Luin Indiedaysin sivuilta ihan loistavan kirjoituksen: Kannattaako bloggaajaa kadehtia?. Sain tästä pienen inspiraatiokipinän kirjoittaa omia mietteitäni suhteestani bloggaamiseen.
Aloitin bloggaamaan vuonna 2009 alku kesästä. Olin siihen mennessä lukenut muiden blogeja aktiivisesti noin vuoden verran. Ensimmäinen blogi jota seurasin oli Korundin Secret Wardrobe, jota edelleen aktiivisesti käyn lukemassa <3 Blogien ihmeelliseen maailman löysin äitini kautta, joka niistä innostui jo ennen minua!:) Korundin jälkeen löysin ihanan Lintun ja Mrs.V blogit ja sitten se olikin jo menoa. Uusia kivoja blogeja tuli lisää ja uskaltauduin avaamaan oman blogin ja jäinkin heti ihan koukkuun!:)
Alkuun kaikkein kivointa oli kun pystyin lisäämään päiväasuja blogiin ja äiti näki ne sitä kautta:D Hänellä kun on aina tapana kysyä, että mitä minulla oli tänään päällä?:) Hih, bloggaaminen olikin oikeastaan minun ja äitini yhteinen harrastus vaikkei äitini bloggaagaan. Ja on edelleenkin, koska seuraamme hyvin paljon samoja blogeja joista onkin mukava yhdessä höpötellä, erityisesti onnistuneet asukokonaisuudet ovat intohimomme:D
Kirjoitin muutaman vuoden ensimmäistä blogiani, mutta viime kesänä koin, että lukijamäärien kasvaessa vanha blogini oli liian avoin. Päädyin avaamaan Mona’s Daily Style blogin, joka jatkoi samalla linjalla vanhan blogin kanssa, mutta vaan hieman pinnallisemmin.
En ole päivääkään koskaan katunut, että aloitin bloggaamaan. Se on todella iso osa arkeani nykyisin ja olen bloggaamisen kautta tutustunut aivan mielettömiin persooniin. Vuorovaikutus onkin ehdottomasti tämän harrastuksen parhaita puolia.
Ihanien ihmisten lisäksi bloggaamisessa on monia muitakin hyviä puolia. Itse saan ihan valtavan määrän energiaa siitä, että saan toteuttaa itseäni blogin avulla. Tykkään kovasti valokuvaamisesta ja bloggaaminen onkin siinä oivallinen väylä. Valokuvien muokkaaminen ja erilaisten kollaasien teko on myöskin äärimmäisen terapeuttista tälläiselle taidetta rakastavalle höpsölle, kuin minä olen:) Nuorena olen piirtänyt ja maalannut todella paljon, mutta nykyisellään blogin pitäminen on täysin niiden korvike. Toisinaan kaipaan myös piirtämisen tuomaa euforista oloilaa, joten joskus harvoin tartun myös pensseliin ja maalainen omaksi ilokseni:)
Kirjoittaminen on puolestaan todella vaikeaa minulle, koska olen aina ollut huono äidinkielessä. Olen kuitenkin ottanut blogiin kirjoittamisen itselleni kehittävänä haasteena!:) Sillä kirjoittamallahan sitä kirjoittaminenkin paranee. Eikä mielestäni äidinkielentaito määrittele ihmistä, joten teen ihan hyvällä omallatunnolla jatkossakin yhdyssanavirheitä;)
Mitä aikaan tulee, niin se ei taida koskaan riittää. Bloggaamiseen ei ihan heti nimittäin kyllästy ja helposti huomaa, että voi kauhistus on tullut monta tuntia istuttua koneella. Tämä saattaa vaikuttaa välillä joihinkin asioihin myös negatiivisesti. Eetu on todella kannustava bloggamiseni suhteen, mutta toisaalta hän joskus saattaa olla hyvinkin näreissään, kun en mukamas kuule mitään, kun olen koneella…? Itse en kyllä allekirjoita tuota, sillä siinä missä hän katsoo intensiivisesti C.S.I:n uusinta jaksoa, niin minä vastailen samalla kommentteihin;)
Totta kuitenkin on, että bloggaamisen saa helposti päivässä kulumaan useita tunteja. Kuvien ottaminen ja etenkin koneelle vieminen ja muokkaaminen vie jo paljon aikaa. Saatikka postausten kirjoittaminen. Itse myös seuraan paljon muiden bloggaajien tuotoksia ja se vie huimasti aikaa. Siksi jaksankin olla erityisen iloinen kaikista lukijoistani jotka jakavat kanssani aikaa käymällä säännöllisesti täällä ja vielä jättämässä ilahduttavia kommentteja<3 Se merkitsee minulle ihan huimasti ja arvostan teitä lukijoita todella paljon.
