pysyny aina matkassa ’:D
    Mutta itsellä siis työnteko on tasapainottanu hyvin tätä äitiyttä. Välillä toki on ollut rankkaa kun lapsi nukkunut huonosti ym, mutta mulla on siinä mielessä hyvä tilanne että ei juurikaan ole deadlineja, viikon loman jälkeen toki seuraavalla viikolla enemmän hommaa, mutta siitäkin selviää :) Tukiverkostohan tässä on tärkeä (itsellä), että töitä pystyy tekemään! Ilman osallistuvaa puolisoa tai vapaaehtoisesti auttavia isovanhempia en kyllä tähän varmaan olisi ryhtynyt :)
    Aurinkoista uutta viikkoa Mona ja niiiin söpö Lionel <3

    • Reply
      Mona
      26.6.2018 at 08:13

      Kiitos Jessica <3 <3
      Ja iso kiitos, kun jaoit omia ajatuksia ja kokemuksia :)
      Sait myös hyvät naurut täällä päässä: " mutta lapsi on luojan kiitos pysyny aina matkassa ’:D" Just näin :DDD Sama täällä - miten sitä onkin voinut tulla niin hajamieliseksi, huh hei.
      Haleja sinne tsiljoona <3 <3

  • Reply
    Pauliina / A la Helvetia
    25.6.2018 at 10:52

    Mielenkiintoista pohdintaa :) Itse ryhdyin yrittäjäksi äitiysloman jälkeen, sillä koin sen helpommaksi tavaksi yhdistää perhe ja työelämä kuin olisin kokenut täysipäiväisen palkkatyön. Jo se helpottaa arjen rutiinien sumplimista, että voi tehdä töitä välillä kotona ja säädellä itse työaikaansa niin, että jatkaa vaikka työpäivää illalla lapsen mentyä nukkumaan. Nykyään meidän reilu 2-vuotias nukkuu tosin niin vähän, että sänkyyn on pakko suunnata aika pian hänen nukkumaanmenoaikansa jälkeen, jos haluaa itse ehtiä nukkumaan riittävästi. Joka tapauksessa minua ainakin helpottaa paljon jo se, että ei tarvitse kököttää toimistolla tiettyä tuntimäärää, vaan riittää, kun saa hommat hoidettua.

    Syyllisyydestä sen sijaan en ole päässyt irti, ja olen menettänyt toivon, että koskaan pääsisinkään. Aina tuntee olevansa riittämätän jossakin: pitäisi tehdä enemmän projektimyyntiä, että saisi enemmän laskutettavaa työtä, mutta jos pitää lapsen pitkiä päiviä hoidossa, siitäkin tulee huono omatunto. Jollain tavalla kipuilen myös sitä, että ylipäätään pidän lasta hoidossa, koska yrittäjänä aikataulut ovat vapaat – vaikka onkin ihan absurdi ajatus (ainakin minulle), että pystyisin pyörittämään yritystä ja samalla olemaan täysipäiväinen kotiäiti. Olet supersisukas, kun jaksat pyörittää vauva-arkea ja omaa firmaa täyispanoisesti samaan aikaan!

    Jos saisin toisen lapsen, pitäisin todennäköisesti lyhyen äitiysloman, jonka aikana työhommat olisivat minimissä, ja sitten aloittaisin töitä osa-aikaisesti vähän kerrallaan lisäten. Asun Sveitsissä, ja täällä äitiysloma on vain 16 viikkoa, eli hiukan vajaat neljä kuukautta, joka tapauksessa. Esikoinen aloitti hoidossa 1,5-vuotiaana ja oli ennen sitä vain muutamia tunteja silloin tällöin lapsenvahdin kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen olisin hyvin voinut aloitella työhommia jo aiemmin, esim. muutaman puolikkaan päivän verran viikossa. Ei sen tarvitse olla niin joko-tai, että täysipäiväisesti äitiyslomalla tai töissä.

    Kivaa vikkoa ja tsemppiä! Hyvin me kaikki vedetään, ja tosi mielenkiintoista, että avaat näitä pohdintoja!

    • Reply
      Mona
      26.6.2018 at 08:17

      Tää tietynlainen syyllisyys taitaa olla vauvan tulon jälkeen aika väistämätöntä… ? Ehkä se on vaan opittava käsittelemään. Ja hei mä tekisin ihan samoin kuin sinäkin, jos toinen lapsi tulee. Pitäisi lyhyen äitiysloman alkuun (esim 1kk) ja sit vähitellen esim juuri yksi tai kaksi päivää viikossa johonkin 4kk ikään saakka ja siitä taas vähitellen työtunteja lisäillen:) Saa nähdä miten käy jos meille siunaantuu joskus lisää lapsia… Ja oon ihan täysin samaa mieltä ” Ei sen tarvitse olla niin joko-tai, että täysipäiväisesti äitiyslomalla tai töissä.”
      Kiitos kun jätit kommenttia ja paljon haleja sinne <3 :)

  • Reply
    Liisa
    25.6.2018 at 18:56

    Ihania kesäisiä kuvia! Itse olen parturi-kampaaja. Keskimmäisestä lapsesta pidin 10 kk äitiysloman ja olihan se ihanaa kun sai vain keskittyä lapsiin. Samalla oli stressi siitä miten asiakkaat löytää loman jälkeen takaisin. Kun kolmas ilmoitti tulostaan, päätin etten äitiyslomaa pidä niin kuin en pitänyt esikoisestakaan. Työt aloitin kun kuopus oli pariviikkoinen. Tosin työmääräni on pieni, noin 10h/viikko ja työmatka lyhyt, kotipihassa. Paljon asiakkaita jäi pois keskimmäisen äitiysloman aikana. Haluan varmistaa, että töitä on jatkossakin, itselläni niin pieni asiakaskunta ettei olisi varaa menettää yhtäkään. Ja koska työmääräni pieni, paljon jää aikaa olla lasten kanssa vaikka töitä etenkin. Ja mukavahan se on työhuoneella piipahtaa, omaa aikaa voisi sanoa!

    • Reply
      Mona
      26.6.2018 at 08:20

      Kiitos Liisa <3 Pauliina juuri tuossa ylhäällä mainitsi mielestäni tosi hyvin: " Ei sen tarvitse olla niin joko-tai, että täysipäiväisesti äitiyslomalla tai töissä." Ja totta, töiden teko todellakin on omaa aikaa parhaimmillaan :D <3
      Kiitos kun Liisa joit myös oman kokemuksen ja pohdintaa täällä <3 <3 :)

  • Reply
    Tinnanen
    26.6.2018 at 21:34

    En ole yrittäjä, mutta palasin töihin tekemään 4-päiväistä työviikkoa kun vauva oli 4 kuukautta. Tein paljon töitä etänä ja olin noin 1-2 päivää viikosta poissa kotoa toimistolla. Moni ihmetteli nopeaa työhön paluutani, mutta mielestäni tein erinomaisen ratkaisun. Koen olevani parempi äiti näin ja toisaalta on myös ihana seurata vauvan ja isänsä läheistä kanssakäymistä. Suosittelen lämpimästi kaikille äideille töiden tekoa lasten ohessa, JOS yhtään tuntuu siltä. :)

  • Reply
    Juulia
    27.6.2018 at 16:38

    Hei, mikä olet ammatiltasi? Olen jonkin aikaa blogiasi seuraillut, mutta tuo ei ole vielä selvinnyt minulle.

    • Reply
      Mona
      27.6.2018 at 18:59

      Olen siis ammattibloggaja eli tämä blogi ja kaikki siihen liittyvä on elinkeinoni:) Kiva, että olet löytänyt tänne blogiin! :)

  • Reply
    Juulia
    29.6.2018 at 23:40

    Okei, blogi vaikuttaa hyvältä:)

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.