Läheisimmät ihmiset ovat myös tärkein tuki bloggaamisessa. <3 Eetu jaksaa aina vastailla ja auttaa jos minulle tulee jotain kysymyksiä mm. liityen yhteistyökumppaneihin. Eetu kun osaa ajatella kaiken paljon järkevämmin kuin minä:D Itse olen vähän sellainen ihmisoikeuksen parantaja, ja toisaalta todella sinisilmäinen kaikelle, kun taas Eetu taitaa loistavasti bisneksen;)
Muiden bloggaaja kolleegoiden tuki taas on ihan korvaamatonta. On todella terapeuttista kun voi puhua bloggaamisen hyvistä ja huonoista puolista muiden bloggaajien kanssa jotka tietävät miltä itsestä tuntuu. Blogimaailmassa ei missään nimessä kilpailla blogeilla vaan todellakin tahdotaan auttaa muita kollegoja eteenpäin ja jaetaan vinkkejä hyvistä ja huonoista kokemuksista.
Monet suositut bloggaajat, joilla on kymmeniätuhansia lukijoita viikossa kokevat varmasti myös bloggaamisen tuoman näkyvyyden jokapäiväisessä arjessa. Ihmiset tunnistavat kadulla ja tulevat tervehtimään. Sitä varmasti miettii lukijakunnan kasvaessa paljon tarkemmin millaista sisältöä blogissa julkaisee. Minulle on muutama ihana lukija tullut kaupungilla kertomaan lukevansa blogiani ja olen kyllä ollut ihan hirmuisen otettu näistä, vaikkakin täytyy sanoa, etten osaa kuvitella, että joku kadulla tunnistaisi minut blogin kirjoittajaksi:) Kommenttiboksiin useampi on tullut kertomaan näkeneensä minut kaupungilla ja jokaisesta kommentista olen ollut yhtä yllättynyt:) Bloggaajia kun on blogimaailmassa nykyisin niin hirmuisen monia!:) Todella moni nuori tai vähän aikuisempikin taitaa jo kirjoittaa blogia. Bloggaamisesta on tullut muutamien vuosien aikana todellinen trendi!:) Enkä yhtään ihmettele miksi, koska tämä yksinkertaisesti on vaan niin kivaa!
Mitä tulee ilkeisiin kommentteihin niin itse olen ollut todella onnekas, enkä juurikaan saa halveksuvia kommentteja lukijoilta. En ole blogihistorian aikana tainnut saada kuin muutaman ala-arvoisen kommentin jotka olen joutunut poistamaan. Negatiiviset kommentit olen ottanut asiallisena palautteena ja niistä ei ole voinut pahoittaa mieltä. Toki joskus jollakin on hieman kärkäs tai ivallinen tapa kirjoittaa kritiikkiä, mutta mielestäni se kertoo enemmän kommentoijasta itsestään. En niistäkään ole pahoittanut mieltäni, koska tiedän ettei kommentoija tunne minua ihmisenä jolloin kommentti ei suoraan arvostele minua henkilökohtaisesta. Tärkeintä minusta on siis tuntea itsensä ja arvostaa itseään eikä antaa ilkeiden kommenttien lannistaa mieltä. Mielestäni kenenkään ei myöskään tarvitse julkaista kommentteja joissa on tarkoitus ainoastaan saada pahaa mieltä aikaiseksi.
Indiedays kysyi otsikossaan kannattaako bloggaajia kadehtia. Minusta tuohon ei ole kuin yksi vastaus. Ei tietenkään! Kenenkään ei kannata kadehtia mitään tai ketään!! Kateellisuus ei satuta ketään muuta kuin itse kateellista. Olen aivan 100% varma, että olemalla onnellinen toisen puolesta olet itsekkin paljon onnellisempi! Ja miksi kadehtia jotain mitä voi itsekkin saavuttaa. Kun luot omia haasteita ja päämääriä itsellesi kurkota niitä kohti. Usko itseesi ja nauti myös tavoitteitasi kohti käyvästä matkasta.
Kuuntele itseäsi ja löydä se hyvä olo ja onnellisuus arjen pienistä asioista. Niiden kautta jokainen voi löytää onnen ja saavuttaa nopeammin omat haaveensa.
Minulle bloggaaminen on äärimmäisen tärkeä harrastus ja osittain nykyisin myös toinen työni muodostuneiden yhteistyökumppanien johdosta. Tulen bloggaamaan varmasti vielä pitkään ja tiedän sen antavan arjen keskellä minulle paljon iloa ja mahdollisuuksia. Omat urahaaveeni ovat hyvin erillään blogini aihepiiristä, mutta haluan silti jatkuvasti kehittää itseäni bloggaajana ja tietysti myös asettaa tällekin tavoitteita.
Mielestäni vanha esimieheni sanonta oli melko oiva: Kun koet olevasi jossain tarpeeksi hyvä voit vaihtaa alaa!;)
Eli hänen pointtinsa oli lähinnä se, ettei koskaan voi olla liian oppinut tai liian hyvä, vaan aina voi ja pystyy kehittämään itseään ja sen kautta saa itselleen lisää onnistumisen tunteita!:) Koko elämä on oppimista ja täynnä uusia kokemuksia. Niistä saa ja pitää nauttia <3 :)
Mitä mietteitä bloggaaminen teissä herättää?:) Olisi todella mukava saada kommenttiboksiin mietteitä sekä lukijoilta jotka eivät itse kirjoita blogia että blogia kirjoitttavilta!:)
Kuvat on vanhan blogin puolelta tuotuja!:)
26 Comments
Sonja
15.4.2012 at 08:28Oot niin ihana ihminen Mona, oon onnekas että olen tutustunut sinuun <3 toivottavasti nähdään taas pian! :)
Mona
16.4.2012 at 06:32Mun rakas Sonja <3 Minä se onnellinen saan olla kun olen sinuun tutustunut <3
Pitää pian nähdä, pus pus ja haleja <3 <3 :)
Emmi
15.4.2012 at 08:49Huomenta Mona! Ihan alkuun kiitos mahtavista postauksista ja siitä että olet aina oma itsesi.. Tämä “bloggaajien kadehtiminen” on ollut tosi kuuma topikki jo hetken aikaa.. Ja hei haloo, miksi pitää aina kadehtia? Eikö voi juuri niinkuin sinäkin asian ilmaisit, olla onnellinen muiden puolesta. Ainakin itselleni bloggaaminen on pieni henkireikä muuten niin hektisestä elämässä :)
Kivaa sunnuntaita!
Emmi xx
queenofzeal.blogspot.com
Mona
16.4.2012 at 06:34Voi kiitos ihana Emmi kauniistasanoistasi <3 :) Ja olet aivan oikeassa!! Tämä on niin ihana henkireikä hektisen elämän rinnalla:) Samoin sinulle oikein mukavaa alkavaa viikkoa Emmi:)
Heidi
15.4.2012 at 09:17Vaikutat todella lämpimältä ihmiseltä! Näin pelkästään blogiasi lukemalla on muodostunut sellainen kuva sinusta. :) Ja kadehtiminen yleisestikin on todella turhaa. Ihmisten pitäisi enemmän keskittyä omaan elämään ja omien tavoitteiden toteuttamiseen.
Mona
16.4.2012 at 06:37Voi kiitos Heidi kovasti. Tuntuu mukavalta kuulla, että blogin pinnan päältä voit saada minusta kuvailemasi kuvan <3 Niinhän se on, että ei kannata kadehtia muita, kun sitä osaa arvostaa asioita joita itsellä on. Läheiset ihmiset ympärillä ja heidän kanssaan yhdessä haaveita ja tavoitteita kuroittaen on mahtava mennä arjessa eteenpäin <3
Kiitos vielä sydämellisestä kommentistasi ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa!:)
Anonymous
15.4.2012 at 09:34Todella hyvä postaus Mona!!:) Olen itse pohtinut monesti bloggaamisen aloittamista, mut se on aina jäänyt. Pidän silti hirveesti blogien lukemisesta! Niistä saa inspiraatiota, hyvää mieltä ja vuorovaikutusta kommenttien puolella lukijan ja kirjoittajan kesken. Siinä samalla oppii, kylläkin yksipuolisesti, bloggaajasta ihmisenäkin:) Blogien lukeminen on nykyään tavallaan yksi harrastukseni, kännykässä ja koneella on lemppariblogit (myös sun!!;) merkattu ylös! Kännykästä tykkään selata nykyään useinkin vaikka bussissa tai autossa uusia postauksia:) Jos nyt kaikki blogit katoais, niin se olis niin outoa:D Olen totuttanut itseni lukemaan niitä paljon, joten siitä jäis melkonen aukko arkeen sen jälkeen:) Mistä mä sitten katsoisin vaikka ihania asukokonaisuuksia tai vinkkejä uusista trendeistä..:) Mun mielestä on jotain niin käsittämätöntä, että bloggaajien elämää, ulkonäköä, valintoja ruoditaan joskus todellakin loukkaavaan sävyyn keskustelupalstoilla ja kommentteihin jätetään ilkeää tekstiä. Mä en oikeastaan vaan käsitä sitä?! Blogit on mulle positiivinen asia ja luen niitä jotka kiinnostaa ja joista pidän. Mulle ei tulis mieleenkään kommentoida ilkeästi tai alkaa 'vainoamaan' yhtä bloggaajaa loukkauksilla. Se pilaa blogien positiivisen ja ystävällisen ilmapiirin. Ja en ole kateellinen bloggaajille. Useat bloggaajat antavat ihanan kuvan elämästään, mutta eivät paljasta yksityisiä asioita, luonnollisestikaan. Silloin lukija voi tietenkin kuvitella elämän olevan täydellistä, mutta en itse haluaisikaan lukea esimerkiksi bloggaajan riidoista läheisen kanssa tai kriiseistä töissä. Ja eihän ne yhteistyö lahjat tai vastaavatkaan tuu ilmaiseksi, bloggaajat käyttää hirveesti omaa aikaansa bloggaamiseen. Kiitos sulle Mona blogistasi!♥
-Sofia
Mona
16.4.2012 at 06:42Kiitos Sofia paljon kommentistasi ja mietteistä, joita oli ilo lukea <3 Kommentti kertoo juuri sinun sydämellisyydestäsi ja suvaitsevaisuudestasi:)
Olen samaa mieltä, että en oikein ymmärrä sitä miksi joku jaksaa kirjoitella ilkeitä asioita toisille, kun blogimaailma on täynnä blogeja. Varmasti jokaiselle löytyy sellaisia joista pitää joita ei tarvite ilkkua. Mutta tosiaan kyllä ne ikävät kommentit osoittavat jotain kommentoijasta itsestään..
Mä olen muuten myös nyt innostunut kännykällä lukemaan blogeja kun sain hommattua tuon iPhonen!:D Niin koukuttavaa…:D
Ihanaa viikkoa kultainen Sofia <3 :)
Anonymous
15.4.2012 at 10:01Heippa Mona :) Tartuit ajankohtaiseen aiheeseen. Mä olen jo kerran aloittanut blogin pitämisen, mutta ennen ensimmäistä julkaisuakaan poistin sen. Asun paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee toisensa… Se oli ahdistavaa. Kun muutin ulkomaille, päätin aloittaa bloggaamisen, ystävät ja sukulaiset yllytti. Mutta, mutta en mä sitten aloittanutkaan, nyt harmittaa. Se olis ollu ihan valtavan ihana “päiväkirja” :) Mä aloitin blogien seuraamisen joskus 2009 ja silloin hypin blogista toiseen kunnes löysin sopivia seurattavia. Mä olen jo vähän “vanhempi” ja tuntui, ettei sitä omaa blogia löydy ollenkaan. Ensin tykästyin Kalastajan vaimoon, sitten Mungolifeen, Mia´s little blogiin (nyt jo loppunut). Sitten pidinkin paussia työkiireiden takia ja viime syksynä hipsin uudelleen blogimaailmaan ja ihan heti löysin sut :) Sun blogi on niin raikas, ihana, suloinen, täynnä uusia vinkkejä terveellisistä elämäntavoista ja mä olin myyty :) Sun blogin tykkääminen facebookissa on niin loistoidea, koska heti näkee koska on tullut uusi postaus :)
Kadehtiminen on turhaa, jokainen menköön tyylillään :) Anteeksi kun vein palstatilaasi näin paljon, mutta mulla oli tänään paljon sanottavaa, hihiiiiii
Kukka :)
Mona
16.4.2012 at 06:46Voi Kukka, ihanaa kun saan tietää sinusta aina hiukan enemmän joka kerta!!;)
Tiedätkö, ei milloinkaan ole myöhäistä aloittaa bloggaamaan!:) Jos sinulla vielä riittää innostusta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan:) On tämä vaan niin mukavaa touhua:))
Minäkin oon muuten lukenut Mian blogia ja oli kyllä sääli, että hän lopetti. Ihana ihana bloggaaja <3 Täytyy toivoa, että saataisiin Mia vielä joskus takaisin:) (Huom, jos puhutaan samasta kauniista Miasta jolla oli kaksi koiraa?:) )
Ihana että veit palstatilaa!!:D Lupaathan muuten sitten mainita jos joskus aloitat vielä oman blogin?;)
Ihanaa viikkoa kauniille Kukkalle <3
Anonymous
16.4.2012 at 09:37Samasta Miasta me puhutaan, hänellä oli 2 suloista koiraa :) Ja todellakin lupaan ilmoitta sulle, jos päätän blogin aloittaa, sä saat varmaankin vielä kaiken kukkuraksi opettaa mua siinä hommassa ;D ;D
Ihanaa viikkoa ihanalle Monalle <3
Minna
15.4.2012 at 10:49Hyvä kirjoitus ja ihan on hei äidinkielellistä luettavaa ;))
Hyvää pohdintaa ja monta kertaa nyökyttelin aamukahvini äärellä että totta, totta! Olen myös samaa mieltä kateudesta, se on sellainen asia, mihin on täysin turhaa käyttää energiaa.
Ja mä ajattelen samaa myös tosta että kun osaa omasta mielestä jonkun asian tarpeeksi hyvin, voi opetella uutta. Sen takia minäkin olen metsästämässä uusia työ tai koulutusmahdollisuuksia :)
Mona
16.4.2012 at 06:48Hih, kiitos Minna!:)))
Tämä elämähän on kokonaan oppimista ja minusta se on niin kiehtovaa, että aina löytyy kaikkea uutta opeteltavaa:)) Ihanaa viikkoa murune <3 :)
Niina
15.4.2012 at 11:41Kateellisuus on ihan luonnollinen tunne ja kyllä monesti saatan sanoa ihan ääneenkin, että hui olenpas nyt kateellinen, kun menet sinne ja tänne. Yritän kuitenkin aina ajatella asian niin, että toisen onni ei minulta pois ja iloitsen toisen puolesta. :) Olen hirvittävän onnellinen ja tyytyväinen elämääni eikä minulla ole syytäkään olla kateellinen kenellekään. Silti joskus niitäkin tunteita tulee. Olen myös samoilla linjoilla siinä, että mitä syytä on kadehtia toista, kun saman asian voi luultavasti itse saavuttaa? Yleensä sitä kuitenkin tulee “kadehdittua” esimerkiksi toisen ulkomaanmatkaa ja sellaista, minkä voi itse saada, jos sen eteen tekee töitä.
Bloggaaminen on hieno harrastus, mutta mitä suuremmiksi lukijamäärät kasvavat sitä varovaisemmaksi olen käynyt. Väkisinkin mietin, haluanko tehdä tämän tai tuon asian ja kertoa siitä lukijoille. Blogin suunta on hyvin pitkälti nyt kääntynyt mielipidekirjoituksiin ja kerron oikeastaan melko vähän omasta arjestani ja elämästäni. Ajattelen asiaa myös niin, että tulen kirjoittamaan kuitenkin toimittajana omalla nimelläni lehtiin, joten mielipiteiden jakaminen ja keskusteleminen muiden ihmisten kanssa on hyvin luonnollista. Kaikkea en kerro ja hyvä niin. :)
Mona
16.4.2012 at 07:05Kai kateellisuudenkin voisi määritellä vähän niin kuin kahteen alalajiin?:) Nimenomaan kuvailemaasi “luonnolliseen” ja sitten ei niin luonnolliseen….:)
Ihmiset varmasti kokevat kateellisuuden tunteen eritavoin ja esimerkiksi kasvaessa sitä varmasti oppii käsittelemäänkin niitä tunteita eritavalla.
Olet kyllä oikeassa, että sitä on huomattavasti tarkempi mitä kirjoittaa blogissa kun tietää, että lukijoita ruudun puolella on enemmän kuin blogin ensimmäisellä teksillä. Luulen, että sen oman sopivan yksityisyydenkin löytäminen bloggaamisessa tulee aikanaan. Ja kun tässäkin suheessa meitä on niin moneen. Toiset haluavat kirjoittaa lähes kaiken mahdollisen vaikka olisikin suuri lukijakunta ja toisaalta jotkut pitävät blogin täysin vain pinnallisissa asioissa. Siksi onkin niin kiva että on erilaisia blogeja jolloin voi löytää eri blogeista erilaisia asioita:) On taa vaan niin mainiota puuhaa!!:)
Marjukka
15.4.2012 at 13:38Eräs tuttuni sanoi kerran, että jos suomalaisten kateus voitasi muuttaa energiaksi, sitä riittäisi yllin kyllin kaikkiin talouksiin. No, toivottavasti ihan näin ei ole. Jokainen, joka tunnistaa kadehtivansa bloggaajia, voisi laittaa oman blogin pystyyn ja esiintyä kasvoillaan vielä, ei ole ihan helppoa…
Blogin maailma on tietenkin monella tapaa illuusio, sillä en minä ainakaan haluaisi jakaa surujani ja murheitani lukijoille. Blogi on ihana ja kepeä pakopaikka arjesta, rentoutumiselle ja naisellisille ihanuuksille omistettu saitti.
Olet herttainen nuori nainen, ja minua aina ilahduttaa aurinkoinen hymysi näillä sivuilla! Minusta on hienoa, että olet pystynyt muuttamaan bloggausta myös työksi, sillä kyllähän tämä aikaa vie, jos sen haluaa tehdä kunnolla. Bloggaus parhaimmillaan on itsensä toteuttamista, ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ihan parasta!
Aurinkoista päivää suloiselle Monalle! : )
Mona
16.4.2012 at 07:11Aivan, olen kanssasi samoilla linjoilla. Ei minunkaan tule vuodatettua blogiin pahaa oloa tai surua. Tämä on ihana pitää juurikin sellaisena hyvänmielen paikkana:)
ja kiitos kauniista sanoistasi <3 Bloggaus tosiaan vie huimasti aikaa ja vaivaa. Jo pelkästään html:n kanssa säätäminen saattaa kiristää välillä hieman hermoja;D Mutta ehdottomasti tämä on kaiken sen ajan arvoista. :)
Ihanaa vuorovaikutusta lukijoiden kanssa <3
Samoin sinulle oikein ihanaa alkavaa viikkoa Marjukka <3 Mukava kun käyt vierailulla täällä ja jaat aikaasi kanssani <3 :)
Miss M
15.4.2012 at 14:05Mun mielestä parasta on tämä yhteishenki mikä meidän bloggareiden välillä on! Ja se, että saa jakaa asioita toisten kanssa :) Tosi moni ja yhä nuoremmat nykyään bloggaavat, ja löydänkin uusia blogeja päivittäin! Ja hukkaan ne sitä mukaan tänne blogiviidakkoon.. :) Kiitos sinulle tästä ihanasta, raikkaasta, energisestä hyvänmielen blogista!♥
Mona
16.4.2012 at 07:14Voi kiitos murunen kauniista sanoista <3 Olet ihana!:) Ja todellakin yhteishenkeä parhaimmillaan<3 :)
Emma
16.4.2012 at 00:36Aloitin juurikin eilen oman blogin kirjoittamisen, tämä kirjoitus ei olisi voinut tulla parempaan rakoon! Juuri tällaisiin asioihin olenkin miettinyt vastauksia blogin aloittamista miettiessäni, ihana saada näin kattava vastaus melkeinpä sitä enempiä etsimättä! Blogisi on muutenkin ihana ja aurinkoinen otteesi bloggaamiseen inspiroiva! Olisi mukava saada kokeneemmalta bloggaajalta risuja/ruusuja ensimmäistä postauksista ja neuvoja miten löytää rajat oman yksityisyyden säilyttämiseksi. Blogini löytyy osoitteesta http://www.emmanblogi.com .
Mona
16.4.2012 at 07:20Mahtavaa!!:) Mukavia hetkiä bloggailun parissa, kyllä tämä vaan on niin mukavaa touhua!:)
Todella kiva kuulla, että sait tästä postauksesta myös vastauksia pohtimiisi kysymyksiin:)
Kävinkin laittamassa sinulle kommenttia blogisi puolelle, mutta tuosta yksityisyydestä…
Mielestäni siihen ei oikeastaan ole oikeaa eikä väärää valintaa. Se riippuu niin kirjoittajasta. Uskon, että löydät ajan kanssa juuri sinulle sopivat yksityisyyden rajat. Itse olen pitänyt blogin ulkopuolella esimerkiksi työn ja opiskelut, koska ne eivät ole yhtään samaa aihealuetta kuin blogini. En myöskään koskaan kirjoita ystävieni nimiä tai perheeni nimiä blogiini. No Eetun (avopuolisoni) nimi vilkkuu useasti kirjoituksissa, mutta muuten en mainitse nimiä. Kannattaa siis ehkä alkuun miettiä miten rajaat blogisi aihealueen ja sitä kautta pohtia myös yksityisyyttä:)
Korundi
16.4.2012 at 14:47Mieletöntä ajatella, että blogini on ollut ensimmäinen seuraamasi, huh <3 Olen kyllä samaa mieltä, bloggaus antaa ihan mielettömästi, en enää edes osaa kuvitella millaista arki olisi ilman! :) Bloggaus on jo itsessään ahuska harrastus, puhumattakaan sosiaalisesta puolesta, ihmisistä, joihin tämän kautta on tutustunut ja juttuja joihin päässyt mukaan, tuonut paljon väriä arkeen!
Mona
17.4.2012 at 07:26Hih, sun blogi on niin omaa luokkaansa <3 Kauniit kuvat ja ennen kaikkea kauniit naiselliset asut <3
Tää on kyllä ihan mieletöntä puuhaa. Antaa nimenomaan arjen keskellä vaikka kuin paljon!:)
Olen kyllä ihan äärimmäisen iloinen, että äiti minut tutustutti blogien maailmaan;)
Eirene
16.4.2012 at 22:34Hyvää pohdintaa! Blogien kadehtimista en minäkään ymmärrä, niissä kun näkyy vain pieniä pilkahduksia kunkin ihmisen elämästä. Omilla kasvoillaan omasta elämästään bloggaaville – kuten sinulle – nostan hattua, sillä se vaatii rohkeutta. Eritoten silloin kun aiheena ovat elämän kepeämmät puolet, jotka nekin ovat tarpeellisia ja tärkeitä henkireikiä. Joskus oikein harmittaa keveiden asioiden leimaaminen “hömpäksi”, sillä sitä keveyttä tarvitaan vakavan ja stressaavan puolen vastapainoksi. Ja erityisesti ärsyttää näistä asioista kirjoittelevien persoonan tulkitseminen usein pinnalliseksi tai yksinkertaiseksi. Totuus kun on monen kohdalla vallan toinen.
Jatka tulevaisuudessakin samaan malliin äläkä piittaa pienestä vastatuulesta! :)
Mona
17.4.2012 at 07:38Kiitos Eirene ihanasta kommentistasi<3:)
Ja olet kyllä niin oikeassa!! Kepeämmät aiheet ovat nimenomaan ihanaa vastapainoa arjen kiireiden keskellä<3 Olisi sekin kurjaa jos kaikki blogeissaan vain kirjoittaisivat maailman haasteista ja vääryksistä. Onneksi tästä blogimaailmasta on niin moneksi ja varmasti kaikille löytyy jotain mistä haluaa lukea:)
Oikein ihanaa päivänjatkoa sinulle Eirene!:) Mukava kun kävit jättämässä kommenttia <3
CristiinaM
27.4.2012 at 12:12Ihana teksti, todella hyvin kirjoitettu. En minäkään ymmärrä, miksi joku kadehtii bloggaajia. Siitä vain oma blogi pystyyn, ei se niin vaikeaa ole! Ja myös se, että ei ymmärretä sitä, että joku voi ansaita blogilla.. Onko se muka toisilta pois, jos joku hankkii elantonsa blogin avulla? Blogi vaatii kuitenkin työtä, kuvia on otettava ja paranneltava, kirjoittaessa oikeasti mietittävä miten sanoo, että tulee oikein ymmärretyksi.